Ämpärillinen: Nykyinen demokratia ei ole itsestäänselvyys

Ensin sitä esiintyi yksittäisinä lausahduksina siellä täällä. Viime kuukausina sitä alkoi kuulua yhä useammin ja hyvinkin erilaisten ihmisten sanomana. Nyt asiasta kirjoitetaan myös omalla nimellä julkisissa kannanotoissa.

Ai mistä puhun? Kommenteista, joiden perusteella ihmiset haluavat lähteä pois politiikasta tai eivät halua asettua ehdolle edes ensimmäistä kertaa, koska ovat kyllästyneet nykyiseen keskusteluilmapiiriin. Jopa peloissaan siitä.

Tuontyyppisillä kommenteilla viitataan tyypillisesti etenkin sosiaalisen median nurjimpiin puoliin: tahalliseen väärinymmärrykseen, faktoihin perustumattomaan öyhöttämiseen, henkilöön kohdistuviin maalittamiskampanjoihin – pahimmillaan jopa suoranaiseen väkivallalla uhkailuun.

Kaikki tämä vain sen takia, että joku sattuu olemaan eri mieltä jostakin asiasta.

Äskettäin julkaistun Kuntaliiton tutkimuksen mukaan peräti puolet kuntapäättäjistä arvioi, että luottamushenkilöihin kohdistuva häirintä ja uhkailu vähentää halukkuutta asettua ehdolle vaaleissa. Kyselyyn vastasi viime syksynä runsaat 800 luottamushenkilöä ja johtavaa viranhaltijaa 42 tutkimuskunnasta eri puolilta Suomea.

Tuloksesta on syytä olla huolissaan. Nettihäiriköt ja trollaajat ovat saavuttaneet yhden tavoitteensa, jos heidän kanssaan eri mieltä olevat henkilöt vetäytyvät suosiolla politiikasta.

Puolet kunta­päättäjistä arvioi, että l­uottamushenkilöihin kohdistuva häirintä ja uhkailu vähentää halukkuutta asettua ehdolle vaaleissa.

Päätöksentekijöiden kuuluu kestää kovaakin kritiikkiä ja olla valmiita kuuntelemaan hyvinkin poikkipuolisia näkemyksiä, mutta kaikella on rajansa. Kenenkään ei tarvitse loputtomiin kuunnella epämääräistä syyttelyä ja mustamaalausta, jonka tueksi ei löydy kättä pidempää.

Kyse on paljon laajemmastakin asiasta kuin yksittäisten päättäjien henkisestä hyvinvoinnista.

Hollolan kuntapolitiikan kärkinimiin pitkään kuulunut Kristiina Hämäläinen pukee asian osuvasti sanoiksi tammikuun lopussa julkaisemassaan blogikirjoituksessa, jonka varsinaisena inspiraation lähteenä oli Suomen Kuvalehdessä äskettäin julkaistu kirjoitus Hollolaan sijoittuvan kierrätyspuiston taustoista.

Kirjoituksen faktat olivat monelta osin pahasti pielessä, ja se oli viimeinen pisara Hämäläiselle, joka oli ollut aiheeseen liittyvän kirjoittelun kohteena vuodesta 2019. Hämäläisen tekstin perusteella häneen on kohdistunut monenlaisia vakavia syytöksiä, joita hän pitää perusteettomina, ja tilanne on aiheuttanut myös unettomia öitä.

Ei mennä tässä yhteydessä syvemmälle kierrätyspuiston koukeroihin. Olennaista on Hämäläisen esille nostamansa yleisempi huoli: ”Luottamus on edustuksellisen demokratian perusmuuri. Viranhaltijoiden virkavastuulla tekemän työn laittomaksi ja suhmuroivaksi syyttäminen johtaa edustuksellisen demokratian entistä suurempiin vaikeuksiin. Mitä useampi uskoo viranhaltijoiden työn ja poliittisen toiminnan olevan aina, kaikissa tilanteissa ja kaikkien kohdalla läpimätää, sen suurempiin ongelmiin me yhteiskuntana ajaudumme. On selvää, että kun riittävästi haetaan virheitä, niitä tulee. Inhimilliset virheet ovat silti aivan eri asia kuin tarkoituksenmukainen sumuttaminen.”

Edellinen kappale kannattaa lukea vielä kerran ajatuksella ja pysähtyä hetkeksi miettimään omia luutuneita käsityksiä.

Hämäläinen itse pitää kunnallispolitiikasta taukoa tämän vaalikauden jälkeen, ratkaisun perustelut eivät liity mainittuun kirjoitteluun. Hän toteaa arvioineensa, että tuleva vaalikausi on ratkaiseva edustuksellisen demokratian kannalta. ”Kyetäänkö säilyttämään usko viranomaistoimintaan, instituutioon, demokratiaan, tutkittuun tietoon ja konsensukseen?”

Siinäpä aika oleellisia kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole varmoja vastauk­sia. Juuri siksi pitää tehdä kaikki voitava, jotta vastaus on mahdollisimman usein ”kyllä”.

Luovuttaminen ei saa olla vaihtoehto. Kaikista puutteistaan huolimatta nykyinen demokratiamme on puolustamisen arvoinen järjestelmä, jota ei pidä ottaa itsestäänselvyytenä.

Herättävän näkökulman asiaan tarjoaa arvostetun Economist-lehden perinteinen demokratiaindeksi, jonka mukaan vain kahdeksan prosenttia maailman väestöstä eli viime vuonna täydessä demokratiassa.

Suomalaiset kuuluivat toistaiseksi tuohon joukkoon, maamme sijoittui sijalle kuusi kaikkien maailman maiden demokratiavertailussa. Korjataan siis järjestelmäämme tarpeen mukaan, mutta ei tuhota sitä.

Kommentoi