Lukijalta: Hoivavelka ilman panostuksia synnyttää hoitajavelkaa

Sirkku Hildén

Sosiaali- ja terveyden­huoltoon on syntynyt koronan vuoksi tilanne, jossa hoitoon on jonoja, ihmiset eivät ole uskaltaneet lähteä hoitoon tai esimerkiksi heikentynyt vointi on estänyt hoitoon hakeutumisen. Tämä aiheuttaa viivästymistä diagnosoinneissa tai hoidon saamisessa, ja tilanteet saattavat pahentua huomattavastikin.

Koronan aiheuttama hoitojonojen purku voi viedä kaksikin vuotta, arvioi syksyllä STM:n kansliapäällikkö Kirsti Varhila.

Olemme saaneet lukea tarinoita, joissa koronasta johtuva eristäytyminen aiheuttaa yksinäisyyttä ja turvattomuutta sekä siitä johtuvia mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä muisti­sairauksien pahenemista ja omaishoitajien uupumista. Hoiva- ja hoitovelka on koronan jälkeisen ajan todellinen ongelma.

Tilanteen purkaminen vaatii panostuksia palveluihin ja niiden kehittämiseen. Perhe­keskuksen tapaiset monia eri toimijoita kokoavat palvelukeskukset ovat hyviä ja tarpeellisia palvelutarpeen kokonaisvaltaiseen vastaamiseen. Asiakkaan kannalta parasta on se, että palvelut saa helposti yhdestä paikasta eikä tarvitse jonottaa moniin eri puhelinnumeroihin tai käydä monissa eri palvelupisteissä.

Palveluiden tulisi kuitenkin olla myös muilla toiminta-alueilla helposti saatavilla. Matalan kynnyksen tai kynnyksettömiä palveluja tulee lisätä.

Raha ei ratkaise kaikkea, mutta joissain paikoin tarvitaan lisää rahallista panostusta, kuten varauk­sia palkkoihin eli henkilöstöresursseja tai yhteistyöhankkeita yhdistysten kanssa.

On tosiasia, että palvelu­tarve kasvaa ja sen hoito maksaa. Vähemmällä ei aina voida tehdä ­enemmän.

Avoterveydenhuoltoon tarvitaan lääkäri-hoitajatiimejä, jotka hoitavat pitkäjänteisesti asiakkaita. Sosiaalityö tarvitsee tekijöitä ja uudenlaisia toiminta­tapoja.

Mielenterveys- ja päihdepalveluita voitaisiin ostaa esimerkiksi kolmannelta sektorilta enemmän, jotta ongelmia saataisiin vähennettyä.

On tosiasia, että palvelu­tarve kasvaa ja sen hoito maksaa. Vähemmällä ei aina voida tehdä enemmän. Vaikka sote-uudistus näillä näkymin toteutuu ja tuo ­alueelle lisää tarpeen mukaista rahoitusta, on toimittava jo ennen sitä.

Hoitohenkilöstöstä on pula jo tällä hetkellä, ja yli 30 000 hoitoalan ammattilaista työskentelee muilla aloilla. Tämä on osoitus siitä, että hoitotyö ei ole onnistunut vetovoimaisuuden ylläpitämisessä, vaan henkilöstö taipuu paineiden alla.

Kaikki keinot henkilöstön jaksamisen parantamiseen on otettava käyttöön. Näitä keinoja ovat niin palkkaus ja palkitseminen (esimerkiksi koronalisien avulla), johtamisen kehittäminen, koulutukseen panostaminen kuin henkilöstön vaikuttamisen mahdollisuudet omaan työhönsä ja työ­vuoroihinsa vain muutamia keinoja mainitakseni.

Hoitohenkilöstölle on annettava mahdollisuus tehdä työnsä rauhassa, tehdä etiikkansa mukaista hoitotyötä. Kotihoidossa lähes 20 vuotta työskennelleenä tiedän, miten kiireisiä päivät voivat olla ja miten paljon siellä tulee vastaan tilanteita, jotka vaativat aikaa ja paneutumista, esimerkiksi yhteydenottoja eri tahoihin ikääntyneen asiakkaan ongelmien ratkaisemiseksi. Ja tiedän myös, miten paljon ikääntyneillä on tarvetta sille, että heidät kohdataan käynnillä oikeasti, eikä vain pikaisesti käydä tekemässä toimenpiteet.

Kotihoidon työntekijät arvostavat sitä, että on riittävästi henkilökuntaa töissä. Oikealla henkilöstömitoituksella jää aikaa tehdä oma työnsä kunnolla. Silloin työ itsessään on palkitsevaa ja sitä jaksaa tehdä, sillä asiakkaat ovat aivan ihania. Tämä ei koske vain kotihoitoa vaan kuvaa tilannetta laajasti sosiaa­li- ja terveydenhuollossa.

Hoivavelan poisto vaatii panostuksia, jotta emme luo uusia ongelmia ja karkota niitä sitoutuneita työntekijöitä, joita meillä tällä hetkellä hoito- ja hoivatyössä on.

Koronan jälkeen meillä on myös hoitajavelka käsissä ilman kunnollisia toimenpiteitä.

Terveydenhoitaja

Kuntavaaliehdokas (sd.)

Kommentoi