Pääkirjoitus: Elinvoiman parantaminen on ongelmien hoitoa

Sosiaaliset ongelmat ja päihdetilanne näkyvät monin tavoin myös katukuvassa, mikä työllistää uuttakin valtuustoa. Mirja Hussain

Mikä on kaikkein olennaisinta ja mikä jätetään vähemmälle huomiolle? Mistä ei luovuta edes tiukan paikan tullen?

Kaupunginvaltuuston kaikkein tärkein tehtävä on ottaa kantaa tämäntyyppisiin isoihin arvovalintoihin ja linjakysymyksiin. Käytännössä se tapahtuu päättämällä Lahden strategiasta ja talousarviosta. Sen jälkeen kaikki muu on enemmän tai vähemmän yksityiskohtien säätämistä, mikä tapahtuu muun muassa erilaisissa lautakunnissa ja kaupungin virkakoneiston päivittäisessä työssä.

Uusi valtuusto sai äskettäin eväitä tuleviin linjauksiinsa, kun Etelä-Suomen Sanomat julkaisi Tietoykkösellä teetetyn gallupin, jossa oli kysytty lahtelaisten näkemyksiä valtuuston tärkeimmistä tavoitteiksi.

Kuuden valmiin vaihtoehdon joukosta piti mainita vähintään yksi. Eniten mainintoja sai vaihtoehto, joka oli tarkalleen muotoiltu näin: ”Sosiaalisten ongelmien ratkaisu: työttömyyys, päihteet, jne.”. Sen mainitsi kaikkiaan 57 prosenttia vastaajista. Lähes puolet vastaajista mainitsi myös ”talouden tasapainottamisen” ja ”lahtelaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen”.

Tuloksia ei voi pitää yllättävinä. Kaikesta päätellen lahtelaiset ovat pitäneet silmänsä auki kadulla kulkiessaan ja seuranneet muutenkin kaupungin tilannetta tarkalla silmällä.

Eniten suosiota saaneet vaihtoehdot ovat erittäin olennaisia eikä niiden tärkeyttä voi tippaakaan vähätellä. Sopii jopa ihmetellä, miksi noin puolet vastaajista ei katsonut näitä mainitsemisen arvoiseksi.

Kysely olisikin helppo kuitata nopeasti ja pintapuolisesti Veikko Vennamon tunnetuksi tekemällä sanonnalla: ”Kyllä kansa tietää!”.

Valitettavasti maailma ei ole ihan niin simppeli kuin Vennamo antoi lennokkaassa sutkauksessaan ymmärtää. Tässäkään tapauksessa ”kansa” ei varsinaisesti ole väärässä, mutta kokonaiskuvan hahmotus jää pahasti puolitiehen. Se selviää varsin nopeasti vilkaisemalla tarkemmin kyselyn tuloksia.

Vastaajista vain 24 prosenttia katsoi mainitsemisen arvoiseksi tavoitteeksi ”kaupungin elinvoiman parantamisen” ja ”lahtelaisten koulutustason noston” mainitsi 23 prosenttia.

Toisin sanoen moni vastaajista ilmeisesti halusi jättää nuo tavoitteet vähemmälle huomiolle, jotta voidaan paneutua todenteolla sosiaalisten ongelmien ratkaisuun tai kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantamiseen.

Todellisuudessahan nuo tavoitteet eivät ole millään tavoin ristiriitaisia tai toisilleen vaihtoehtoisia. Päinvastoin, kaupungin elinvoiman ja koulutustason nosto ovat mitä parhaimpia tapoja puuttua myös niihin pahimpiin ongelmiin.

Positiivinen vaikutus syntyy monella eri tavalla. Kun asukkailla on mielekästä työtä ja tekemistä, heillä on entistä pienempi riski ajautua sosiaalisten ongelmien kierteeseen. Toisaalta kaupungin verotulot kasvavat työllisyyden ja koulutusasteen nousun myötä, mikä antaa lisää pelimerkkejä myös niiden ongelmien hoitoon.

Tämä ei tietenkään tapahdu hetkessä, ei edes yhdessä vaalikaudessa. Se on kuitenkin kaikkein pitkäjänteisin tapa ottaa tilannetta haltuun. Muussa tapauksessa joudumme lapioimaan loputtomasti rahaa oireiden laastarointiin, ei niinkään itse taudin parantamiseen.

Kokonaan oma kysymyksensä sitten onkin, mikä todella on tehokasta ja tuloksellista elinvoiman vahvistamista. Elinvoimasta on tullut nykyisessä kunnalliselämässä lähes kaiken kattava taikasana, jonka nimissä tehdään vaikka mitä. Erilaisten elinvoimahankkeiden joukkoon mahtuu oikeasti tarkoituksenmukaisia ja järkeviä projekteja, mutta myös pahasti todellisuudesta irrallaan olevaa puuhastelua, jossa lähinnä vain poltetaan veronmaksajien rahoja.

Monella kyselyyn vastaajilla onkin saattanut olla mielessä viimeksi mainitun tapaiset hankkeet. Siltä osin asiasta on helppo olla samaa mieltä.

Tässäkin tapauksessa on kuitenkin vaarana, että lapsi huuhtoutuu pesuveden mukana. Lahdella ei yksinkertaisesti ole varaa ajaa alas sellaisia toimenpiteitä, jotka aidosti luovat edellytyksiä paikallisen yritystoiminnan ja osaamistason kehittämiselle. Siinä tapauksessa kaivaisimme vain itsellemme heti lähtöön itsellemme entistä isomman montun, kun yritämme valloittaa edessä siintävää sosiaalisten ongelmien vuorta.

Enää pitäisi tietää, missä elinvoimapanostuksissa rahat lopulta ovat oikeasti järkevässä käytössä ja missä eivät. Täysin varman tiedon puuttuessa arvio perustuu aina parhaaseen käytettävissä olevaan näkemykseen. Kysymykseen palataan varmasti vielä monta kertaa tulevan valtuuston saatua työnsä käyntiin.

Kommentoi