Neljä vuotta lahtelaista kasvisravintolaa pyörittäneet yrittäjät ovat tottuneet vastaamaan tavanomaisiin kysymyksiin.
Kasvisravintola Lipterinissä on lounasaika. Aterimien kilkkeen lisäksi ravintolan täyttävät rauhallinen musiikki ja ilmassa tuoksuvat mausteet.
Vaikka kasvisruokaan liitetään edelleen mitä moninaisimpia uskomuksia, ravintolan omistaja Vadim Poikalainen sanoo, että kaksi kolmasosaa heidän kanta-asiakkaistaan on sekasyöjiä.
Ovesta tulee edelleen usein asiakkaita, jotka eivät tiedä astuneensa kasvisravintolaan ennen kuin katsastavat ravintolan tarjonnan. Jotkut kääntyvät tässä kohtaa kannoillaan, Poikalainen ei siitä mieltään pahoita.
– En ole itsekään ollut koko elämääni vegaani ja ymmärrän heitä.
Tammikuun perinteinen kuukauden kestävä vegaanihaaste saa vuosittain joukon sekasyöjiä tuskailemaan keittiössään, kun pitäisi laittaa aivan uusia ja outoja ruokalajeja perinteisen liharuoan tilalle.
Poikalainen rauhoittelee, että kaikki elämäntapamuutokset tuntuvat aluksi haastavilta. Mikäli kasvisruoasta haluaa tehdä pysyvän elämäntavan, muutos kannattaa toteuttaa pienin askelin ja itseään kuunnellen.
Meiltä jokainen iso sekasyöjä mies lähtee vatsaansa pidellen ja huokailee, että kylläpä tulin täyteen.
Maria ja Vadim Poikalainen
– Vegaanina kasvaneen olisi aivan yhtä vaikea alkaa opetella valmistamaan lihaa hyvin. Uuteen ruokavalioon pitää tottua, sen jälkeen se ei ole yhtään vaikeaa.
Vadim perusti ravintolan neljä vuotta sitten vaimonsa Maria Poikalaisen kanssa, ennakkoluulot ovat myös hänelle hyvin tuttuja. Yksi yleisin olettamus on, että kasvisruoka nyt vain ei maistu yhtä hyvältä kuin liharuoka. Vadim Poikalainen huomauttaa, ettei liharuoankaan maukkaus ole mikään itsestäänselvyys.
– Ei huonosti tehty liharuokakaan maistu hyvältä. Yleensä, kun ihminen päättää kokeilla kasvisruokaa, hän jättää tavallisesta ateriastaan lihan pois. Jäljelle jää perunaa tai makaronia ja se näyttää tylsältä, Vadim Poikalainen sanoo.
Toinen hyvin yleinen ajatus on, ettei kasvisruoasta voi saada kaikkia tarvitsemiaan ravinteita. Esimerkiksi B12- ja D-vitamiinin sekä proteiinin riittävyys herättävät huolta. Maria Poikalainen vahvistaa kuulleensa näitä huolia usein. Hän huomauttaa, että proteiinin päivittäisestä tarpeesta ei olla maailmalla ylipäätään aivan yksimielisiä. Esimerkiksi Venäjällä ja Amerikassa on aivan eri saantisuositukset proteiinille kuin Euroopassa.
– Jos syö pelkkää jäävuorisalaattia ja kirsikoita, niin kyllä voi tulla ongelmia proteiininsaantiin, mutta jos mukaan lisää papuja tai vaikka vegaanipihvin, pärjää. Melkein kaikessa ruoassa on proteiinia.
En ole itsekään ollut koko elämääni vegaani.
Vadim Poikalainen
Vadim Poikalainen puolestaan muistuttaa, että elintarviketaulukoiden mukaan monissa kasvisruoissa on jopa enemmän proteiinia kuin vaikkapa naudanlihassa. Maria naurahtaa, että kasvissyöjien proteiininsaannista kysyvät sekasyöjät eivät aina tule ajatelleeksi, että heidän omassa ravinnossaan saattaa olla puutteita.
– Moni heistä ei seuraa omaa ruokavaliotaan ollenkaan. Jos omaan ruokavalioon kuuluvat perunat tai makaroni ja liha, siitä jää puuttumaan aika monta vitamiinia.
Yksi hyvin tyypillinen uskomus on, ettei kasvisruoasta tule täyteen. Etenkään raavas mies, joka tekee fyysistä työtä. Työhaalareissa istuskelevat lounastajat ovat Lipterinissä Poikalaisten mukaan kuitenkin hyvin yleinen näky lounasaikaan.
– Oi, hauska väite! Noin sanovat vain ihmiset, jotka eivät ole kokeilleet kasvisruokaa. Meiltä jokainen iso sekasyöjä mies lähtee vatsaansa pidellen ja huokailee, että kylläpä tulin täyteen.