– Tässä on yksi niistä viidestä, tämä siankärsämö, Jouko Kivimetsä poimii maasta ja näyttää.
Ollaan juuri ennen lumen tuloa metsässä, niin kutsutun hortoilun ytimessä, eli keräämässä villivihanneksia. Äskettäin Niipalan luomutilalle Hollolaan muuttanut Kivimetsä on alan uranuurtajia ja sanansaattajia ja omien sanojensa mukaan haltioitunut alueen luonnosta.
– Täällähän on naavaakin puissa, se on merkki puhtaasta ilmasta. Täällä ollaan jo Järvi-Suomessa, toteaa aiemmin pääasiassa Pirkanmaalla ja pääkaupunkiseudulla asunut Kivimetsä.
Lahden seudulle hänet on tuonut Horta 2021 -villivihannestapahtuman järjestäminen Messilässä. Viime keväältä lykkääntynyt tapahtuma pääsee nyt paremmin framille Lahden ympäristöpääkaupunkivuoden villiruokaviikolla ensi toukokuussa.
– Sen halusi yli kolmekymmentä kuntaa. Maailman suurin tämän alan tapahtuma, ja tulee toistumaan joka toinen vuosi.
Suomen luonto on poikkeuksellinen ja ilmainen ruokavarasto, mutta vihannesten hyödyntämisessä olisi Kivimetsän mielestä vielä parannettavaa.
– Marjat, villivihannekset ja osittain sienetkin ovat määritelmän mukaan superfoodia, eli erittäin ravintotiheää. Kesän valo tekee niille antioksidantin, jollaista ei muualla ole.
Kivimetsä, 66, kertoo ”altistuneensa” villiruoalle 1990-luvulla, minkä jälkeen hän on hortoiluun liittyen muun muassa kirjoittanut opaskirjan, pitänyt kursseja, kehittänyt elämysmatkailua ja opettanut kokkeja.
– Riittää tuntea parikymmentä kasvia, ja jos niistä viittä käytät kotona, sinulla on jo rikas hortakeittiö
Tunnistaminen on moniaistista, hän neuvoo.
– Vihreä massa alkaakin tulla yksilöiksi, kun rupeaa haistelemaan ja hypistelemään kasveja. Se on tapa opettaa lapsillekin niitä.
Luonnossa liikkuminen ja sieltä itse hankittava ravinto tekevät tutkitusti hyvää keholle mutta myös mielelle.
– Geenimme ovat yhä suurimmaksi osaksi kivikaudelta. Villiruoka on perinne, joka on suoraan tähän ilmastovyöhykkeeseen ja ihmisille sopivaa.
Toisaalta kerääminen tulee olla kestävällä pohjalla.
– Villikasvien käyttö pitää mennä luonnon ehdoilla ja kunnioittaen. Se on valtava aarre, mitä joka kevät ilmestyy. En tykkää siitä, että esimerkiksi kallioimarre katosi paikoitellen kokonaan kun kehuttiin, että siinä on hieno lakritsin maku.
Laajemmissa silmänaloissa Kivimetsä näkee villiruoassa tulonlähteen, joka voisi elvyttää syrjäseutuja ja autioituneita maatiloja. Tuotteistamista varten hän on kehittämässä Aito villi -sertifikaattia, joka näkyisi markettienkin hyllyillä.
– Meidän pitäisi erikoistua luomuun ja villiruokaan vielä enemmän, koska se istuu meille paremmin.
– Kymmenen, viidentoista vuoden päästä suomalainen keittiö tunnistetaan villiruoasta. Se on visioni, mutta se syntyy työnteolla.
Kivimetsän ajatuksissa Lahden seudusta muodostuu villiruoan keskittymä, jonne kuluttajat ja ravintoloiden edustajat saapuvat kauempaakin ostamaan tuotteita toreilta ja tilamyymälöistä.
– Vihannekset on hyvä olla kerättynä jo ennen kesää. Vihannekset ovat se yhdistävä linkki, jolla marjojen ja sienten makumaailma laajenee villiruoaksi. Silloin sitä voidaan hyödyntää ravintoloissa, matkailuissa ja tuotteissa.
Messilän Horta-tapahtuma toistuu joka toinen vuosi, mutta teemaviikko on jokavuotinen kevään avaus, ja villivihanneksia tuodaan kaikkien saataville ja kerättäväksi Radiomäelle perustettavaan horta-puistoon.
– Tavoitteena olla Suomen merkittävin villiruokaviikko, koska tänne pääsee pääkaupunkiseudultakin helposti.
Lisätietoa villiruoasta löydät www.villiruoka.info-sivustolta.