Kehätie toteutui 50 vuoden väännön ja lobbauksen jälkeen - kokosimme käänteitä matkan varrelta

Lahden eteläinen kehätie avautuu liikenteelle varhain tiistaiaamuna 8.12. Sitä ennen on ehtinyt tapahtua paljon.

1960-luku. Valtatie 12 oli rakennettu 1960-luvulla uudelleen koko matkaltaan suurelta osin entisen tielinjan tuntumaan. Hollolan Hälvälän ja Lahden välisellä osuudella tietöitä tehtiin vuosina 1953–1968 ja tie kestopäällystettiin 1960-luvulla.

Kasvaneiden liikennemäärien myötä Lahden läpi meneville valtateille ryhdyttiin kuitenkin etsimään uutta linjausta. Osayleiskaavaluonnoksessa ja Päijät-Hämeen runkokaavassa valtatie 12 linjataan Launeelle.

1970-luku. Valtatien 12 liikennemäärät kasvoivat 1970-luvun alussa 7–8 prosentin vuosivauhtia. Kasvun taustalla merkittävänä syynä oli Salpakankaan sekä Kärpäsen ja Petsamon alueella tapahtunut rakentaminen.

Vuonna 1973 laaditussa Lahden kaupunkiseudun liikennesuunnitelmassa ajoitettiin Launeen kautta menevän uuden valtatie 12:n linjauksen rakentaminen vuosille 1986–2000.

1980-luku. Päijät-Hämeen seutukaavaan merkitään Launeen linjaus ja ympäristöministeriö vahvistaa kaavan. Tielaitos laatii Launeen ohikulkutiestä yleissuunnitelman. Lahden valtuusto asettuu Renkomäen linjauksen taakse. Päijät-Hämeen liitto ja naapurikunnat ovat edelleen Launeen kannalla.

1990-luku. Kaupunginhallitus vaatii Tielaitosta tekemään yleissuunnitelman Renkomäen linjauksesta ja valtuusto haluaa pyyhkiä Launeen vaihtoehdon suunnitelmista kokonaan.

Maakuntavaltuusto päättää vaihtoehtoisen ratkaisun etsimisestä. Maakuntaliitto ei kuitenkaan ryhdy selvitystyöhön, koska siihen ei ole voimavaroja. Vuonna 1996 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan kaikki linjausvaihtoehdot on mahdollista toteuttaa. Launeen vaihtoehtoa pidetään liikenteellisesti ja yhdyskuntarakenteen kannalta parhaana. Renkomäen vaihtoehdosta aiheutuisi vähiten haittoja asutukselle. Lahden kunnallistekniikan johtaja Eino Kallinen arvioi, että voi mennä 20–25 vuotta ennen kuin tie toteutuu.

Launeen vaihtoehtoa kannattavat liikenneministeriö, Hämeen ympäristökeskus sekä naapurikunnat Hollola ja Nastola. Launeen vaihtoehdon kannatus nousee päättäjien keskuudessa vuosikymmenen lopussa. Vuonna 1998 valtuuston enemmistö haluaa tievarauksen takaisin Launeelle ja valtuusto ilmoittaa ympäristöministeriölle käynnistävänsä tien osalta yleiskaavan tarkistuksen.

2002. Vuoden 1998 yleiskaava saa lainvoiman, kun korkein hallinto-oikeus hylkää omakoti- ja asukasyhdistysten valituksen kehätien linjauksesta. Launeen linjausta vastustavat asukkaat järjestäytyvät Puhdas Laune -kansalaisryhmäksi.

2003. Osayleiskaava etenee valtuustoon, joka hylkää Launeen linjauksen äänin 31–28 ja edellyttää Renkomäen vaihtoehdon selvittämistä. Valtuustokeskustelussa kansanedustaja Jouko Skinnari (sd.) oli sitä mieltä, että Launeen linjaus olisi ”seitsemän kilometriä pitkä poikittainen maila niille, jotka haluavat muuttaa Lahteen”. Puoluetoveri Erkki Nieminen oli eri linjoilla: ”Launeen liikenne on jo nyt kaaoksessa markettien liikenteen takia. Renkomäki ei ole mikään vaihtoehto vaan utopiaa”. Kaupunginjohtaja Tarmo Pipatti arvioi, että nyt voi mennä 15–20 vuotta, ettei asiassa tapahdu mitään.

2006. Hämeen tiepiiri ei ole suostunut enää rahoittamaan Renkomäen vaihtoehdon tutkimista vuoden 2003 päätökseen jälkeen. Vuonna 2006 valtuusto päättää äänin 31–28, että linjaus on merkittävä maakuntakaavaan Launeen kautta. Ratkaisevassa asemassa ovat kokoomuksen varavaltuutetut Antti Kalliomaa ja Risto Mokka. Launeen linjauksen kannattajat olivat tuuraamassa matkoilla olleita Arja Nikkasta ja Hannu Mäntyä, jotka tiedettiin Renkomäen kannattajiksi.

2008. Ympäristöministeriö vahvistaa Päijät-Hämeen maakuntakaavan ja Launeen valtatie 12:n uudeksi paikaksi. Maan hallitus ei kuitenkaan ota kehätietä väylähankkeiden listalle.

2015. Lahti ja Hollola neuvottelevat Liikenneviraston kanssa kehätien kustannusten jakamisesta. Tiehankkeen kustannusarvio on 258 miljoonaa euroa. Kuntien osuudeksi on ehdotetaan 77 miljoonaa euroa. Tiesuunnitelma valmistuu.

2016. Sopenkorvessa kaatuu rikkihapporekka juuri samana aamuna, kun Lahden valtuusto lähtee valtuustoseminaariin Helsinkiin. Lahtelaiset järjestävät pika-aikataululla toiselle seminaaripäivälle eduskuntavierailun, jonka tavoitteena on muistuttaa kaupungin läpi menevän linjauksen vaarallisuudesta ja lobata kehätietä.

Valtuutetut saavat ennen lobbausiskua ohjeistusta silloiselta kaupungin yhteyspäälliköltä Elina Laavilta. Parasta on pitää kasvoilla tilanteen mukainen vakavahko ilme.

Istumapaikkoja ei riitä kaikille Pikkuparlamentin auditoriossa, mikä on vain omiaan korostamaan lahtelaisvaltuuskunnan massiivisuutta. Lahtelaisvaltuutetut ohjeistavat tarmoa puhkuen Yleisradion tv-kuvaajaa oikeiden kuvakulmien valitsemisessa.

Lahtelaisten vieraina pyörähtävät muun muassa valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.). Stubb ihmettelee, ettei ole ennen nähnyt yhtä nopeasti koottua yhtä isoa lähetystöä. ”Karvalakit unohtuivat kotiin”, huudahtaa takarivistä eräs nastolalaisten perussuomalaisten edustaja. Vieressä istujat tekevät selvästi parhaansa vaientaakseen hänet.

Odotetusti Stubb ei lupaa mitään, vaikka myöntääkin asian tärkeyden. ”Sydämen lämpö onnettomuuden takia tietenkin nousi, mutta valtiovarainministerin pää pysyy silloin kylmänä, kun puhutaan rahasta ja kehyksistä”, Stubb sanoo.

Varovaisista kommenteista huolimatta hallitus nimeää huhtikuussa Lahden eteläisen kehätien lähivuosina toteutettavien liikenneinvestointien listalle. Valtio rahoittaa hanketta 198 miljoonalla eurolla. Ankkurissa asuva kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juha Rostedt (kok.) singahtaa uutisen kuultuaan naapuriin kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran luokse skumpalle.

Lähteet: Mediatalo Esan arkisto; J.Martikainen: Lahden pääteiden ja keskeisimpien pääkatujen toteuttamis- ja suunnitteluhistoria (2013).