Pääkirjoitus: Sote-rahoitus parempaan päin, mutta ei vielä riittävästi

Minne menet, paikallinen terveydenhuolto? Paikallisia rahavirtoja vahtivat päättäjät ovat samantapaisen informaatiotulvan äärellä kuin remontoitavan keskussairaalan opastauluilla asioivat potilaat. Juha Peurala

Suomalaisen politiikan ikiliikkuja pyörähti viime viikolla uudelle kierrokselle, kun maan hallitus julkisti sote-uudistuksensa päälinjaukset. Vaikka vastaavassa tilanteessa on oltu monta kertaa ennenkin, tällä kertaa projekti saattaa asiantuntijoiden mukaan edetä jopa maaliin asti.

Optimismi perustuu ennen kaikkea siihen, että nyt tekeillä olevassa uudistuksessa ei yritetä haukata liian isoa palaa kerralla. Aluehallinnon remontti jätetään vähemmälle huomiolle kuin edellisen hallituksen kaatuneessa uudistuksessa, huomio on tällä kertaa ennen kaikkea sotessa.

Jos kaikki menisi suunnitelmien mukaan, uudistus toteutuisi jo vuoden 2023 alusta lähtien. Aikataulu on vähintäänkin kunnianhimoinen. Päijät-Hämeessä ei kuitenkaan tule ihan niin kova kiire kuin monella muulla alueella, koska täällä alueen kuntien terveydenhuolto on jo keskitetty lähes kauttaaltaan maakunnalliseen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymään.

Koko yhtymän perustamisen ideahan oli aikanaan varautua tulevaan valtakunnalliseen uudistukseen. Viime kuukausina hyvinvointiyhtymän ympärillä on kuitenkin vellonut ankaraa poliittista myrskyä, kun uusi perusterveydenhuollon yhteisyritys sai alkunsa dramaattisten käänteiden jälkeen. Päijät-Hämeessä onkin siitä asti arvuuteltu, onko yksityistämishanke nykyisen, julkiseen sektoriin kallellaan olevan hallituksen linjausten mukainen.

Yhtymän edustajien alustavien arvioiden mukaan ristiriitoja ei pitäisi olla, mutta asian monimutkaisuuden tietäen tulkinta voi vielä hyvinkin muuttua.

Pidemmällä tähtäimellä kaikkein olennaisinta on, miten Päijät-Hämettä kohdellaan tulevan uudistuksen rahoituksessa.

Uudistuksen alkuvaiheessahan valtio ottaa rahoittaakseen sote-toiminnan ja kuntien veroprosenttia lasketaan vastaavasti, tämänhetkisen arvion mukaan hieman yli 13 prosenttiyksiköllä.

Perusideana on tasata alueiden välisiä eroja, eli valtio kohdentaa sote-rahoitusta muun muassa hoidon tarpeen ja väestörakenteen perusteella.

Äkkiseltään vilkaistuna laskelma näyttää lupaavalta. Päijät-Hämeeseen olisi tulossa lisää rahoitusta 200 euroa asukasta kohden eli yhteensä kymmeniä miljoonia euroja. Tuolla lukemalla maakuntamme olisi uudistuksen suurimpien hyötyjien joukossa.

Ensivaikutelman ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Hyvältä näyttävässä numerossa piilee myös huomattava epäoikeudenmukaisuus. Jos rahoitus kohdistuisi todellisen tarpeen mukaan, tänne pitäisi tulla rahaa vielä noin 13 miljoonaa euroa kaavailtua enemmän.

Tämä johtuu siitä, että uudistukseen määritelty siirtymätasauksen mukaan yksittäisen maakunnan rahoitus voi nousta korkeintaan 200 euroa asukasta kohden nykytilanteesta. Viime viikolla julkistettujen uusien laskentaperusteiden myötä tilanne tosin muuttui aavistuksen parempaan suuntaan, sillä aiemmin korotuksen ylärajaksi oli esitetty 150 euroa asukasta kohden.

Vanhoihin sote-menoihin pohjautuva siirtymätasaus on kuitenkin edelleen ongelmallinen Päijät-Hämeen kannalta. Maakuntaa ikään kuin rangaistaan siitä, että paikallisissa sote-palveluissa on pidetty tiukkaa kulukuria.

Maakuntajohtaja Laura Leppänen on syystäkin huomauttanut, että kyseessä on perustuslaillinen tasa-arvo-ongelma. Hän ihmettelee, miksi korkeasti koulutetun helsinkiläisen terveyteen käytetään enemmän rahaa kuin matalasti koulutetun päijäthämäläisen terveyteen ( ESS 14.10).

Muualla päin Suomea tilannetta tarkastellaan täysin toisin. Siellä menetetään rahaa ja ihmetellään, onko tähän mennessä tehty muka jotain tarpeetonta.

Hyvinvoivat kasvukeskukset ovatkin valittaneet, että uudistus rokottaa niiden elinvoimaa, kun rahoja siirretään muualle Suomeen.

Lahtelaisesta näkökulmasta katsottuna kaikki on suhteellista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun vauraat kunnat saisivat saman tien huomattavan raharuiskeen kaikenlaisiin elinvoimahankkeisiinsa, jos ne nostaisivat veroprosenttinsa Lahden tasolle.

Näin ei tietenkään tapahdu. Kaupunkien väliset erot säilyvät edelleen huomattavina, koska niiden väestöpohjat ovat hyvin erilaiset.

On vain ja ainoastaan kohtuullista, että sote-toimintojen tapaisissa peruspalveluissa noita eroja yritetään tasata. Uudistuksen rahavirtoja on jo korjattu parempaan suuntaan, mutta ei vielä riittävästi.

Keskustelu