Arvio: Jekyll & Hyde pureutuu katsojan ihon alle

Lahden versio on uskomattoman syvällinen kauhumusikaali.

Kauhumusikaalin pääroolissa nähdään Joel Mäkinen, jonka käsittelyssä tällä kertaa Saana Hyvärinen. Aki Loponen

Juhani Melanen

Liioittelematta voisi väittää, että Lahti on Suomen musikaalipääkaupunki, siksi tasokasta tuotantoa se on estradille viime vuosina ladannut.

Frank Wildhornin säveltämä hyvän ja pahan kaksintaistelu Jekyll ja Hyde -musikaali on ollut menestystarina jo vuodesta 1990. Jukka Keinosen nyt Lahden kaupunginteatteriin ohjaama kauhutarina perustuu löyhästi Louis Stevensonin vuonna 1886 julkaisemaan kirjaan. Se on uskomaton kurkistus ihmismielen pimeisiin syövereihin.

Teos peilaa oivallisesti viktoriaanisen ajan Lontoon eliitin kaksinaismoralismia. Tärkeilevä yläluokka kävi porttoloissa, mutta halveksi elantonsa sillä hankkivia ihmisiä. Lahden versio on rujo ja tihkuu väkivaltaa. Se on silti uskomattoman syvällinen ja voimakas ihon alle pureutuva kauhumusikaali, jossa on mukana kaikki ne tehoelementit, joilla katsoja puristetaan tiukasti penkkiinsä haukkomaan henkeä.

Musikaali haluaa saada katsojat pohdiskelemaan myös oman elämämme kaksijakoisuutta. Meissä jokaisessa on yin ja yang, salainen ”pikku piru”, joka kuiskuttelee korvaamme eri tilanteissa. Kummalle annamme pikkusormen?

Ilman tiheää seksuaalista romantiikkaa musikaali olisi liian synkkä.

Musiikkiteatterikoulutuksen lopettaminen on aiheuttanut sen, että Lahti tarvitsee nyt jokaiseen musiikkiproduktioonsa vierailevia voimia, jotka eivät esiinny täällä talkoopalkoilla.

Ohjaaja Jukka Keinonen onnistuu välittämään huikeita joukkokohtauksia ja dramaattisia kauhuelämyksiä, koska hän on nimenomaan musikaaliohjaajana karaistunut kehäkettu. Hän jäsentelee kokonaisuuden nyt miellyttäviksi tuokioiksi pilkkomalla musikaalin fragmenteiksi, joissa on niin tehokasta dramatiikkaa kuin huikeita tanssikohtauksia. Mieleen jäivät erityisesti Punaisen Rotan kohtaus ja tyylitelty ilotalo. Esityksen väkivalta on harkitun raakaa, mutta kaukana viihdeväkivallasta.

Minna Välimäen uskomaton lavastus on paras, jonka olen Lahdessa koskaan nähnyt. Siinä on voimaa ja oivallusta, viimeistä piirtoa myöten harkittua osaamista. Tämä, jos mikä, on todellista lavastustaidetta! Se on musikaalin selkäranka, jonka varassa kaikki pysyy helposti koossa. Katsoja liikkuu erilaisissa interiööreissä vaivatta, siirtyy ilotalosta häätaloon, palatsista kadulle! Välimäki luo virtuoosimaisella lavastuksellaan sellaisia mielenmaisemia, jotka tekivät katsojakokemuksesta taatusti uniikin.

Kiitos kerrankin taitaville näyttämömiehille, jotka rakensivat Juhani-näyttämölle todelliset Potemkin-kulissit vailla vertaa!

Sari Suomisen taitava, tyylitelty ja elävä puvustus tarjoilee täyden kattauksen viktoriaanisen ajan tyylistä. Naisten hameet liehuvat ilakoivasti, jopa ilkikurisesti ja pröystäillen. Pukujen eleganssi hurmaa, ja silinterihatut korostavat arroganssia yläluokkaisuutta.

Musikaalin herkkupaloihin kuuluvat riemastuttavat, nerokkaat ja lennokkaat tanssit. Ne lomittuvat oivallisesti musikaalin tapahtumiin ja tarjoavat pikanttia glamouria. Koreografitaikuri Jouni Prittisen jokainen tanssinumero on häikäisevää, mietittyä ja harkittua liikunnan verratonta ylistyslaulua.

Valosuunnittelija Kari Laukkanen takaa uniikin kauhutunnelman ammattimiehen otteella.

Joel Mäkisen pääroolissa on karismaattisuutta, joka näkyy ja kuuluu. Hänen äänessään on volyymia, ilmaisuvoimaa, sävelpuhtautta ja sielukkuutta. Hän ei pelkää heittäytyä täysillä mukaan ja antaa palaa koko sydämellään rohkeasti ja ennakkoluulotta. Hänen musikaalisuutensa häikäisee, ja hänen kykynsä tulkita päähenkilönsä hulluuden syövereitä osuu tarkasti kuin Mora-puukko rintaan.

Erittäin hyviä ovat rooleissaan Tomi Enbuska härskinä ja irvokkaana piispana, Mikko Pörhölä tarinankertojana ja Jon-Jon Geitel Jekyllin peilikuvana. Anna-Sofia Tuominen Emmana on sympaattinen ja Mikko Jurkka hänen lämpimänä isänään miellyttävän herkkä maneereineen. Laura Huhtamaa, Teemu Palosaari, Aarre Reijula, Väinö Riihimäki, Saana Hyvärinen, Aleksis Kyrö ja Elina Ruti työstävät muut roolit kivuttomasti ja taiten ja varmistavat upean lopputuloksen.

Jekyll & Hyde oli suurenmoinen lahtelainen musikaalinautinto kaikilla mausteilla!

Keskustelu