Ämpärillinen: Kirkasta taivasta näkyy muuallakin kuin Lahdessa

Radiomastot ja kirkas taivas ei ole poikkeuksellinen yhdistelmä. Sen sijaan monessa isommassa kaupungissa maailmalla kirkas taivas on viime aikoina ollut iso ihmetyksen aihe.

Tämän tekstin kirjoittamishetkellä Lahdessa on kirkkaansininen taivas, jota vasten radiomastot ja hyppyrimäet piirtyvät selkeästi. Siinä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Täysin poik­keuk­sellista sen sijaan on, että viime aikoina kirkasta taivasta on nähty myös Pekingissä, Delhissä ja Los Angelesissa – maailman metropoleissa, joiden taivas on normaalitilanteessa enemmän tai vähemmän harmaantunut ilmansaasteiden johdosta.

Huomattavia muutoksia on havaittu myös hieman lähempänäkin. Viime viikolla tehtyjen havaintojen mukaan Tallinnan valot ovat näkyneet selkeästi ja kirkkaina Suomen etelärannikon saaristoon asti, koska Tallinnan saastesumu ja laivaliikenteestä tyypillisesti syntyvä Suomenlahden rikkipatja on ollut tipotiessään. Vastaavaa ei ole perimätiedon mukaan tapahtunut vuosikymmeniin.

Kirkastusilmiöiden taustalla on luonnollisesti koronaviruksesta johtuva tuotannon ja liikenteen alasajo. Tilanne onkin jo herättänyt vilkasta spekulaatiota ja laajempaa keskustelua poikkeusajan jälkeisestä tulevaisuudesta. Voisiko tämä olla uusi normaali?

Toiveikkaimmissa puheenvuoroissa on annettu ymmärtää, että koronakriisi tarjoaa todellisen mahdollisuuden tarttua myös ilmastonmuutoksen torjuntaan. Tässä yhteydessä on ollut tapana puhua kriisin jälkeisestä jälleenrakennuksesta, jolloin päästään toden teolla tekemään päästötöntä tulevaisuutta.

Valitettavasti en pysty ihan ostamaan tuota sota-ajalta peräisin olevaa jälleenrakennusretoriikkaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole pommitettu yhtään tehdasta tai liikennevälinettä maan tasalle, kuten sotavuosina tapahtui.

Vanhat, päästöjä aiheuttavat pelit ja vehkeet otetaan käyttöön niin nopeasti kuin mahdollista heti kriisin pahimman vaiheen mentyä ohi.

Ympä­ristön kannalta ­käynnissä on osittain vastakkaisia trendejä.

Tästä onkin jo nähty ensimmäisiä merkkejä Kiinassa. Suomalaisetkin ekonomistit ovat jakaneet käppyröitä, joiden perusteella kivihiilen kulutus on jälleen kääntynyt siellä nousuun viruksen torjuntavaiheen mentyä ohi. Tässä yhteydessä tuollaiset käppyrät on tarkoitettu perusvireeltään positiivisiksi rohkaiseviksi signaaleiksi siitä, että maailmantalous kyllä elpyy tästäkin shokista.

Mikäli vanhat kaavat toistuvat, päästöt voivat kasvaa nopeastikin talouden kääntyessä jälleen nousuun. Esimerkiksi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen maailmanlaajuiset päästöt kasvoivat selvästi pitkän aikavälin keskiarvoa nopeammin.

Vaikka koronasta johtuva päästövähennys jäisikin tilapäiseksi, se tulee olemaan suuruusluokassaan historiallinen. Tämänhetkisten arvioiden mukaan esimerkiksi sadan vuoden takaisen espanjantaudin, toisen maailman sodan tai finanssikriisin vaikutus ei yllä likimainkaan samalle tasolle.

Karkeiden arvioiden mukaan maailmanlaajuisissa päästöissä saatetaan nähdä tänä vuonna viiden prosentin lasku.

Tuohon arvioon kiteytyy koko tilanteen vaikeus. Vaikka näemme nyt poikkeusoloista johtuvan historiallisen ison päästövähennyksen, lukema ei silti ole tuon suurempi. Jos ilmaston lämpeneminen haluttaisiin pysäyttää tavoitteenmukaisesti 1,5 asteeseen, maailmanlaajuisia päästöjä pitäisi vähentää alkaneella vuosikymmenellä joka ikinen vuosi 7,6 prosenttia.

Ristiriitainen tilanne on helppo ymmärtää lahtelaisellakin kaupunkilaisjärjellä: poikkeusajasta huolimatta tarvitsemme sähköä, lämmitystä ja monia muita nyky-yhteiskunnan perustarpeita, joiden tuottaminen aiheuttaa väistämättä päästöjä.

Nykytilanne onkin tuonut vastaansanomattomalla tavalla esille, että ilmastonmuutoksen torjunnassa tarvitaan järeitä systeemitason ratkaisuja, esimerkiksi tuntuvia uudistuksia energiantuotantoon. Pelkät yksilöiden valinnat eivät riitä, vaikka he olisivatkin käpertyneet koloihinsa ennennäkemättömällä tavalla.

Niinpä isojen rahakasojen päällä istuvien päättäjien on kohdennettava investointeja muun muassa uusiutuvaan energiaan ja kaikkiin mahdollisiin energiatehokkuutta edistäviin ratkaisuihin, kun rahaa joka tapauksessa jaetaan koronakriisin johdosta ympäriinsä taloudellisen elvytyksen nimissä.

Tältä osin vihreä jälleenrakennus on ihan realistinen tavoite. Ei se kerralla laita kaikkea uusiksi, mutta vauhdittaa jo käynnissä ollutta kehitystä.

Olen nyt maalaillut tulevaisuudenkuvaa leveällä globaalin mittakaavan pensselillä, mutta ei sovi unohtaa paikallistason toimia ja yksilön ratkaisuja.

Jos nykyiset poikkeustilanteen aikaiset kulutus- ja liikkumistottumukset jäävät edes osittain päälle, sillä on merkitystä enemmän kuin yhdelläkään normaaliaikana toteutetulla kestävän elämäntavan edistämiseen tähdänneellä kampanjalla. Kuten viime viikolla yritin tällä palstalla havainnollistaa, olemme nyt tilanteessa, joka ei epärealistisuudessaan vielä tammikuussa kelvannut edes mielikuvituksellisen kolumnin aiheeksi.

Nyt onkin erityisen mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon esimerkiksi etätyö yleistyy ja vähentää turhaa työmatkustamista. Lahdenkin kaduilla on mitattu kymmenien prosenttien vähentymisiä liikennevirroissa nykyisen poikkeustilan aikana.

Maailmalla monet kaupungit ovat jo tehneet koronaviruksen johdosta merkittäviä tilapäisiä muutoksia liikennejärjestelyihinsä. Autokaistoja on otettu pyöräilijöiden käyttöön, koska autoliikenne on vähentynyt ja kevyen liikenteen kulkijoiden on syytä olla entistä etäämmällä toisistaan nykyisten suositusten mukaisesti.

Innokkaimmat pyöräilyn edistäjät ovatkin jo olleet sitä mieltä, että autoja ei pidä enää koskaan noille kaistoille päästää takaisin.

Lahdessakin on nähty pieni koronan aikainen liikennekokeilu, kun ydinkeskustan tietyillä katuosuuksilla ohjattiin viime viikolla pyöräilijöitä jalkakäytäviltä ajoradalle. Muutos ei ole kovin dramaattinen, koska kyseisillä kaduilla pyöräliikenne on jo tähän asti ollut osittain ajoradoilla.

Nähtäväksi jää, millaisia pysyviä vaikutuksia tällä ajalla on eri kulkumuotojen suosioon. Ympäristön kannalta käynnissä on osittain vastakkaisia trendejä. Pyöräilyn suosio on kovassa nousussa, mutta joukkoliikenteelle nykytilanne on murhaa. Sekin tiedetään, että yhteiskäytössä olevien yksityisautojen kysyntä räjähti heti epidemian alkuvaiheessa, kun ihmiset halusivat eroon joukkoliikenteestä.

Koronaviruksessa ja ilmastonmuutoksessa on yksi olennainen ero. Koronassa välitön kuolemanpelko on saanut ihmiset muuttamaan luutuneita tottumuksiaan hyvin nopeasti. Ilmastonmuutoksessa kaikki järeimmätkin uhkakuvat tuntuvat etäisemmiltä, koska ne eivät ole konkreettisesti tässä ja nyt vaikuttamassa omaan tai lähipiirin turvallisuuteen. Pidemmällä ajalla ilmastomuutoksen vaikutukset voivat kuitenkin olla huomattavasti dramaattisemmat kuin koronan, jos iso osa planeettaa kärventyy asuinkelvottomaksi.

Koska uhkakuvat eivät kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, olisiko positiivinen kannuste parempi vaihtoehto. Muuttaisivatko ihmiset pysyvämmin toimintaansa, jos he voisivat olla varmoja siitä, että näkevät kirkasta taivasta tulevaisuudessakin? Lahdessa tuo ei tosin olisi kovin kummoinen kannuste. Ainakin minulle voisi menneen ”talven” jäljiltä toimia paljon paremmin lupaus vanhoista kunnon hiihtotalvista.

Keskustelu