Kotiutuneet: Kaupungin kasvatti Chao-Hsien Kuo oppi hiljentymään lakkasuolla

Korumuotoilija Chao-Hsien Kuo työskentelee yhdessä puolisonsa Eero Hintsasen kanssa heidän pajallaan Askon alueella. Eero Hintsanen

Marjaana Kontu

– Mitä ihmettä he tekevät? kummasteli Chao-­Hsien Kuo katsellessaan järven jäällä vaeltavia ihmisiä ensimmäisenä talvenaan Lahdessa.

Sittemmin hän on oivaltanut saman kuin suomalaisetkin: luonnon hyvää tekevän vaikutuksen.

– Nykyään kävelen jäällä itsekin ja rakastan metsää, joka aluksi pelotti minua. Viime vuonna pääsin ensi kertaa lakkasuollekin, hän hehkuttaa ja kertoo ammentavansa luonnosta myös ideoita koruihinsa.

Kuo tuli opiskelemaan kultaseppäkouluun 1990-luvun lopussa. Väki tuntui sulkeutuneelta, yksinäisyys vaivasi ja moni asia oudoksutti.

– Vessassa käynnistäkin piti maksaa tavaratalossa! Ja ihmiset joivat paljon. Hän tajusi pian, että syy oli ujous.

– Olen itsekin ujo, joten suomalaisten etäisyys ei enää haittaa.

Vaikeinta oli tottua ruokaan. Taiwanissa syödään paljon tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, Suomessa valinnanvaraa oli vähemmän, samoin ravintoloita.

– Ulkona syöminen on täällä kallista. Taiwanissa pikaruokakin on terveellistä. Kaipaan etenkin meren antimia, Kuo tunnustaa.

Nyt hän on ihastunut suomalaisiin omenoihin ja marjoihin, joita ahmii kesäisin. Myös laadukasta kahvikulttuuria hän kaipaa.

Lahdessa hän päätyi leffafriikkinä kerran Kino Iirikseen, josta tulikin lempikohde. Ja siellä hän törmäsi tuttuun mieheen, opiskelukaveri Eero Hintsaseen – jonka kanssa sittemmin avioitui ja perusti yrityksen.

Valmistuttuaan maisteriksi Aalto-yliopistosta hän päätti vastoin vanhempiensa toiveita jäädä Suomeen. Kotiutumisessa auttoivat puoliso ja työ, johon hän uppoutuu.

– Ei ollut helppoa aloittaa tyhjästä. Mutta minulla on hyvä kumppani ja meillä yhteinen suunta. Olen joutunut työskentelemään tuplasti muita enemmän rakentaakseni uraani.

Suomen kieli kangertaa yhä, arjen asiat hoituvat, mutta kotona puhutaan englantia. Naisten asemassa ei hänestä ole isoa eroa, tosin Taiwanissa miehet eivät yhtä paljon osallistu kotitöihin. Suomen ilmastokin sopii hänelle.

– Taiwanissa on liian kuumaa ja kosteaa. Rakastan kylmää, lumista talvea.

Taiwanin terveydenhuoltoa hän kaipaa, koska siellä myös yksityisellä puolella voi asioida edullisesti.

– Ajan erikoislääkärille saa nopeasti eikä se käy kukkarolle.

Suomalaisten luontosuhde saa suitsutusta. Hän ihmetteli alussa, minne lahtelaiset kesäviikonloppuisin katosivat, kunnes tajusi heidän suunnistaneen mökeille.

– Minusta on arvokasta, että kaikki voivat poimia marjoja ja hiljentyä luonnossa. Se tekee onnelliseksi eikä maksa mitään.

Hänkin marjastaa, mutta jättää märässä metsässä sienestyksen puolisolle. Hänestä on tullut luonnonsuojelija.

– Ehkä juuri luontosuhteensa takia suomalaiset ovat muita edellä vihreässä ajattelussa.

Taiwanissa elämä on stressaavampaa, vastapainoksi nautiskellaan ruuasta ja lauletaan karaokea – tosin ei julkisesti ravintolassa.

Elokuvien lisäksi hän nauttii leipomisesta.

– Mutta kun leivon pullaa, se ei koskaan ole kahta kertaa samanlaista.

Taiwanilaisen mietteitä Suomesta

Suomessa arvostan

Suomalaiset ovat rehellisiä ja hyväsydämisiä, kodit ovat viihtyisiä ja kirjahyllyt isoja. Myös kirjastot ovat hyvin suunniteltuja.

Suomalaiset voisivat myös nauraa itselleen ja suomalaisuudelleen.

Yksinkertaista onnellisuutta. Sitä, että arvostetaan sitä, mitä on ja iloitaan siitä.

Kommentoi