Pääkirjoitus: Lähipäivillä enemmän merkitystä kuin yhdelläkään kehityshankkeella

Tässä vaiheessa arki vielä rullasi normaalisti. Monet ravintola-alan ammattilaiset joutuivat ensimmäisten joukossa lomautetuiksi koronapandemian hillitsemiseksi tehtyjen toimenpiteiden johdosta. Akseli Muraja

Julkisuudessa on viime aikoina heitelty toinen toistaan hurjempia arvioita siitä, kuinka pahaan lamakauteen olemme syöksymässä koronakriisin johdosta. Ammattitaitoisimpienkin ekonomistienkin esittämät ennusteet ovat vain suuntaa-antavia arvauksia, koska pandemian kesto on vielä hämärän peitossa. Kenellekään tuskin on epäselvää, että taloudellisesta kuopasta tulee nyt syvä.

Mikään aiempi lamakausi ei nyt käy ihan sellaisenaan vertailukohdaksi. Vuoden 2008 finanssikriisissä vienti sakkasi, mutta kotimainen kulutus piti talouden pyörät pyörimässä. Tällä kertaa taantuma lähtee liikkeelle nimenomaan palvelusektorilta, joka kärsii ensimmäisenä pandemian rajoittamistoimista.

1990-luvun alun suuri lamakausi puolestaan oli merkittäviltä osin kotikutoinen suomalainen ilmiö, jonka taustalla oli idänkaupan romahtamista ja epäonnistuneiksi osoittautuneita paikallisia rahapolitiikan linjauksia. Nyt lama leviää viruksen tavoin nopeasti ja lupaa kyselemättä kaikille mantereille, joten tärkeimmät vientimarkkinammekin ovat syvissä vaikeuksissa tilanteen selkiinnyttyä.

Nykyinen tilanne ei ole perinteinen kysyntälama, jossa heikot yritykset tippuvat pois markkinoilta ja hyvin hoidetut yritykset jatkavat toimintaansa. Tilanne korostuu esimerkiksi ravintola-alalla, jossa yrityksiltä on viety toiminnan edellytykset hallituksen sinänsä perustellulla ja välttämättömällä määräyksellä. Kyseessä ei ole normaali liiketoiminnan riski.

Tilanne onkin asettanut yrittäjät kohtuuttomaan tilanteeseen, mitä ei ainakaan helpota mahdollinen vuokranantajien joustamattomuus tai vakuutusyhtiöiden vastuunpakoilu pykäläviidakon takana. Surkuhupaisimpien kentältä kuuluvien tietojen mukaan vakuutusyhtiö on esimerkiksi saattanut vastustaa keskeytyskorvauksen maksamista yrittäjille juridisella saivartelulla, jonka mukaan vakuutusehdoissa puhutaan epidemiasta, mutta nyt kyse onkin pandemiasta.

Monet yrittäjät ovatkin keksineet tilanteen pelastamiseksi uusia ratkaisuja, kuten tämän lehden jutustamme ilmenee (s. 4). Ne eivät kuitenkaan muuta suurta kokonaiskuvaa. Tilanne on täysin poikkeuksellinen, joten tarvitaan myös poikkeuksellisia tukitoimia.

Tältä osin onkin jo päästy nopeasti liikkeelle. Esimerkiksi yrittäjille tarjolla oleva työttömyysturva ilman yritystoiminnan lopettamista olisi normaalioloissa radikaali uusi avaus, nyt täysin välttämätön toimenpide. Monessa muussa maassa on kuitenkin tehty paljon järeämpiä tukitoimia. Esimerkiksi Tanskassa valtio maksaa jopa 75 prosenttia irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden palkoista. Samansuuntaisia uutisia on kuultu myös esimerkiksi Britanniasta ja Espanjasta.

Tuollaiset tiedot herättävätkin väistämättä kysymään, ovatko Suomessa tehdyt toimet vielä lainkaan riittäviä. Nyt etenkin moni kiinteiden kulujen kanssa kamppaileva yrittäjä on kuin Titanicin kannelta jääkylmään veteen tipahtanut matkustaja. Tässä vaiheessa avuksi on tarjolla lähinnä pieni pelastusrengas, mutta selviytymisen kannalta täysin välttämätöntä pelastusvenettä ei ole vielä näköpiirissä, puhumattakaan pelastautumisen varmistavasta valtamerilaivasta.

Keskuspankkien ja valtioiden lisäksi yrityksien tukena on nyt myös monia paikallisia toimijoita. Lahdessakin julkistettiin nopealla aikataululla nippu paikallisten yrittäjien auttamiseksi tehtyjä toimenpiteitä.

Päätöksenteon nopeus ansaitsee kiitosta, mutta toimenpiteiden järeydessä on vielä toistaiseksi toivomisen varaa. Yritysten markkinointitoimiin tarkoitetut tukisetelit tai sähkölaskujen maksuaikojen pidennykset ovat ihan kiva juttu, mutta ei niistä ole ratkaisevaa apua yritykselle, joka kamppailee olemassaolostaan.

Kaupungin ja sen päättäjien pitäisi myös kaikin käytettävissään olevin keinoin painostaa ja suostutella yksityisiäkin tahoja mukaan yhteisiin talkoisiin, erityisesti suuria vuokranantajia. Näinhän esimerkiksi Helsingissä on tehty pormestarin johdolla.

Uhkakuvana on, että ilman riittäviä tukitoimia yrittäjävetoiset pienet ja omaleimaiset yritykset katoavat katukuvasta, minkä jälkeen suuret ketjuyritykset valtaavat markkinoita entistä enemmän.

Lähipäivien ja -viikkojen kriisitoimenpiteillä onkin Lahden keskustan tulevaan elinvoimaan ja vilkkauteen isompi vaikutus kuin yhdelläkään keskustan kehittämisprojektilla, joita tässäkin kaupungissa on normaalioloissa tapana suoltaa liukuhihnalta.

Toivottavasti optimistisimmat ekonomistit ovat oikeassa, ja talouden nousu on aikanaan nopeaa, kun käänne tapahtuu. Vientivetoisena maakuntana Päijät-Häme pääsisi siinä tapauksessa nopeasti imuun mukaan.

Sen varaan ei voi kuitenkaan tuudittautua. 1990-luvun alkuvuosien laskua on maksettu Lahdessa näihin päiviin asti. Nyt pitää tehdä kaikki voitava, jotta emme jätä vastaavaa taakkaa tuleville sukupolville.

Keskustelu