Ämpärillinen: Poikkeusaika räjäyttää luovuuden valloilleen

Aikuinen nainen kuulostaa hyvältä Paula Koivuniemen tulkitsemana, mutta aivan uusia sävyjä se saa suomalaisen miehen parvekkeelta laulamana. Olli Herranen

Näinä aikoina on helppo vaipua huolestuneisiin ja synkeisiin ajatuksiin, vaikka normaalisti ei kovin pessimistinen luonne olisikaan. Toisaalta tämä on meille kaikille tutustumismatka itseemme. Ainakin minä olen huomannut, että joskus silloin pari viikkoa sitten normaalielämässä murehditut ja stressatut ”huolet” olivat kovin mitättömiä ja naurettavia. Tuskinpa olen ainoa, jolle noin on käynyt.

Kaiken nykyisen epävarmuuden ja huolen keskellä on myös ilonaiheita. Ihmisten luovuus tuntuu puhjenneen nyt aivan uudella tavalla kukkaan näinä hulluina aikoina. Sitä seuratessa on ollut tarjolla jo monet hyvät naurut.

Ensimmäisen kerran olin pudota tuoliltani jo toissa viikonloppuna, kun isoja kokoontumisia oli jo rajoitettu, mutta nykyinen poikkeustila ei ollut vielä käytössä. Helsinkiin asettunut porilainen Twitter-käyttäjä Miki Höijer julkaisi tuolloin videon, joka kaikkine saatesanoineen jäljitteli Italian karanteenin aika nähtyjä, kansainvälisiksi nettihiteiksi nousseita parvekelauluja.

Tällä kertaa lauluna oli Aikuinen nainen, tviitin englanninkielisten saatesanojen mukaan ”Suomen epävirallinen kansallislaulu”. Vaikutelma oli kaikessa hulluudessaan lievästi sanottuna hupaisa: suomalaisen miehen lauantai-illan tunnelmissa esitetty tulkintaa, taustalla lähiöostarin autiota ja pimeää näkymää.

Tulevat sukupolvet tulevat törmäämään Suomen historiaan perehtyessään päivämäärään 16.3.2020. Silloin pääministeri ilmoitti ensimmäistä kertaa koskaan rauhanaikana, että Suomessa on poikkeusolot ja valmiuslaki otetaan käyttöön. Ei tässä kuitenkaan kaikki. Paavo Väyrynen, 73, oli aiemmin samana päivänä ilmoittanut tavoittelevansa jälleen kerran keskustan puheenjohtajuutta.

Netin meeminikkarit vetivätkin tästä johtopäätöksensä: ei ollut sattumaa, että pääministeri määräsi iltapäivällä yli 70-vuotiaat pysymään kotonaan. Ihan noinhan se ei toki tarkalleen mennyt, mutta hyvää juttua ei pidä pilata turhilla yksityiskohdilla.

Pienillä ja kepeilläkin asioilla tulee olemaan jälkipolville merkittävää historiallista arvoa.

Nykyinen etätyön ja -koulunkäynnin aikakausi on ehtinyt myös synnyttää toinen toistaan hil- peämpi tilanteista. Eräs rehtori esimerkiksi pyysi ystävällisesti kotona olevia miehiä laittamaan housut jalkaansa.

Pilke silmäkulmassa tehdyn päivityksen mukaan jonkun naisopettajan verkkokalvoille oli lähtemättömästi piirtynyt näkymä etätunnille osallistuneen oppilaan taustalla näkyneestä perheenisästä boksereissaan.

Kunniamaininnan ansaitsee myös stand up -koomikko ja toimittaja Jukka Lindström, joka kirjoitti uudet sanat Maija Vilkkumaan hittiin Ei.

Alkuperäisessä versiossahan lauletaan äidin ja teini-ikäisen tyttären välisestä konfliktiherkästä suhteesta. Äiti yrittää parhaansa mukaan suojella tytärtään, mitä menohaluisen teinin on mahdoton hyväksyä ja ymmärtää.

Nykyisessä sekamelskassa asetelma on muuttunut päinvastaiseksi, kun monet keski-ikäiset ovat yrittäneet perustella omille vanhemmilleen, miksi nyt on tärkeää toimia annettujen ohjeiden mukaan. Lindströmin sanoituksen ensimmäiset rivit kuvaavat tilannetta ohjeita uhmaavan ikäihmisen näkökulmasta:

Krista Kiuru

Ole hyvä ja kerro, hyvä ja kerro

Ei se tartu

Et tytär antaa mun mennä, antaa mun mennä...

Ja niin edelleen: ”On bingo tänään ja kahvi kuumenee”, ”Hän sanoo, Prisma on vaarojen karikko”.

Saapa nähdä, mitä kaikkea keventävää ehdimme nähdä tulevien viikkojen aikana. En tiedä kenelle tämä kuuluisi, mutta jonkun pitää olla nyt hereillä kansallisarkistossa, museovirastossa ja muissa vastaavissa kansakunnan kollektiivista muistia tallentavissa instituutioissa.

Tuollaiset hengentuotteet ja luovuuden purskahdukset on syytä napata järjestelmällisesti hyvään talteen ennen kuin ne hautautuvat ajan myötä bittiviidakkoon.

Poikkeusaikojen mielialoja kuvaavilla näennäisen pienillä ja kepeilläkin asioilla tulee olemaan jälkipolville merkittävää historiallista arvoa. Elämme nyt elokuvassa, jossa olemme itse pääosassa. Koska loppuratkaisu ei ole tiedossa, parempi keskittyä tämän hetken pieniin iloihin.

Keskustelu