Pääkirjoitus: Ihmisten parhaimmat ja pahimmat puolet tulevat esille kriisissä

Koronavirustestien näytteenottajat ovat käynnissä olevan taistelun etulinjassa. Timo Pasanen

Meillä kaikilla on näinä aikoina syytä olla syvästi kiitollisia lukuisille arjen sankareille. Hoitajat, lääkärit, siivoojat, päiväkotien työntekijät, joukkoliikenteen kuljettajat tai kauppojen työntekijät eivät voi edelleenkään siirtyä etätöihin.

Heitä ja monen muun ammatin edustajia tarvitaan nyt kipeästi koronan vastaisen taisteluun etulinjassa tai pyörittämässä yhteiskunnan välttämättömiä toimintoja. Monessa tapauksessa kyse on ammateista, jotka eivät saa normaalissa arjessa likimainkaan ansaitsemaansa arvostusta.

Nykyinen tilanne vaatii huomattavaa sopeutumista myös heiltä, jotka ovat siirtyneet nopealla aikataululla kotiin etätöihin. Työnteon ja jälkikasvun koulunkäynnin yhdistäminen saman katon alle ei välttämättä ole yksinkertaista.

Poikkeusaika on vaatinut huomattavia uhrauksia myös useilta yrittäjiltä. Jotkut laittoivat oma-aloitteisesti ja epäitsekkäästi liiketoimintansa saman tien tauolle, jotta eivät ole edistämässä taudin leviämistä. Kunniamaininnan arvoinen on myös esimerkiksi Aleksanterinkadun alkupäässä sijaitseva taloyhtiö, joka päätti pika-aikataululla puolittaa liiketilojensa vuokran auttaakseen ahdinkoon joutuneita kivijalkayrittäjiä. Toivottavasti vastaavaa nähdään vielä paljon lisää.

Kriisitilanne nostaa esiin ihmisten parhaita puolia, mutta valitettavasti myös huonoimpia.

Julkisessa keskustelussa on nostettu tikun nokkaan niin kahvilla parveilevia eläkeläisiä kuin baareissa huolettomasti poikkeustilanteen aikanakin bilettäneitä nuoria.

Oliko kyse typeryydestä vai piittaamattomuudesta? Todennäköisesti molemmista. Onneksi viesti näyttää aivan viime päivien perusteella menneen jo edes hieman paremmin perille.

Baarien osalta myös maan hallitus voi katsoa peiliin. Yrittäjät joutuivat kohtuuttomaan välikäteen, koska baareja ei yksiselitteisesti määrätty nopealla aikataululla kiinni siten, että ahdinkoon joutuneet alan yrittäjät olisivat voineet saman tien tukeutua keskeytysvakuutuksiinsa. Näyttää myös siltä, että lainsäädäntömme on ollut tällaisia tilanteita ajatellen aivan liian jäykkä.

On toki jotenkuten inhimillisesti ymmärrettävää, että ainakaan alkuvaiheessa tilanteen vakavuus ei ollut valjennut kaikille kaduntallaajille, kun koko alkuvuoden ajan virallisessa tiedotuksessa oli lähinnä pyritty rauhoittelemaan tunnelmia, jopa vähättelemään taudin uhkaa Suomessa. Ihminen ei pysty kääntämään päätään täysin toiseen asentoon päivässä tai parissa.

Tilanteen hoito antaakin aikanaan aihetta jälkipyykkiin, jotta vastaisuudessa pystytään toimimaan paremmin.

Sitä ennen on syytä keskittyä akuutin tilanteen hoitoon ja vääntää vielä kerran tärkein viesti rautalangasta: nyt ei ole kyse vain omasta terveydestä. Omalla piittaamattomuudellasi voit vauhdittaa taudin leviämistä ja viedä elintärkeän tehohoitopaikan joltakin toiselta.

Turhan hysterian lietsontaa on syytä välttää, mutta karut faktat on tuotava kaunistelematta esille, jos haluamme saada ihmiset ottamaan tilanteen tosissaan.

Italiassa on tarvittu jo armeijan kuorma-autokolonnia kuljettamaan vainajia, koska sairaaloiden ruumishuoneista loppuu tila. Krematoriot käyvät ylikierroksilla ja hautajaisia järjestetään liukuhihnalta kuin suomalaisessa kirkossa häitä kesälauantaina.

Monenlaisissa kiperissä tilanteissa uransa aikana olleet teho-osastojen ammattilaiset lyyhistyvät työtaakkansa ja raadollisten valintatilanteiden alla.

Tätäkö todella haluamme meille? Rajoituksia ei ole määrätty tai suositeltu huvikseen. Niiden tarkoituksena on toimia ennen kuin on myöhäistä. Korona ei todellakaan ole mikä tahansa kevätflunssa.

Valitettavasti harkintakyky on pettänyt osittain myös heillä, joiden luulisi asemansa puolesta olevan tottuneita vastuunkantoon ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen. Aivan viime päiviin asti on kuulunut hätkähdyttäviä tietoja usean kymmenen henkilön työpaikoista, joissa toimitusjohtaja ei ole antanut lupaa etätöiden tekemiseen, vaikka se olisi työn sisällön puolesta täysin mahdollista.

Ennakkoluulot ja vanhanaikainen epäluottamus omiin työntekijöihin eivät ole antaneet periksi edes poikkeusoloissa.

Kun on lusikalla annettu, ei voi näköjään kauhalla ammentaa, luki käyntikortissa mitä tahansa. Normaalisti tuo olisi firman ja sen työntekijöiden oma murhe, mutta nyt on kyse vaarallisesta leikistä kanssaihmisten terveydellä.

Mitä huonommin suositukset toimivat, sitä tiukempia pakottavia rajoituksia hallitus joutuu määräämään meidän kaikkien arkeen.

Koronan vastainen kamppailu vaatii meiltä kaikilta nyt sitkeyttä, uhrauksia ja epämukavuusalueelle menemistä. Jollekin se tarkoittaa maskin pukemista kasvoille ja terveydenhuollon etulinjaan syöksymistä työpäivästä toiseen.

Jollekin toiselle riittää, että nyt perjantaiolut pitää nauttia tutun baaritiskin sijaan omissa oloissaan kotisohvalla. Ei pitäisi olla kovin kohtuuton vaatimus.