Pääkirjoitus: Pysäköinti on poliittinen ruutitynnyri

Lahden pysäköintipoliittisten linjausten mukaan kadunvarsien paikat on tarkoitettu ensisijaisesti lyhytaikaiseen asiointipysäköintiin. Katja Luoma

Harva aihe on puhuttanut ja kuohuttanut vuosien saatossa lahtelaisessa päätöksenteossa niin paljon kuin pysäköinti. Keskustelua seuratessa ei aina uskoisi, että kyse on kuitenkin pohjimmiltaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin auton säilyttämisestä jossakin paikassa. Moni isompi asia näyttääkin välillä jäävän parkkiruutujen ympärillä käytävän vellonnan katveeseen, tahallisesti tai tahattomasti.

Hiemankin tarkemmin ajateltuna on täysin luonnollista, että pysäköinti puhuttaa niin paljon kuin puhuttaa. Se on konkreettisesti hahmotettava arkinen asia, johon liittyy myös vahvoja ideologisia jännitteitä. Pysäköintipolitiikassa jos missä on helppo pyllistää johonkin suuntaan, kun yrittää kumartaa jonnekin.

Lahdessa on valmisteltu pysäköintipolitiikan päivitettyä versiota, joka jo suurelta osin hyväksyttiinkin äskettäin kaupunginhallituksen käsittelyssä. Linjauksen mukaan keskustapysäköinnissä on kolme pääperiaatetta: 1) Kadunvarsien paikat lyhytaikaiseen asiointipysäköintiin. Tavoitteena on, että nopeaan asiointiin löytyy helposti paikka läheltä, 2) Pysäköintiä keskitetään pysäköintilaitoksiin, 3) Pysäköintipaikkojen tehokas vuorottaiskäyttö. Tehokkaalla vuorottaiskäytöllä voidaan säästää jopa kolmannes paikkojen määrästä.

Uusia pysäköintihalleja koskeva yksityiskohtaisempi osuus palautui vielä uudelleen valmisteltavaksi tekniseen ja ympäristölautakuntaan, jotta se saadaan sovitettua yhteen keskustan liikennesuunnitelman kanssa. Looginen ratkaisu, koska paljon keskustelua herättäneestä liikennesuunnitelmasta ei ole vielä minkäänlaisia päätöksiä.

Pysäköintipolitiikkaa koskevassa raportissa taustoitetaan mielenkiintoisella tavalla sitä todellisuutta, joka päätöksentekijöiden pitää ottaa huomioon.

Autojen määrä on ollut voimakkaassa kasvussa Lahdessa viimeisten vuosikymmenten ajan, ja nykyään laskennallisesti joka toisella lahtelaisella on auto. Tilanne on samantyyppinen muissa vastaavan kokoisissa suomalaisissa kaupungeissa.

Kaikkein suurimmissa kasvukeskuksissa kehitys on ollut toisenlaista. Vielä vuonna 1999 sekä Lahdessa että Tampereella oli 38 rekisteröityä henkilöautoa sataa asukasta kohden, mutta 20 vuodessa Lahden autokanta on kasvanut suhteellisesti nopeammin kuin Tampereella tai Helsingissä, joissa kasvu on nyt tasaantumassa. Esimerkiksi vuoden 2018 lopussa oli Lahdessa 56 autoa sataa asukasta kohden, kun Tampereella vastaava luku oli 48.

Noita lukuja voidaan helposti tulkita kahdella täysin päinvastaisella tavalla. Jollekin ne voivat tarkoittaa sitä, että vallitseva lahtelainen todellisuus on otettava huomioon ja autoilijoille on järjestettävä toimivat pysäköintimahdollisuudet, jotta kaupunkilaisten arki rullaa mahdollisimman hyvin. Toinen katsoo lukuja ensisijaisesti sillä silmällä, että yksityisautoilua on saatava vähennettyä täälläkin ja pysäköintipolitiikka on silloin yksi keino muiden joukossa.

Yksityisautoilun osuutta kaikesta liikkumisesta pyritään nykyään vähentämään niin valtakunnallisilla kuin paikallisilla päätöksillä. Esimerkiksi Lahti pyrkii nostamaan kestävien kulkumuotojen osuutta merkittävästi vuoteen 2030 mennessä.

Tavoitteen toteuttamiseen käytettävät keinot jakavat mielipiteitä. Kulisseissa päättäjien keskuudessa onkin ollut erilaisia näkemyksiä muun muassa siitä, millaisella aikataululla keskustan kadunvarsipaikkoja olisi mahdollista vähentää.

Nykyään Lahden keskustassa on noin 4 000 kaupungin ylläpitämää yleisessä käytössä olevaa pysäköintipaikkaa. Paikoista noin 2 300 on kadunvarsilla ja kentillä sekä 1 700 pysäköintilaitoksissa. Lisäksi yksityisten liikekiinteistöjen pysäköintihalleissa on noin 1 100 paikkaa.

Oli ideologia tai strategiset tavoitteet mitä tahansa, todellisuutta ei voi sormia napsauttamalla muuksi muuttaa. Jos keskustassa pysäköinti tehdään liian vaikeaksi ja kalliiksi, aikaisempaa useamman auton ratti kääntyy muualle. Toisaalta autoilun vähentäminen ydinkeskustan kaduilla on yksi oleellisista keinoista alueen viihtyisyyden parantamiseksi.

Asetelman ristiriitaisuus on kaikesta päätellen ainakin tiedostettu päättäjien keskuudessa, sillä kaupunginhallitus päätti lisätä pysäköintipolitiikkaa koskevaan raporttiin tällaisen lauseen: ”Pysäköintipolitiikan laaja-alaisiin elinvoimavaikutuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, ja ne tulee selvittää ratkaisujen suunnittelussa.”

Painavaa asiaa vai tyhjänpäiväistä sanahelinää, jolla on rauhoiteltu epäileviä päättäjiä? Sen ratkaisevat lopulta päättäjät itse. Tämäkin yleissuunnitelma joutuu todelliseen testiin siinä vaiheessa, kun on konkreettisten päätösten aika.