Ämpärillinen: 164 sivua suunnitelmaa pandemian varalle

Kansalllisen pandemiasuunnitelman mukaan hoidon tarve olisi suurimmillaan epidemia-aallon viikkojen 4–5 aikana. Tommi Anttonen

Koronavirus on malliesimerkki uutisesta, josta ei oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Tilanteen tulkinnassa on helppo sortua ylimääräiseen dramatisointiin tai vähättelyyn. Viime aikojen uutisoinnin perusteella maailma näyttää nyt olevan ensimmäistä kertaa sataan vuoteen todellisen pandemian äärellä, toisaalta viruksen aiheuttama kuolleisuus ei näin maallikon silmin eroa täysin dramaattisesti normaalista kausi-influenssasta.

Vaikka kysymysmerkkejä on paljon, yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on varautunut tilanteeseen niin hyvin kuin mahdollista. Asian ympärillä on mielestäni ollut vähän turhaakin salamyhkäisyyttä ja epämääräistä spekulaatiota, kun on puhuttu kaiken maailman salaisista varautumissuunnitelmista.

Kuka tahansa aihepiiristä kiinnostunut voi käydä vilkaisemassa vuonna 2012 pandemioita varten laadittua kansallista varautumissuunnitelmaa, joka on julkisesti luettavissa netissä.

Vaikka suunnitelman teosta on vierähtänyt jokunen vuosi, se on mitä todennäköisimmin suurimmaksi osaksi käyttökelpoinen edelleen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan nykyisessä tilanteessa suunnitelmaa on tarkoitus lähinnä päivittää tarpeen mukaan.

164-sivuisessa suunnitelmassa on mietitty pandemiaan varautumista hyvinkin monelta kantilta ja yksityiskohtaisellakin tarkkuudella.

Suunnitelman laadinnassa on hyödynnetty tilastotietoja viimeisen sadan vuoden suurista epidemioista: vuoden 1918 espanjantaudista, vuoden 1957 aasialaisesta influenssasta, vuoden 1968 hongkongilaisesta ja vuoden 2009 sikainfluenssasta. Näistä espanjantauti on määritelty vaikeaksi pandemiaksi, aasialainen ja hongkongilainen keskivaikeiksi ja sikainfluenssa lieväksi.

Laskelmissa on oletettu, että seuraava iso pandemia-aalto kestäisi kahdeksan viikkoa ja siihen sairastuisi 35 prosenttia väestöstä. Oletusten mukaan pandemian huippu olisi viikkojen 4–5 kohdalla, jolloin noin kymmenen prosenttia väestöstä tarvitsisi avohoidon palveluja.

Suunnitelmassa on myös yksityiskohtaisempia laskelmia erilaisten sairaanhoitopalveluiden tarpeesta. Laskelmissa on hyödynnetty amerikkalaista FluSurge-laskentaohjelmaa, jonka avulla on tehty vaihtoehtoiset laskelmat niin lievän, keskivaikean kuin vaikean pandemian varalle.

Kaikkein vaikeimmassa vaihtoehdossa koko maassa tarvittaisiin pandemian aikana 35 690 sairaanhoitojaksoa ja kuolemantapauksia olisi yhteensä 9 050.

Samaisen taulukon mukaan tämä tarkoittaisi 100 000:aa asukasta kohden laskettuna 686 sairaanhoitojaksoa ja 174 kuolemantapausta. Mielenkiintoisia lukuja lahtelaisessa mittakaavassa.

Suunnitelmasta ilmenee myös sellainen yksityiskohta, että keskivaikean pandemian huippuvaiheessa 100 000 asukkaan joukossa olisi noin 20 tehohoitoa tarvitsevaa potilasta ja kymmenen hengityskonetta tarvitsevaa potilasta.

Vanhojen epidemioiden pohjalta ei voi tehdä kovin yksityiskohtaisia ennusteita tulevien tautien kuluista. Varsinkin sata vuotta sitten olosuhteet olivat täysin toiset, kun ympäri maailmaa riehunut espanjantauti tuli Lahteenkin (sivu 7).

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että korona leviää suhteellisen nopeasti, mutta ei ole lainkaan niin tappava kuin jotkin aikaisemmat isot epidemiat.

Tavallisen kansalaisen kannalta on oleellisinta tietää, että viranomaiset ovat varautuneet kaikenlaisten vaihtoehtojen varalle. Heidän asiantuntemukseensa on syytä luottaa, minkä iso osa poliitikoistakin tuntuu onneksi ymmärtäneen. Kerrankin heitä pääsee kiittämään siitä, että ovat pesseet kätensä jostakin asiasta.

Maallikon on täysin turha stressata asiasta, johon ei voi määräänsä enempää itse vaikuttaa.

Jos tauti pysyy hallinnassa tai siedettävissä mittasuhteissa, todelliset vaikutukset lahtelaiseenkin elämänmenoon tapahtuvat mutkan kautta. Tähän väliin ei todellakaan olisi tarvittu viruksesta johtuvaa entistä suurempaa taloudellista epävarmuutta.

Taloustaantuman varalle tarvitaan hyvät varautumissuunnitelmat siinä missä pandemiankin hoitoon. Perusperiaate on molemmissa tapauksissa sama: pitää keskittyä tekemään välttämättömät asiat ja lykätä tuonnemmaksi vähemmän välttämättömiä.

Muutaman viikon kuluessa todennäköisesti tiedämme, millaisille suunnitelmille on tarvetta. Kaikkien vaihtoehtojen varalle on hyvä olla mielessä askelmerkit, jotta tosipaikan tullen ei tarvitse lähteä arpomaan.

Terveydenhuolto näyttää hoitaneen oman ruutunsa, toivottavasti myös muut yhteiskunnan oleelliset sektorit ovat hereillä täällä paikallistasollakin.