Ämpärillinen: Näin tekisin keskustan liikenneuudistukset - Vuoksenkadun suunniltelma roskakoriin, Aleksi kaikin mokomin vaikka kävelykaduksi

Tämä ratkaisu ei ole enää käytettävissä. Vuonna 2009 konsulttityönä valmistuneessa ideapaperissa Mannerheiminkatu on painettu osittain maan alle ja liikenne ohjautuu asematunnelin jälkeen luontevasti liikenneympyrän kautta Vuoksenkadun suuntaan. Nyt ratkaisua ei enää pystyisi toteuttamaan näin sulavasti, koska matkakeskus on toteutettu eri tavalla kuin tässä vaihtoehdossa. Niinpä liikenne täytyisi ohjata Vuoksenkadun suuntaan nykyiseen tapaan hotellin ympäri kiertäen Loviisankadun jatkeen kautta. .

Tommi Berg

Ensin heitetään kaikki Vuoksenkadun kehäreittiä koskevat suunnitelmat silppuriin. On vaikea keksimällä keksiä epätarkoituksenmukaisempaa paikkaa uudelle valtaväylälle kuin koulujen ja kerrostalojen väliin sijoittuva ränni.

Koko ajatuksen taustalla tuntuu nyt jylläävän sellainen ajattelu, että jotakin on nyt väistämättä uhrattava isomman kokonaisuuden nimissä. Ihan pätevä strateginen periaate esimerkiksi sodankäynnissä, mutta sopii kovin huonosti lasten ja nuorten välittömän lähiympäristön suunnitteluun.

Vuoksenkadun ratkaisulle ei ole helppo keksiä järkeviä taloudellisiakaan perusteita. Ei, vaikka ainakin jotkut päättäjät tuntuvat elättelevän toiveita siitä, että osa kustannuksia olisi mahdollista kuitata tunnelin päälle kaavoitettavalla rakennusoikeudella.

Allekirjoitan kuitenkin täysin perusajatuksen, jonka mukaan kävelypainotteisuuden lisääminen on hyvä keino parantaa keskustan viihtyisyyttä ja luoda edellytyksiä kaupunkimaiselle elämäntavalle.

Koko ajatuksen tuntuu jylläävän taustalla sellainen ajattelu, että jotakin on nyt väistämättä uhrattava isomman kokonaisuuden nimissä.

Lahti ei sittenkään eroa tässä mielessä kaikista muista maailman kaupungeista, vaikka paikallisen keskustelun perusteella välillä voisi niin luulla. Aleksin ja torin seuduille viime vuosina tehdyt muutokset ovat mielestäni tästä hyvä esimerkki. Vaikka kuinka yrittäisin, en onnistu millään lietsomaan itseäni siihen nostalgiseen mielentilaan, jossa haikaillaan kadulle takaisin kaksisuuntaista autoliikennettä.

Muutokset on kuitenkin syytä tehdä hallitusti ja kohtuuden rajoissa. Niinpä Vesijärvenkatu saa edelleen jäädä kaupungin läpiajoväyläksi ja toimivaksi sisäänajoreitiksi esimerkiksi Trion tai Paavolan kampuksen suuntaan. Sen sijaan Vesijärvenkadulta tulevalle Ranta-Kartanon alueelle ulottuva Lahden ”vanha kaupunki” voisi kaikin mokomin muuttua nykyistäkin kävelypainotteisemmaksi.

Voisiko pidemmän tähtäimen tavoitteena olla todellinen kävely-Aleksi, joka olikin ensimmäisen kerran esillä jo kymmenkunta vuotta sitten?

Siinä tapauksessa Vapaudenkatu olisi syytä muuttaa kaksisuuntaiseksi, jotta lännen suuntaan kulkeville bussilinjoille olisi toimiva reitti. Aleksin keskellä voisi sijoittaa kiinteitä rakennelmia esimerkiksi kioski- ja ravintolakäyttöön, jolloin kävelykatu olisi jotain muutakin kuin vain autoista tyhjennetty leveä kiitorata.

Jotain tämänsuuntaista onkin jo tiettävästi myös alustavasti palloteltu päättäjien ja virkamiesten pidemmän tähtäimen visioissa. Siitä riippumatta ja huolimatta mielestäni tarkemman selvittelyn arvoinen asia.

Lahti ei sittenkään eroa tässä mielessä kaikista muista maailman kaupungeista, vaikka paikallisen keskustelun perusteella välillä voisi niin luulla.

Lahden liikennesuunnitelman taustalla on vahvasti myös ilmastonäkökulma, mistä johtuen kaupunkilaisia on tarkoitus saada vaihtamaan oman auton käyttöä kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Tavoitteena on nostaa näiden kestävien liikkumismuotojen kulkutapaosuus yli 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Tavoite on sinänsä hyvä, mutta sitä ei pidä yrittää tehdä ainakaan autoilua tarkoituksellisesti vaikeuttamalla. Siinä tapauksessa ihmiset vain yksinkertaisesti kääntävät rattinsa muualle kuin keskustaan ja kokonaispäästöt pahimmillaan kasvavat. Toteutuu entistä vahvemmin erään lukijakyselymme vastaajan esittämä näkemys, jonka mukaan Lahteen pitäisi suosiolla päättää tehdä kaksi erilaista aluetta: ”keskustan GreenCity” ja ”Launeen CarCity”.

Jos ihmiset halutaan oikeasti saada vaihtamaan kulkutapojaan, pitäisi joukkoliikenteen olla vielä nykyistä huomattavasti sujuvampaa, helppokäyttöisempää ja halvempaa. Se vaatii väistämättä rahaa, mutta järkevällä suunnittelullakin pääsee jo pitkälle. Liikennesuunnitelmassa onkin lähdetty siitä, että tietyiltä linjoilta poistetaan ”turhat” torin ympäri menevät kierrokset ja säästetään näin aikaa 5–10 minuuttia.

Mielestäni tuo idea on täysin kaupunkilaisjärjellä ymmärrettävä ja perusteltu. Se ei tarkoita sitä, että bussit katoaisivat kokonaan torin seudulta, koska moni linja menee edelleen lännen suuntaan.

Uusien entistä suorempien bussireittien vuoksi Trion seudulle on hahmoteltu uutta bussien vaihtopaikkaa, jota myös hienosti terminaaliksi kutsutaan. Tätä onkin pidetty yhtenä perusteena myös uudelle Vuoksenkadun kehäreitille, jotta bussiterminaali saadaan toimimaan kunnolla. Alustavien virkamieskommenttien perusteella tämä saattaisi tarkoittaa myös henkilöautoliikenteen läpiajokieltoa Veskulle, mutta poliitikot eivät ole innostuneet ajatuksesta.

Olisiko sittenkin täysin mahdoton ajatus ottaa rauhallisesti ja toteuttaa uudet bussireitit ja -pysäkit ennen kallista tunneliratkaisua? Bussien matka-ajat nopeutuvat joka tapauksessa reittien suoristuessa.

Jos Vesijärvenkatu kuitenkin alkaa sumppuuntua liikaa, henkilöautoliikennettä hakeutuu kaiken järjen mukaan luonnostaan muille reiteille. Lähdetäänhän nykyisessä liikennesuunnittelussakin siitä perusideasta, että liikenne on kuin luonnossa virtaava vesi, joka soljuu aina tilanteen mukaan sopivimpiin uomiin.

Ehdotuksestani näytti tulevan sellainen, että se ei kelpaa ihan sellaisenaan sen paremmin virkamiehille kuin yleisön suurelle enemmistölle. Ei se mitään, sellaista sattuu, kun kokonaisuutta miettii asiapohjalta ja omilla aivoilla ilman jyrkkiä ennakkoasenteita.

En kuitenkaan lähtisi repimään ranteita auki, mikäli keskustan annetaan olla lähivuosina kutakuinkin nykyisellään. Mielestäni uudistuksia kannattaa lähteä tekemään kunnolla tai ei ollenkaan, jotta uudistuksilla olisi todellista merkitystä.

Jos esittämäni suunnitelma toteutuu, olemme vasta tulleet tehneeksi keskipitkän aikavälin ratkaisun. Pidemmän tähtäimen visiossa lahtelaisenkin liikennesuunnittelun peruspalikat voivat mennä vielä tyystin toiseen asentoon liikenteen sähköistymisen ja itseohjautuvien ajoneuvojen tapaisten teknologisten murrosten myötä. Se on oman tarinansa aihe se, johon ehdimme palata tuonnempana.

Keskustelu