Supervoimasi on harvinainen kombinaatio yksityiskohtien ja suurten linjojen hahmotuskykyä”.Näin todettiin äskettäin eräässä somehitiksi nousseessa työpaikkailmoituksessa, jonka kieliasu oli alusta loppuun nykyaikaisen bisneskielen puppugeneraattoria pahimmillaan.
Niin kaukaa haetulta kuin se saattaa tuntuakin, tuo täysin eri asiayhteydessä käytetty hupaisa lause osuu täydellisesti ajankohtaisen lahtelaisen liikennekeskustelun ytimeen. Siellä jos missä on pula tällaisen harvinaisen kombinaation taitajista.
Liikenteeseen liittyvässä keskustelussa on perinteisesti vaikea päästä samalle karttalehdelle, kun keskustelun eri osapuolilla on käytössään täysin erilaiset mittakaavat. Joku haluaa keskittyä kaupungin isoihin strategisiin tavoitteisiin ja puhuu yleisellä tasolla keskustan vetovoimasta, viihtyisyydestä tai kulkutapamuotojen muutoksesta. Toinen kiinnittää katseensa saman tien yksityiskohtiin ja ihmettelee tietylle katuosuudelle mietittyä ratkaisua.
Molempien kannattaisi hetkeksi pysähtyä nöyrästi kuuntelemaan, mitä toinen yrittää oikeastaan sanoa. Onnistunut liikennesuunnittelu on aina yhdistelmä näkemyksellistä kokonaiskuvaa ja huolellista yksityiskohtien harkintaa. Jos toinen puoli jää puutteelliseksi, lopputulos jää väistämättä puolivillaiseksi.
Paikalliset poliitikot yrittävät nyt kevään aikana muodostaa tilanteesta kokonaiskuvaa. Uutta liikennesuunnitelmaa ja keskustan pysäköintiratkaisuja on tarkoitus puida huhtikuussa valtuuston työpajassa ja mahdollisten päätösten aika voisi näillä näkymin olla kesäkuussa.
Päättäjäthän ovat perinteisesti jakautuneet keskustan kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä karkeasti ottaen kahteen blokkiin: kävelykeskusta- ja autopuolueeseen. Blokkien rajalinjat ovat menneet osittain perinteisten puolueiden sisällä.
Tähän asti Lahden keskustan uudistaminen on edennyt tavalla, joka on ollut omiaan kylvämään epäluottamuksen siemeniä molempiin leireihin.
Moni valtuutettu äänesti aikanaan kohutun toriparkin puolesta siinä toivossa, että se on keino muuttaa Lahden keskusta entistä kävelypainotteisemmaksi. Lopputulos on ollut toistaiseksi heille pettymys, koska toriparkin valmistumisen jälkeen tehdyt katu-uudistukset eivät ole edenneet odotetulla tavalla.
Vaikka Aleksi on muuttunut joukkoliikennekaduksi, keskustassa on edelleen kadunvarsipysäköintiä paljon enemmän kuin moni toriparkin puolesta pitkin hampain äänestänyt oletti. Koko hanke onkin näyttäytynyt heille toistaiseksi enemmän rakennusliikkeiden bisnesten pönkittäjänä kuin todellisena keskustan muutoksen käynnistäjänä.
Täysin toisesta vinkkelistä asiaa katsovat autopuolueen edustajat, joista ainakin osa seuraa ihmetyksen vallassa vanhojen ja kertaalleen jo kuopattujen ideoiden heräämistä uudelleen henkiin. Tämän koulukunnan perimmäisessä kauhukuvassa keskusta saa lopullisen kuoliniskun, jos siitä on tehty liian vaikeasti saavutettava autolla.
Heillä kolkuttaa takaraivossa pelko siitä, että keskustaa hivutetaan nyt salakavalasti pala kerrallaan kohti lopputulosta, jota he eivät ole valmiita hyväksymään. Nythän esimerkiksi mahdollista Vesijärvenkadun läpiajokieltoa koskevaan kysymykseen saa hieman erilaisia vastauksia riippuen siitä, keneltä kysyy.
Uudessa liikennesuunnitelmassa on nähtävissä vilpitöntä pyrkimystä sovittaa yhteen molempien ”puolueiden” näkemyksiä. Yleistavoite on sinänsä hyvä, mutta tietyt yksityiskohdat eivät oikein millään tunnu kestävän kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi Vuoksenkatu on kaikkea muuta kuin luonteva paikka kehäreitille.
Viime kädessä päättäjien pitää nyt saada aikaiseksi vastaus perimmäiseen kysymykseen: tyydytäänkö nykytilanteeseen vai lähdetäänkö tekemään tuntuvaa uudistusta? Todetaanko keskusta suo-siolla menetetyksi tapaukseksi vai uskotaanko isojen uudistusten piristävään vaikutukseen? Kumpi tahansa vaihtoehto on merkittävä linjavalinta.
Molempien vaihtoehtojen puolesta voi esittää varteenotettavia perusteita. Kaupungin talousluvut <symbol>29</symbol>ja väestötilastot puhuvat omaa kieltään, muissa kaupungeissa tehdyt uudistukset omaansa. Kaikkein suurinta haaskausta on epämääräisessä välimallin tilassa vellominen. Silloin ainakin on varmuudella onnistuttu polttamaan rahaa ilman mainittavia tuloksia.
Kokonaan oman mausteensa tähän kuvioon tuovat ensi vuoden kunnallisvaalit. Ensi vuonna valittava uusi valtuusto saattaa ajatella liikenneasioistakin aivan eri tavalla kuin nykyinen kokoonpano. Pitkäjänteisessä liikennesuunnitelman toteutuksessa todellakin tarvitaan supervoimia.