Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Veikkaus-keskustelussa ei kannata uskoa sellaisenaan mitään

Tämän päivän lehteen tuli kirjoitettua juttua, jonka paikkansapitävyyteen on äkkiseltään vaikea itsekin uskoa. Täysikäinen lahtelainen häviää pelkästään Veikkauksen kasinopeleihin eli etupäässä peliautomaatteihin keskimäärin 276 euroa vuodessa.

Pidän summaa pökerryttävän suurena, koska tuskin olen koko tähänastisen elämäni aikana syöttänyt pelinkoneisiin likimainkaan noin isoa summaa.

Keskiarvoluvut antavatkin tässä tapauksessa erittäin puutteellisen kokonaiskuvan tilanteesta. Erään arvion mukaan noin viisi prosenttia rahapelaajista tuottaa puolet Veikkauksen koko tuotosta.

Tuossa joukossa on valitettavan paljon henkilöitä, joilla pelaaminen ei ole hallinnassa. Vuonna 2015 tehdyn valtakunnallisen THL:n tutkimuksen mukaan reilut kolme prosenttia suomalaisista 15–74-vuotiasta kärsii eri tasoisista rahapeliongelmista. Kyseessä on noin 124 000 suomalaisen joukko, mikä vastaa osapuilleen Lahden nykyistä väkilukua.

Kaikkein pahin tilanne on niillä noin 49 000 suomalaisella, joiden pelihimo on edennyt vakavan rahapeliongelman asteelle. Kyseinen termi löytyy myös Suomessa käytössä olevasta lääketieteellisestä tautiluokituksesta ja sille on olemassa diagnostiset kriteerinsä.

Näiden faktojen valossa tilanteelle on syytä tehdä jotain. Siksi onkin erittäin helppo kannattaa kaikkia niitä toimenpiteitä ja vaatimuksia, joita viime aikoina on esitetty tai vaadittu rahapeliongelmien kitkemiseksi. Minun puolestani peliautomaatit voisi kaikin mokomin keskittää vaikka kokonaan valvottuihin tiloihin.

Tilanne olisikin erittäin yksinkertainen, jos Veikkauksen tuottoja ei käytettäisi mitä erilaisimpiin hyviin tarkoituksiin. Kuten tämän päivän lehdessämme kerrotaan, pelkästään Päijät-Hämeeseen on saatu paikallisille yhdistyksille Veikkaus-varoista avustuksia miljoonia euroja.

Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen järjestöille tullut kahdeksan miljoonan potti on sellainen summa, että ilman sitä alueen kunnat, hyvinvointikuntayhtymä ja ennen kaikkea paikalliset ihmiset olisivat epäilemättä entistä suuremmassa pulassa.

Viime aikojen keskustelun perusteella on kuitenkin pakko kysyä, onko suomalainen yhteiskunta jo aivan liian riippuvainen peliongelmaisten kansalaistensa häviämistä rahoista. Veikkauksen tuottojen on arvioitu supistuvan jopa 200 miljoonalla eurolla, kun se toteuttaa vastuullisuustoimiksi kutsumiaan uudistuksia. Omistajaohjausministeri Sirpa Paatero (sd.) ehti jo pohtia julkisuudessa, voisiko Veikkaus paikata pieneneviä tuottoja esimerkiksi nettipelaamisen tai uusien pelien avulla.

Kuuleeko joku muukin korvissaan saksien kilinää, kun hölmöläiset leikkaavat peittoa sen toisesta päästä?

Tämän vuoden aikana Veikkauksen ympärillä vellonut kohu on keskittynyt ihan oikeisiin ongelmiin, mutta systemaattisuudessaan ja laajuudessaan se herättää myös kysymyksiä. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen ihmetelläkseen, onko taustalla ulkomailta käsin masinoitu kampanja, jossa todellisia suomalaisia rahapeliongelmien uhreja käytetään keppihevosina muihin tarkoituksiin.

Monen Veikkauksen arvostelijan todellisena motiivina ei ole rahapeliongelmiin puuttuminen, vaikka he mielellään asian niin esittävätkin. Perimmäisenä tavoitteena on Veikkauksen monopolin murtaminen, jolloin Suomen markkinat avautuisivat ulkomaisille uhkapeliyhtiöille esimerkiksi Ruotsissa toteutetun lisenssijärjestelmän mukaisesti.

Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että Veikkauksen kriitikkona esiintyvä some-aktiivi on ollut ainakin jossakin vaiheessa edistämässä kansainvälisten vedonlyöntifirmojen bisnestä ja siinä samalla pönkittämässä omia tulojaan esimeriksi netissä tapahtuvan affiliate-markkinoinnin avulla.

Keskustelun kuluessa on ainakin tullut selväksi, että kiivaimmat Veikkauksen kriitikot eivät juurikaan anna arvoa Veikkauksen tukirahojen käytölle He ovat jo tähän mennessä takoneet näppäimistöltään tunnistamattomaan muotoon ne näppäimet, joiden kirjaimia tarvitaan aihetunnisteen #korruptio kirjoittamiseen.

Tästä Veikkaus ja sen tukien saajat voivat syyttää osittain itseään. Veikkausraha on tyypillistä isännätöntä rahaa, joka pahimmillaan synnyttää pöhöttyneitä hallintorakenteita, löysää rahankäyttöä ja epämääräisiltä vaikuttavia sulle-mulle-leikkejä.

Kyse on ennen kaikkea siitä, miltä asiat näyttävät. Niinpä yhtiön arvostelijoille koittaa aina karkkipäivä, kun esimerkiksi jonkin avustusta saavan järjestön hallituksen jäsen erehtyy tekemään some-postauksen riehakkaista tunnelmista Lapin-majalta tai Veikkaus kieltäytyy kertomasta yksityiskohtia kustantamistaan suurten medioiden päätoimittajien matkoista olympialaisiin.

Kun yhtiö on kovemman hyökkäyksen ja infosodan kohteena kuin koskaan, kannattaisi sen mahdollisimman pian huolehtia siitä, että sen toiminta ja avustusrahojen käyttö kestää täyden läpinäkyvyyden yksityiskohtia myöten.

Vaikka Veikkaus-rahojen käytöstä epäilemättä löytyy epäkohtia ja tehottomuutta, on se todennäköisesti vain jäävuorenhuippu siitä yli miljardin euron potista, jota yhtiön tuotoista jaetaan mitä erilaisimpiin avustuskohteisiin ympäri maata.

Pelkään pahoin, että kilpailun avautumisen myötä rahaa ohjautuu entistä enemmän Maltalle rekisteröityjen uhkapeliyhtiöiden omistajille suomalaisten järjestöjen kustannuksella. Haluaisin nähdä uskottavan laskelman, joka todistaa päinvastaista.

Monelle Veikkauksen arvostelijalle järjestöjen saama tuki onkin yhdentekevä asia, minkä he myös avoimesti myöntävät. Sen sijaan he saattavat muistuttaa, että uhkapelimarkkinan vapautuessa esimerkiksi suomalaiselle urheilulle avautuisi huomattavia uusia mahdollisuuksia sponsoritulojensa kasvattamiseen. Maailmallahan esimerkiksi monen suuren jalkapalloseuran pelipaidassa on vedonlyöntiyhtiön logo.

Vaikka olen yleensä urheilumies henkeen ja vereen, tästä visiosta on vaikea innostua. Vaarana tuossa on se, että rahaa menee vain mediaseksikkäisiin ja huomioarvoltaan hyviin kohteisiin, mutta muut jäävät nuolemaan näppejään.

Elän paljon mieluummin maassa, jossa rahaa kanavoituu suhteellisesti enemmän esimerkiksi paikallisille mielenterveyskuntoutujille kuin kaupungin liigajoukkueen ykkösketjun pelaajapalkkioihin. Tuollaisestakin valintatilanteesta tuossa rahapelikeskustelussa nähdäkseni on osittain kyse.

Veikkauksen arvostelijoilla on myös tapana todeta, että nykyinen monopoli on joka tapauksessa tulossa tiensä päähän rajat ylittävän nettipelaamisen yleistyessä. Tähän liittyen onkin ollut mielenkiintoista seurata, kuinka hermotuksissaan jotkut ovat olleet niistä ehdotuksista, joiden mukaan kansainvälisten peliyhtiöiden pääsyä Suomen markkinoille blokattaisiin teknisesti.

Mielestäni tämä mahdollisuus kannattaa selvittää pohjamutia myöten.