Yliopistokaupunki harppoo eteenpäin

Hymyt olivat herkässä viime viikolla järjestetyssä bioprofessuurien julkistustilaisuudessa. Kaupungin­ Tommi Berg

Paljon puhuttu ja hehkutettu Lahden uusi aikakausi yliopistokaupunkina muuttuu yhä selvemmin sanoista teoiksi. Viimeisin konkreettinen todiste tästä saatiin viime viikolla, kun LUT julkisti perustavansa Lahteen kolme uutta biotalouden professuuria. Marjatta ja Eino Kollin säätiön myöntämä 1,8 miljoonan euron lahjoitus mahdollisti paikallisen yliopistotoiminnan laajentamisen kertaheitolla lahtelaisittain uudelle tutkimusalueelle.

Aiemmin tänä vuonna LUT on päässyt kertomaan kolmesta uudesta kauppatieteiden professuurista, joiden taustalla on myös merkittävä summa paikallista lahjoitusrahaa.

LUT:n kova kasvuvauhti Lahdessa ja suuret lahjoitukset kertovat vastaansanomattomasti siitä, että omaa yliopistoa on toivottu tänne pitkään ja sen palveluksille on patoutunutta tarvetta.

Kaikki vähänkin merkittävät toimijat paikallisista kunnista elinkeinoelämään ymmärtävät, että korkeaan osaamiseen perustuvan tutkimus- ja koulutustoiminnan kehittäminen on ylivoimaisesti paras keino alueen elinvoiman ja kilpailukyvyn parantamiseksi.

LUT:n alku on ollut lupaava. Nyt täytyy pitää huolta siitä, että kehitys jatkuu.

Yksittäisen professuurin merkitys riippuu lopulta siitä, kuinka hyvin se pystyy keräämään ympärilleen osaamista ajan kuluessa. Alkuvaiheessa yhden professorin ympärille voi tyypillisesti kertyä muutaman henkilön tutkimusryhmä. Myöhemmin, toiminnan kypsässä vaiheessa, ryhmän koko voi hyvinkin olla 10–30 henkilöä.

Tuollaisilla luvuilla alkaa jo sellaisenaan olla merkitystä niin työllisyyden kuin verotulojen kannalta. Puhumattakaan kaikista niistä myönteisistä heijastusvaikutuksista, joita osaavalla ja hyvin verkostoituneella tutkimusryhmällä voi olla paikalliseen elinkeinoelämään. Professuuri voi auttaa nykyisiä isoja yrityksiä kehittämään liiketoimintaansa, ja toisaalta se voi synnyttää aivan uusia yrityksiä sellaisille aloille, jotka eivät ole nykyisten yritysten ydinliiketoimintaa.

Viime kädessä onnistuminen riippuu siitä, kuinka korkealla tasolla paikallinen tutkimustoiminta on ja miten sitä osataan hyödyntää. Osaamisen laatua ajatellen on rohkaisevaa, että lahtelainen yliopistotoiminta linkittyy juuri LUT-yliopistoon, joka on pärjännyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa.

Äskettäin se arvioitiin esimerkiksi maailman 200 parhaan bisneskoulun joukkoon arvovaltaisessa Times Higher Education World University Rankingissa.

Vastaavassa arviossa LUT on kaikkien maailman yliopistojen vertailussa sijoilla 501–600 yhteensä 1 400 arvioiden yliopiston joukossa. Kaiken kaikkiaan maailmassa on arviosta riippuen 25 000 – 40 000 yliopistoa, joten liioittelematta voi sanoa, että LUT edustaa terävää kansainvälistä kärkeä.

Erityisenä vahvuutena LUT:lla on yritysten kanssa tehtävä yhteistyö, mikä on lahtelaisittainkin rohkaisevaa. Mitä paremmin yliopisto pystyy tuottamaan tutkimuksellaan käytännön tuloksia yhdessä elinkeinoelämän kanssa, sitä paremmin ja nopeam­min se säteilee hyvinvointia lähiympäristöönsä.

Konkreettisten ja mitattavien vaikutusten lisäksi yliopistolla on merkittävä henkinen vaikutus kaupungin imagoon ja ilmapiirin.

Biotalouden professuureja koskevassa tiedotustilaisuudessa kuultiinkin yritysten kanssa paljon tekemisissä olevien henkilöiden arvioita, joiden mukaan Lahti on nyt entistä vakavammin otettava vaihtoehto korkeaa osaamista vaativille työpaikoille, katsotaan asiaa sitten työnhakijoiden tai yritysten näkökulmasta.

Toivottavasti ilmapiiri muuttuu myös teoiksi, sillä toistaiseksihan Lahti on monelle korkeasti koulutetulle vaikea kaupunki työllistyä. Siitä yksi konkreettinen merkki on äskettäin perustettu vertaistukiryhmä, jota esittelemme tässä lehdessä (s. 10).

Ja vielä yksi toivomus: yliopistokaupungin seuraavassa kehitysvaiheessa tänne olisi vielä hyvä saada LUT:n kandidaattivaiheen opintoja, ja sitä myötä entistä enemmän haalarikansaa tuomaan katukuvaan todellisen opiskelukaupungin tunnelmaa.