Poliittinen dynamiittipötkö laukesi käsiin

Hyvinvointiyhtymän toimitusjohtaja Marina Erholan esittelemä suunnitelma herättää hyvin erilaisia reaktioita riippuen siitä, mistä päin poliittista kenttää sitä katsotaan. Tommi Berg

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä pamautti pienimuotoisen uutispommin ilmoittaessaan paikallisen perusterveydenhuollon uudelleenjärjestelyitä koskevista suunnitelmistaan. Suunnitelman mukaanhan yhtymä aikoo perustaa Lahden ja Kärkölän perusterveydenhuollon järjestämistä varten yhteisyrityksen, jonka enemmistöomistajana olisi yksityinen yritys. Myöhemmin yrityksen toiminta voisi laajentua muihinkin alueen kuntiin.

Koko ideaa voi lähestyä parista täysin päinvastaisesta näkökulmasta. Optimistisemman tulkinnan mukaan yhtymän johto on nyt tehnyt ennakkoluulottoman ja rohkean ehdotuksen, jolla se osoittaa olevansa valmis tekemään isojakin uudistuksia, jotta ison laivan kurssi saadaan vihdoin käännettyä parempaan suuntaan.

Vähemmän optimistisen tulkinnan laivan kipparit ovat joutuneet jo tunnustamaan, että laiva on jo ajautunut karille eikä satamaan päästä koskaan omin voimin. On tullut aika lähettää viimeinen hätäsignaali ennen kuin on liian myöhäistä.

Kyynisesti voidaan myös sanoa, että nykyisessä tilanteessa isoihinkaan muutoksiin ei voi liittyä kovin isoja riskejä. Vanhojen konstien toimivuus kun on jo nähty.

Kaikesta kohinasta ja dramaattisuudesta huolimatta suunnitelma ei sittenkään ole ihan niin dramaattinen kuin viimeaikaisen julkisuuden perusteella voisi luulla.

Uusi yhteisyritys nappaisi noin yhdeksän prosenttia koko hyvinvointiyhtymän budjetista ja siihen siirtyisi noin kahdeksan prosenttia yhtymän nykyisestä henkilöstöstä. Moni olettaa todennäköisesti lukujen olevan paljon suurempia.

Suunnitelman dramaattisuutta vähentää myös tieto siitä, että Lahden perusterveydenhuolto on ollut ulkoistettua jo 15 vuoden ajan. Ulkoistussopimukset ovat katkolla lähiaikoina, joten yhtymällä olisi käytännössä joka tapauksessa edessään neuvotteluja palveluiden järjestämisestä tavalla tai toisella yksityisten yritysten kanssa.

Sanomattakin on selvää, että koko suunnitelma on poliittisesti äärimmäisen räjähdysherkkä asia. Tämä nähtiin myös hyvinvointiyhtymän hallituksessa, jossa suunnitelman valmistelu päätettiin aloittaa täpärän äänestyksen jälkeen lukemin 4–3.

Vähemmän yllättäen vasemmistopuolueet olisivat palauttaneet suunnitelman vielä uudelleen valmisteltavaksi ja poliittisen kentän oikea reuna oli valmis painamaan saman tien kaasua.

Suunnitelma herättää jännitteitä myös valtakunnallisella tasolla. Sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiuru (sd.) antoikin viime viikolla tuoreeltaan ymmärtää, että Päijät-Hämeestä tullut uutinen ei ollut ollut hänelle mieluisa yllätys. Ministeri on sittemmin myös ehtinyt jo epäillä koko suunnitelman perustuslainmukaisuutta.

Olisi kuitenkin kohtuutonta leimata kaikki suunnitelmaan liittyvä kritiikki vain ideologisista syistä esitetyksi poliittiseksi propagandaksi. Taustalla on aitoja ja vakavia huolenaiheita, joita ei ole varaa sivuuttaa päätöstä miettiessä.

Suuret terveysjätit ovat aivan itse ryssineet maineensa veroparatiisikikkailuillaan ja pienempien kuntien päättäjiä kyykyttäneillä menettelytavoillaan. Jälkimmäisestä yksi viimeaikainen esimerkki on Terveystalon päätös irtisanoa sopimuksensa Lumijoen kanssa, kun yhtiö ei saanut läpi haluamiaan hinnankorotuksia.

Jollakin muulla alla tuo tapaus ei olisi metelin aihe. Yksityinen osakeyhtiöhän pyrkii toki lähtökohtaisesti aina maksimoimaan voittojaan kaikin laillisin keinoin, mutta verovaroin pyöritetyssä terveydenhuollossa asia ei ole lainkaan noin yksinkertainen yleisen mielikuvan ja toiminnan hyväksyttävyyden näkökulmasta.

Lahden seudun uuden yhteisyrityksen pääomistajaksi on spekuloitu julkisuudessa kahta potentiaalista vaihtoehtoa: Mehiläistä ja Terveys­taloa.

Kriitikot ovat pelänneet järjestelyn synnyttävän alueelle yksityisen monopolin, joka pystyy ajan myötä hyötymään kohtuuttomalla tavalla asemastaan. Pelottava esimerkki löytyy helposti toiselta liiketoiminnan alalta, kun syöttää hakukoneeseen sanat ”sähköverkko” ja ”Caruna”.

Olennainen kysymys kuuluukin, onko yhtymällä käytettävissään riittävää osaamista, jotta se pystyy turvaamaan alueen asukkaiden edut uuden yrityksen osakassopimusta tehtäessä. Varmaa on, että yksityinen yritys joka tapauksessa marssittaa siinä vaiheessa toiselle puolelle pöytää massiivisen juristiarmeijan.

On syytä pelätä, että merkittäviäkin yksityiskohtia sopimuksista ja tulevan yhtiön toiminnasta yritetään pimittää julkisuudesta vetoamalla liikesalaisuuksiin.

Tämänsuuntaisia pyrkimykset on syytä torpata alkuunsa kaikin mahdollisin käytettävissä olevin keinoin.

Vähimmäisvaatimus on, että terveysjäteillä pitää olla oikeanlaista nöyryyttä ja valmiutta maksimaaliseen avoimuuteen, jos ne haluavat tulla veronmaksajien kukkarolle.