Lapsenpäästölaitoksesta tekoälylääkäreihin

Georg Adolf von Zweygberg ?

Tommi Berg

Vuonna 1905 elettiin poikkeuksellisen jännittäviä hetkiä lahtelaisen lääkärin Georg Adolf von Zweygbergin kotona. Hän oli ryhtynyt tekemään keisarileikkausta kiperään tilanteeseen joutuneelle synnyttäjälle.

Nykyään tuossa ei olisi mitään ihmeellistä, mutta tuohon aikaan se oli kaikkea muuta kuin läpihuutojuttu. Tapauksella oli onnellinen loppu, sekä äiti että vauva jäivät henkiin. Lahdessa oli tehty Suomen ensimmäinen onnistunut keisarileikkaus Helsingin ulkopuolella.

Tarina on vain yksi pieni esimerkki siitä, millainen uranuurtaja von Zweygberg oli paikallisessa terveydenhoidossa. Hän asui Lahdessa vuosina 1904–1924 ja ehti tuona aikana muun muassa perustaa tänne yksityisen lapsenpäästölaitoksen ja toimia Lahden kunnallissairaalan ensimmäisenä lääkärinä.

Monen muun toimensa ohessa von Zweygberg oli myös yksi 15 perustajajäsenestä vuonna 1909 alkunsa saaneessa Kyminlaakson lääkäriseurassa, jonka suora perillinen on tässä lehdessä (s. 4) esitelty Päijät-Hämeen Lääkäriseura.

Vaikka paikallisten lääkärien yhdistys on pysynyt periaatteessa koko ajan samana, moni muu asia lahtelaisessa terveydenhuollossa on muuttunut perusteellisesti reilun sadan vuoden aikana.

Kun von Zweygberg perusti yksityistä lapsenpäästölaitostaan vuonna 1907 valmistuneeseen Aholan taloon Harjukadun ja Rautatienkadun kulmaan, talossa ei ollut alkuvaiheessa sähköä ja vesijohtoakin jouduttiin odottamaan vuoteen 2010. Sitä ennen vedet tuotiin hevosella tynnyreissä Launeen lähteeltä.

Tuossa vaiheessa olisi todennäköisesti vaatinut mielikuvitusta ajatella, että vuonna 2018 Päijät-Hämeen keskussairaalassa otetaan käyttöön vesisynnytystä varten Englannissa käsityönä tehty amme, Venus Birth Pool, jota käytettäessä vauvan sydänääniä seurataan äidin vatsalle asetettujen langattomien anturien avulla.

Menneen sadan vuoden aikana tapahtuneet myllerrykset saattavat olla kuitenkin pientä piiperrystä sen rinnalla, mitä on luvassa tulevina vuosina. Enkä tarkoita nyt hyvinvointikuntayhtymän talousahdinkoa, mahdollista paikallisen perusterveydenhuollon yksityistämistä ja muita vastaavia viime aikojen uutisotsikoita hallinneita isoja asioita.

Taustalla on jylläämässä paljon isompia muutosvoimia, ja ne muuttavat terveydenhuoltoa ja lääkärin ammattia tavalla, jota kukaan ei pysty vielä tarkasti ennustamaan. Kun geeni­teknologia ja tekoäly lyövät kättä, tulemme näkemään lääketieteessä mitä järisyttävimpiä harppauksia ja ­läpimurtoja.

Aiheesta onkin jo esitetty monenlaisia visioita, joissa terveydentilaamme suunnilleen seurataan koko ajan automaattisesti kehoomme asennettujen antureiden avulla ja tehdään havaintojen perusteella juuri omaan geeniperimäämme parhaiten sopivia hoitosuosi­tuksia.

Tässä vaiheessa tuollainen näkymä saattaa vaikuttaa vielä tieteiskirjallisuudelta, mutta osittain se on jo olemassa olevaa ­todellisuutta.

Tämä tuli esille myös haastatellessani Päijät-Hämeen Lääkäriseuran nykyistä puheenjohtajaa Mikko Lavoniusta. Halusin tietää, joutuvatko lääkärit entistä enemmän vaikeiden valintatilanteiden eteen, kun lääketieteen kehityksen myötä tarjolle tuntuu koko ajan tulevan entistä paremmin toimivia, mutta myös entistä kalliimpia lääkkeitä.

Hän käänsikin vastauksessaan asetelman toiseen asentoon ja muistutti, että geeniteknologian ansiosta hoitoa pystytään antamaan entistä räätälöidymmin. Erilaisen perimän johdosta jokin lääke saattaa toimia jollekin ihmiselle erinomaisesti, toiselle huonommin.

– Vaikka genetiikka ja hoidon räätälöinti maksaa, se on tuottavampaa ja tehokkaampaa, Lavonius muistuttaa.

Hyvänä esimerkkitapauksena hän pitää reuman hoidossa tapahtunutta kehitystä. Biologisten lääkkeiden avulla hoidot ovat tepsineet entistä paremmin eikä perinteiselle leikkaushoidolle ole ollut entiseen tapaan ­tarvetta.

– Jouduttiin satsaamaan kalliisiin lääkkeisiin, mutta sieltä tulee toista kautta hyötyä, kun potilaat voivat paremmin ja ovat vähemmän invalidisoituneita, sitä kautta tulee säästöjä.

Parhaimmillaan lääketieteen harppaukset voisivat siis tuoda myös helpotusta terveydenhuollon ikuiseen rahapulaan. Toisaalta kehitys tarkoittaa myös sitä, että lääkärit joutuvat väistämättä miettimään omia työnäkymiään uudelleen.

Tästä yksi esimerkki on viime vuoden lopulla julkaistu uutinen, jonka mukaan tekoäly tutki sydänkäyriä ja ennusti lääkäreitä tarkemmin potilaan riskin kuolla vuoden sisällä (HS 13.11.).

Käytännössä kyse on siitä, että kone pystyy päihittämään ihmisen kaikissa sellaisissa tehtävissä, joissa se pystyy hyödyntämään suurten datamassojen analysointia. Esimerkiksi tuossa esimerkkitapauksessa tekoälyllä oli käytettävissään 1,77 miljoonaa arkistoitua sydänsähkökäyrää lähes 400 000 ihmiseltä.

Optimistisimmissa arvioissa tämäntyyppisten näkymien on arveltu tarkoittavan terveydenhuollon radikaalia demokratisoitumista. Maailman paras mahdollinen lääketieteellinen asiantuntemus on periaatteessa kenen tahansa tietoliikenneyhteyksien päässä olevan ulottuvilla. Riittää kun syöttää omat mittaustuloksensa tietokantojen pähkäiltäväksi.

En tiedä, mitä tästä kaikesta ajattelisi Georg Adolf von Zweygberg, joka yritti aikanaan pysyä ajan hermoilla muun muassa ulkomaille tekemiensä opintomatkojen avulla.

Olisiko tulkinta yhtä ennakkoluuloton kuin Lääkärilehteen pari vuotta sitten kirjoittaneella Keravan kaupungin johtavalla ylilääkärillä Petja Orrella, joka palkittiin äskettäin myös Vuoden terveysalan vaikuttajana Suomessa? Hän oli otsikoinut kommenttikirjoituksensa sanoilla ”Tekoäly vie työt – toivottavasti” ( Lääkärilehti 10.9.2018).

Kirjoituksessaan hän muistutti, että koneen ja ihmisen väliin tarvitaan edelleen lääkäri, mutta kannusti samalla edistämään tekoälyn käyttöönottoa. ”Kun annamme koneiden hoitaa ne työmme, joka ovat hitaita, tuottamattomia tai joissa ihmisen tärkein erityistaito – kyky inhimillisyyteen ja empatiaan – ei ole välttämätöntä, vapautamme aikaa ja resursseja niille potilaille jotka tarvitsevat ihmisen heitä hoitamaan”, Orre arveli.

Vastaavia pohdintoja on edessä ammatissa kuin ammatissa. Juuri tällaisissa myllerrystilanteissa on olennaista pitää kiinni kaikkein tärkeimmistä, pitkiin perinteisiin pohjautuvista periaatteista.

Esimerkiksi lääkäreiden ammattikunnassa käytössä oleva, antiikin aikaiseen Hippokrateen valaan pohjautuva lääkärinvala on nähdäkseni kestänyt erinomaisesti aikaa: ”Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kun­nioittaen…”