Isojen linjapäätösten kevät edessä

Paikallisilla päättäjillä on alkaneen kevätkauden aikana edessään kaksi järkälemäisen isoa ratkaisua, kun he pääsevät ottamaan kantaa Lahti Energian ja Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän perusterveydenhuollon omistusjärjestelyihin.

Molemmissa kuvioissa on samantyyppisiä piirteitä. Sekä energia-ala että terveyspalvelut ovat parhaillaan isossa murroksessa, jonka lopputulosta ei voi vielä varmuudella tietää kukaan.

Niinpä yhtenä perusteluna molemmissa järjestelyissä on ollut ulkopuolisen asiantuntemuksen ja osaamisen hankkiminen uuden yhteistyökumppanin avulla.

Energia-alalla muutoksen vauhdittajana on ennen kaikkea ilmastokriisi, joka kiihdyttää tarvetta lisätä uusiutuvan energian osuutta entisestään. Teknologioiden kehittyessä myös niin sanotut hajautetut energiantuotantoratkaisut tulevat entistä houkuttelevammiksi ja kustannustehokkaammiksi vaihtoehdoiksi. Mikäli ihmiset ryhtyvät sankoin joukoin varustamaan kotejaan esimerkiksi maalämpöpumpuilla, aurinkopaneeleilla ja muilla vastaavilla ratkaisuilla, vähenee tarve perinteiseen keskitettyyn tuotantoon perustuvan voimalaitoksen tuottamalle lämmölle ja sähkölle.

Viime aikojen paikallisessa keskustelussa onkin kuultu hyvin erilaisia arvioita siitä, onko tämä lainkaan varteenotettava riski isoja investointeja tehneen Lahti Energian kannalta vai ei. Tämä tuli hyvin esille esimerkiksi valtuuston tiedotustilaisuudessa, kun Lahti Energian hallituksen entinen puheenjohtaja Jorma Ratia lyttäsi keskustelussa esille nousseen huolen hajautetun tuotannon aiheuttamista riskeistä yhtiölle.

Sote-alalla muutoksen ajurina on kuntien ainaisen rahapulan lisäksi digitalisaatio, joka tarjoaa isoja mahdollisuuksia tehdä asioita uudella tavalla. Yksityiset toimijat ovat nyt julkista puolta selvästi edellä digitaalisten palveluidensa kehitystyössä ja markkinoinnissa, mikä tuntuu olevan yksi tärkeimmistä perusteluista uudelle perusterveydenhuollon yhteisyritykselle.

Molemmista tapauksista käydään vilkasta poliittista keskustelua, jonka yhteydessä kuullaan samantyyppisiä argumentteja. Yhteisenä huolena on, että kaupunki on typeryyttään päästämässä yksityisiä yrityksiä rahastamaan kohtuuttomalla tavalla lahtelaisia heidän välttämättömistä peruspalveluistaan.

Keskustelu on ideologisesti värittynyttä suunnilleen perinteisen oikeisto–vasemmisto-jakolinjan mukaisesti, joten siitä muodostuu tiukkojen faktojen ja mielikuvien sekamelska, jota kukin tulkitsee omien ennakkoasenteidensa mukaisesti.

Vaikka kevään kuumissa perunoissa on paljon samaa, niissä on myös yksi oleellinen ero. Lahti Energia on ollut perinteisesti kaupungille huomattava tulojen lähde, terveydenhuolto yksi merkittävimpiä menoeriä.

Tämä vaikuttaa väistämättä myös mahdollisiin yhtiöittämisjärjestelyihin. Energiayhtiön osuuden myynnistä Lahti saisi rahakasan, jonka käytöstä päättäjät pääsisivät sitten vääntämään. Alustavissa esimerkkilaskelmissa (s. 13) rahat sijoitettaisiin noin viiden prosentin tuotolla, mutta mikäänhän ei estäisi päättäjiä tekemästä myös toisenlaisia ratkaisuja.

Juuri tästä syystä moni kavahtaa pelkkää ajatustakin osakkeiden myynnistä. Isokin rahakasa saadaan kyllä äkkiä kulumaan poliitikkojen käsissä, kun sille tielle lähdetään. Tiedossahan on, että esimerkiksi keskusten seudun liikennejärjestelyihin on vireillä uusia suunnitelmia Vuoksenkadun tunneleineen ja muine viritelmineen peräti sadan miljoonan euron edestä.

Ei olisi iso yllätys, jos joku johtava päättäjä perustelisi myyntirahojen käyttöä tällaisiin tarkoituksiin kutsumalla niitä tulevaisuusinvestoinneiksi.

Hyvinvointiyhtiön tapauksessa logiikka on hieman toisentyyppinen. Mahdollisen yritysjärjestelyn yhteydessä kaupungin ei kannata odottaa isoa rahakasaa tililleen.

Sen sijaan avainasemassa olisi osakassopimuksen lisäksi palvelusopimus, jossa sovitaan hyvinvointiyhtymän tekemistä ostoista uudelta yhtiöltä. Sitä sorvattaessa kaupungin pitäisi pystyä pitämään huoli siitä, että sopimus on veronmaksajien edun mukainen.

Tiedossa myös on, että sopimukseen on kirjattava selvä irtisanomispykälä, jotta yhtiöittäminen ei estä mahdollista tulevaa sote-uudistusta. Energiakuviossa ei vastaavaa asiaa ole huomioitavana.

Molempien ratkaisujen teko olisi helppoa, jos päättäjillä olisi kristallipallo. Koska näin ei ole, joutuvat he tulemaan toimeen parhaan käytettävissä olevan tiedon varassa.

Myös nykytilassa pysyminen on aina iso kannanotto. Mitä ikinä päättäjät tekevätkään, perustukoon ratkaisu parhaaseen mahdolliseen tietoon ja analyyttiseen harkintaan. Ei se välttämättä helppoa ole, kun politiikasta on kysymys. Nyt on kuitenkin kyse aivan liian isoista asioista, jotta niistä olisi varaa tehdä lehmänkauppojen ja hiekkalaatikkoleikkien pelinappuloita.

Lue lisää aiheesta