”Otamme lapset ja nuoret päätöksenteossa aidosti huomioon.”
Tiedätkö sinä, arvoisa lukija, mistä asiakirjasta lainaus on peräisin? Lainaus on Lahden lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmasta, joka on lastensuojelulain mukainen asiakirja.
Se sisältää esimerkiksi seuraavat, yhdessä asetetut toimintaperiaatteet: ”kaikille lapsille ja nuorille turvataan tasa-arvoiset elämisen ja kasvamisen mahdollisuudet” ja ”oikea-aikaisuus tähtää ennen kaikkea ongelmien ehkäisemiseen ja entistä varhaisempaan tukeen.”
On vaikea nähdä, miten koulutuksesta leikkaaminen sopii yhteen näiden periaatteiden kanssa – sen sijaan leikkaaminen on räikeässä ristiriidassa niihin nähden. Lahden strategian ja leikkaustoimenpiteiden ristiriitaisuutta alleviivasi myös Erja Korkalainen-Kähkönen Etelä-Suomen Sanomien mielipidekirjoituksessaan ”Lahden lapset ja nuoret taas törkeällä tavalla säästön kohteina” (14.3.).
Samaisessa hyvinvointisuunnitelmassa kuvataan, miksi leikkaaminen perusopetuksesta on äärimmäisen vahingollinen ratkaisu: me lahtelaiset emme yllä koulutustasomittauksissa edes valtakunnalliseen keskiarvoon, ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17–24-vuotiaiden että nuorisotyöttömien osalta olemme maan kärkisijoilla – kaikki hyvin hälyttäviä tuloksia itseään ”yliopistokaupungiksi” brändäävälle Lahdelle.
Syrjäytymisen riskitekijöitä Lahden kaupungin oppilailla on muitakin (ja nämä selviävät esimerkiksi tuosta mainitusta asiakirjasta), joten leikkaamisen sijaan koulutukseen panostaminen olisi tässä tilanteessa oikea ratkaisu.
Kukaan ei ole varmasti voinut välttyä madonluvuilta, joita tutkimusten valossa koulupudokkuus ja syrjäytyminen yhteiskunnalle aiheuttavat. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle, eikä tässä ole mitattu inhimillisiä kustannuksia, joita syrjäytyminen vääjäämättä myös aiheuttaa. Ei liene yllätys, että koulutus on tutkitusti paras lääke syrjäytymistä vastaan (Sitra 2018; THL 2017).
Koulutus on ennaltaehkäisevän työn muoto, jonka yksi tavoite on sosioekonomisten erojen tasoittaminen ja yhtäläisten lähtökohtien takaaminen kaikille lapsille.
Matalan kynnyksen palveluiden vahvistamisella ja ennaltaehkäiseviin toimiin panostamalla pyritään myös vähentämään interventioiden ja korjaavien toimien tarvetta – ne vasta ovatkin kalliita taloudellisesti ja inhimillisesti. Kun ennaltaehkäisevästä työstä leikataan, saadaan kustannukset kasvamaan korjaavien toimenpiteiden saralla. Nyt säästetty euro aiheuttaa moninkertaiset kustannukset seuraavien vuosien aikana lisätessään painetta esimerkiksi jo valmiiksi ylikuormitetuissa lastensuojelussa ja mielenterveyspalveluissa.
Pisa-tulosten heikkeneminen on ikävä kehityssuunta, mutta se ei ole läheskään niin suuri huoli, kuin oppilaiden – meidän lastemme – hyvinvoinnin heikkeneminen, johon perusopetuksesta leikkaamalla väistämättä ajaudutaan. Tai ei itse asiassa ajauduta, vaan se on kaupunkimme päättäjien tietoinen valinta.
Faktaa peruspalveluiden leikkaamisen vaikutuksista hyvinvointiin on saatavilla runsaasti ja ne on varmasti tarkistettu, sillä ”Päämääränämme on lapsen oikeuksiin ja tietoon perustuva toimintakulttuuri”, kuvataan Lahden lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmassa.
Mikään päätös ei ole peruuttamaton. On viisautta huomata, että uuden tiedon valossa voi punnita päätöstä uudestaan. Ei leikata lapsilta, ei leikata tulevaisuudelta, ei leikata hyvinvoinnista. Lahti, ole sanasi mittainen, ole lapsiperheiden kaupunki.
Kirjoittajat kirjoittavat Kariston vanhempainyhdistyksen hallituksen puolesta.