Minulla on unelma, sanoi kansalaisoikeustaistelija Martin Luther King vuonna 1963 puheessaan, joka jäi historiaan. Lahden sivistysjohtaja Tiina Granqvist käytti vastaavaa retorista tehokeinoa viime lokakuun valtuustoseminaarissa esitellessään sivistysjohtajan unelman. Granqvistin puhe ei ehkä nouse Kingin tapaiseksi klassikoksi, mutta siinä oli muutamia yksityiskohtia, jotka on hyvä palauttaa nyt mieleen.
Granqvist esitteli unelmansa näin: ”Määritellään taso, johon sivistyspalvelut asettuvat. Jos pitää leikata, sitten leikataan. Hyväksytään poliittisesti leikkauskeinot ja sitoudutaan niihin. Ei heiluta ylös ja alas, se vie kaikilta voimat - kuntalaisilta, poliitikoilta, työntekijöiltä, johdolta. Sen jälkeen hoidetaan kaupungin elinvoimaa niin, että sivistyspalvelut saa rauhassa keskittyä työhönsä kuntalaisten palvelemisessa. Lopetetaan loputtomat säästöohjelmat. Pidetään yllä tarkan euron taloutta, budjettiylityksiä ei suvaita”.
Varmemmaksi vakuudeksi Granqvist korosti: ”Kaikkein raskainta on se, että heilutaan ylös ja alas”.
Mitä tapahtuikaan?
Lahden valtuusto päätti viime marraskuun talousarviokokouksessa äänestyksen jälkeen miljoonan euron sopeutusvaatimuksista sivistystoimialan palveluihin. Yhdessä jos toisessa kommentissa arvioitiin jo tuolloin, että budjetin aukkoa joudutaan vielä paikkaamaan lisätalousarviolla.
Nyt tuo tilanne on käsillä. Tämän viikon tiistaina kokoontuneelle sivistyslautakunnalle oli valmisteltu esitys, jossa varhaiskasvatukseen esitettiin määrärahan lisäystä 3,3 miljoonalla eurolla ja perusopetukseen kolmella miljoonalla eurolla.
Sivistyslautakunnalle esitettiin, että varhaiskasvatuksen määrärahaa lisätään 3,3 miljoonaa euroa ja perusopetuspalvelujen määrärahaa 3 miljoonaa euroa. Lisäksi rahaa tarvitaan aamu- ja iltapäivätoimintaan, kaiken kaikkiaan puhutaan 6,7 miljoonan euron lisäyksestä.
Esityksen mukaan määrärahoihin on sisältynyt rakenteellista alijäämää edellisiltä tilikausilta. Kuluvan vuoden budjetissa ei ole huomioitu syksyllä 2022 tehtyjä palkankorotuksia ja yleisen kustannustason nousua esimerkiksi ateriapalveluissa.
Budjetin ylityspaineiden taustalla on monenlaisia syitä. Lautakunnalle tehdyn esityksen mukaan määrärahoissa on ollut rakenteellista alijäämää edellisiltä tilikausilta ja osa kasvusta johtuu viime syksynä tehdyistä palkankorotuksista. Myös palveluseteleihin tehdyt korotukset ja asiakasmaksulain muutokset ovat lisänneet rahan tarvetta.
Lautakunta kokoontui lehtemme painoon menon jälkeen, joten sen linjaukset eivät olleet tätä kirjoitettaessa tiedossa. Varmaa kuitenkin, että sivistystoimialan rahat pysyvät paikallisten päättäjien isona puheenaiheena.
Taannoisen talousarviokeskustelun yhteydessä kuultiin kriittisiä puheenvuoroja, joiden mukaan toimialan rahankäyttö pitäisi käydä läpi entistä tarkemmalla kammalla. Samanaikaisesti henkilökunta ja palveluiden käyttäjät kokevat, että säästöissä on menty liian pitkälle ja kaikki kivet on jo käännetty.
Kaupungin taloutta uhkaa tulevina vuosina kymmenien miljoonien alijäämää, joten tiukan taloudenpidon tarvetta ei voi kiistää kukaan. Samalla jokainen kuitenkin ymmärtää, että väärässä paikassa tehdyt säästöt poikivat vain lisää kustannuksia tulevaisuudessa.
Sivistysjohtajan taannoinen unelma vaikuttaa entistä ajankohtaisemmalta. Nyt palveluiden budjetointi on jälleen kerran juuri sitä heilumista edestakaisin, josta Granqvist varoitti. Kukaan ei voi sanoa, että tilanne olisi tullut yllätyksenä.