Kaupungin keskustassa pitää olla jotain, jonka takia ihmiset tulevat sinne. Homma ei ratkea yksittäisillä liikennejärjestelyillä. Eikä riitä, että siellä on samat kaupat kuin peltomarketeissa. Keskustasta pitää saada kaupunkilaisten yhteinen olohuone, jonne halutaan tulla viettämän vapaa-aikaa toisten seurassa.
Tällaisia ajatuksia on kuultu Lahden keskustan elinvoimaa ja tulevaisuutta koskevassa keskustelussa niin kauan kuin muistan. Ongelmana on vain ollut, että kenelläkään ei ole ollut oikein kirkasta ajatusta siitä, miten sanat muutetaan teoiksi.
Menneiden viikkojen aikana kaikki on ollut toisin. Torille noussut tapahtuma-alue oli ensin ääriään myöten täynnä Pelicansin finaalipeleissä, minkä jälkeen alue päätettiin ottaa jatkokäyttöön jääkiekon MM-kisojen ja Euroviisujen kisakatsomona.
Torin kisakatsomoalueesta on syytä nostaa esiin muutama huomio. Se on saanut alkunsa yksityisen toimijan aloitteesta ja hyvin nopealla aikataululla. Pelicans toteutti alueen muutaman päivän varoitusajalla siinä vaiheessa, kun seuran pääsy finaalipeleihin oli varmistunut. Kyseessä oli myös taloudellisesti merkittävä ponnistus, mediatietojen mukaan hankkeessa puhuttiin kuusinumeroisesta kustannuksesta.
Katsomoalueen pidempiaikainen toteutus ei olisi ollut mahdollista pelkästään Pelicansin voimin. Tässä vaiheessa kaupunki astui kuvaan mukaan ja teki pikaisen päätöksen 30 000 euron tuesta tapahtuma-alueelle. Tämän avulla maksetaan muun muassa alueen yövartiointia ja tapahtumatekniikan kuluja.
Samalla alue pystyttiin järjestelemään uusiksi siten, että 40 prosenttia siitä tuli ikärajattomaksi alueeksi ja 60 prosenttia jäi anniskelukäyttöön, jolloin se palvelee entistä paremmin kaikkia kaupunkilaisia. Finaalipelien aikaanhan tapahtuma-alue oli taloudellisesti ymmärrettävistä syistä pidettävä kokonaan anniskelualueena, kun isoja ulkopuolisia tukijoita ei ollut.
Nopea tilaisuuteen reagointi ja ketterä yhteistyö kaupungin ja yksityisen välillä. Olisiko tässä jotain sellaista, josta olisi opiksi otettavaa jatkoa ajatellen?
Mielestäni on. Torin tapahtuma-alueessa on onnistuttu toteuttamaan yhteisöllisyyttä ja keskusta-alueen profiilin nostoa varsin kohtuullisen kokoisella budjetilla. Tässä kaupungissa kun riittää hankkeita, joissa on käytetty huomattavasti isompia rahoja noilla perusteilla.
Rehellisyyden nimissä on tietenkin todettava, että tämän kevään ilmiöitä ei ole helppo toistaa tulevina vuosina. Sekä Pelicansin finaalipeleissä että Euroviisu-katsomossa koko homman olennainen viehätys oli siinä, että kyse oli lähes ainutkertaisista tapahtumista. Olihan edellisistä Pelicansin finaaliotteluista vierähtänyt 11 vuotta ja aivan yhtä poikkeuksellista on tilanne, jossa suomalainen on viisufinaalin yksi todellinen ennakkosuosikki.
Olennaisinta tässä kaikessa onkin jatkoa ajatellen asenne ja tapa toimia: ollaan valmiita toimimaan nopeasti, kun tapahtuu jotain odottamatonta, jonka ympärille ihmiset haluavat kokoontua yhteen. Ilmiöiden ja buumien syntyä ei voi kirjata etukäteen kalenteriin, mutta tilaisuuksiin on huomattavasti helpompi tarttua, kun suuntaa-antavat toimintamallit ovat tiedossa.
Kevään suurissa kisakatsomoissa on toistaiseksi ollut hämmentävän samankaltainen käsikirjoitus.
Todellinen yllättäjä hurmaa yhä laajempia ja laajempia joukkoja pirteällä esityksellään. Odotukset kohoavat ja tuntuu yhä realistisemmalta ajatella ääneen, että se suurin palkinto voisi todella olla mahdollinen. Pääosan esittäjät itse eivät epäröi sanoa tavoitettaan.
Lopulta käy kuitenkin niin, että tiukan kamppailun päätteeksi ykköspalkinnon pokkaa suurella rahalla rakennettu rutinoitunut koneisto. Pysti menee tehtaan takuulla palkintokaappiin, jossa on jo ennestään tungosta. Suoritusta kuvaillaan kliiniseksi, mikä on samanaikaisesti sekä kehu suoritusvarmuudesta että moite tylsyydestä.
Lisäksi toisessa tapauksessa voidaan nyt kerrankin kiistatta todeta, että homma ratkesi tuomareihin.
Kummassakin tarinassa suuren yleisön sydämet on kuitenkin valloittanut se kilpailija, joka jäi muodolliselle kakkossijalle.
Nähtäväksi jää, mikä käsikirjoitus nähdään MM-lätkässä. Täysin samaa kaavaa se ei voi mennä kuin parissa edellisessä tapauksessa, koska näissä karkeloissa Suomi on nykyään ennakkokäsikirjoituksissa se tehtaantakuulla toimiva menestyjä.