Mietipä tilanne: lapsi istuu kotona ja hakkaa konetta kuin viimeistä päivää. Saat hänet liikkumaan ja ulkoilemaan välillä ja vietyä jopa jonkun lajin treeneihin, mutta laji ei oikein kiinnosta. Ei ole oma juttu. Sitten hän löytää skeittilaudan, kokeilee ja innostuu. Lauta tuntuu omalta ja sen päällä maailma on parempi paikka olla ja elää.
Temput vaativat tasapainoa, kehonhallintaa, hikeä ja verta. Kaatumisia tulee paljon, mutta jokainen kaatuminen on lähempänä sen harjoitellun tempun maaliin saamista. Monia tunteja päivässä kuluu skeittauksen parissa ja elämä maistuu. Sitä elämää varjostaa kuitenkin se, missä harjoitella ja missä toteuttaa itseään.
Erilaiset obstaakkelit ja parhaat betonit tai asfaltit löytyvät keskustasta, mutta keskustassa ei olekaan tilaa tälle urbaanille lajille.
On perään huutelijoita, sättijöitä, ilkeitä ihmisiä, jotka kävelevät päin ja näyttävät keskisormea. On ihmisiä, jotka soittavat poliisin paikalle, vaikka kyse ei ole vandalismista, kiusaamisesta tai yleisestä häiriön aiheuttamisesta vaan harrastamisesta.
Edellä mainituista ikävistä asioista huolimatta lapseni, eikä hänen kaverinsa lannistu vaan he poistuvat paikalta ja etsivät uuden paikan. Kunnes saavat taas häädöt.
Lahdessa ei ole hallia eikä monipuolista harjoittelupaikkaa. Skeittausta monta vuosikymmentä Lahdessa seuranneena kaupunki on vuosia luvannut tehdä asialle jotain.
On luvattu jopa olympiatason skeittipuiston nousevan Mukkulan kampuksen läheisyyteen. Rakentamisen piti alkaa tänä vuonna, mitään ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ainoa valonpilkahdus on nyt Lahden vanhimman skeittipaikan korjaustoimenpiteet tänä toukokuussa, jotain siis tapahtuu. Laune ei tule kuitenkaan riittämään lajin harrastajille, porukkaa alkaa olemaan sen verran paljon.
Suomessa skeittikausi ulkona kestää huhtikuulta lokakuulle, sitten tulee sateet ja räntä ja loska. Silloin tulee myös alakulo, väsymys ja pimeys. Skeittaajilla, näillä luovilla, koko kesän lautaan kiinni kasvaneilla jannuilla ja pirkoilla ei ole mitään paikkaa missä toteuttaa itseään, Lahdessa ei ole kunnon hallitilaa.
Skeittaajat löytävät kyllä parkkihalleista tilan, mutta tila ei ole ns. laillinen. Tänä vuonna Trio on ollut hurjan iso apu skeittareille, kun se tarjosi parkkitilaansa talvikuukausina heidän käyttöön, ihan laillisesti.
Iso kiitos siitä, monessa perheessä on ollut hymyileviä lapsia. Koulumenestyskin on pysynyt talvikuukaudet kasassa, kun on päässyt toteuttamaan itseään rakkaan lajinsa parissa. Yksi yksityinen, pienen pieni halli pitää myös huolta rullalautailijoiden mielenterveydestä ja pitää ovia auki talvikuukausina.
Lapseni on liittynyt Lahen Rullalautailijat ry:hyn ja se ajaa nyt Lahden skeittaajien asioita. On ollut lupaavaa seurata vierestä asioiden etenevän ja porukan löytävän toisensa. Skeittaus on muuttanut muotoaan siitä mitä se on joskus aikoinaan ollut. Liikunnallisuus, luovuus ja kilpaurheilumaisuus nostavat tämän lajin muiden urheilulajien joukkoon.
Skeittaavan lapsen äitinä haluaisin osoittaa kainon pyynnön kaupungille: ottakaa tämä laji tosissaan ja antakaa mahdollisuus Lahden kukoistaa liikuntakaupunkina monilajisesti.
Meillä on taitavia lautailijoita, joista olisi edustamaan Suomea, vaikka olympialaisissa. Kyllä, skeittaus on olympialaji. Meidän pitäisi saada vain lajin puitteet kuntoon.
Harrastajia Lahdessa on jo satoja ja jos muut niin sanotut marginaalilajit, kuten bmx-pyöräily ja scoottaus lasketaan mukaan, niin harrastajien määrä nousee huikean korkeaksi. Olisiko aika panostaa tähän matalan kynnyksen lajiin ja saada skeittaajille mahdollisuus harrastaa laillisesti hyvissä puitteissa?
PS. Minun lapseni ei enää istu joka päivä tietokoneen ääressä ja hakkaa sitä kuin viimeistä päivää. Hänellä on nykyään sixpack ja kova halu oppia uusia temppuja lajinsa parissa, aika kuluu asfalttia ja betonia kuluttaen, hiki virraten ja hymy huulilla.