Eihän siinä mitään järkeä ole. Käyttää nyt aikaansa siihen, että katselee aikuisten miesten luistelevan ympäri kaukaloa ja yrittävän saada pyöreää, vulkaanisen kumin palasta keppien avulla metallikehikoiden väliin.
Onneksi järki ja tunne ovat kaksi eri asiaa. Kuulun niihin ihmisiin, joille jääkiekko kuluu kategoriaan ”maailman tärkein turha asia”. Oli jälleen hullua huomata, kuinka isoja tunteita lätkämatsin käänteet ja lopputulokset onnistuvat herättämään suuntaan ja toiseen.
KalPa-pelissä viimeisen minuutin aikana syntyneiden kahden maalin aiheuttama euforia. Ilves-pelissä koko hallin läpi läikähtänyt helpotus ja riemu kahden miehen alivoiman selvittämisestä. Pelicansin voittoon päättynyt kolmas finaaliottelu Tampereella, koko vierasmatkan tunnelma alusta pitkälle Lahden yöhön. Unohtamatta kauden viimeisessä matsissa nähty draaman kaarta, jossa jokaisella sekunnilla oli valitettavasti lopulta merkitystä.
Vastaavia elämyksiä ja kokemuksia on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta, saada muualta. Kaikki ennakko-odotukset murskannut Pelicansin tämän kauden joukkue ansaitsee syvän kiitoksen ja kumarruksen kaikilta meiltä, joita lahtelaisjoukkueen menestys jollain tavoin liikuttaa. Loitte muistoja, jotka eivät unohdu koskaan.
Jääkiekko on joukkuepeli, mutta niin on myös sen katsominen. Tämäkin konkretisoitui jälleen kerran viime viikkoina. Turkoosi kevät ei olisi tuntunut niin erityiseltä, jos sitä ei olisi kokenut muiden lahtelaisten kanssa.
Pelicansin synnyttämä lahtelainen yhteisöllisyyden tunne oli käsin kosketeltavissa niin Isku areenalla, vieraspeleissä, torin kisakatsomossa kuin lukuisissa kahvipöytäkeskusteluissa. Se on jotain sellaista, jota ei voi tekemällä tehdä. Se saa alkunsa jostakin syvältä ihmisten sydämistä.
Tämä on aidosti iso asia. Paikallista yhteisöllisyyden tunnettahan on perinteisesti yritetty vahvistaa mitä erilaisimpien hankkeiden ja kaupungin virallisiin papereihin kirjattujen strategisten tavoitteiden avulla. Se ei ole sattumaa, lisäähän yhteisöllisyys tunnetusti ihmisten hyvinvointia ja sitä kautta viime kädessä alueen elinvoimaa.
Turkoosi kevät toimikin lahtelaisen identiteetin ja itsetunnon vahvistajana moninkertaisesti tehokkaammin kuin lukuisat sinänsä hyvää tarkoittavat hankkeet.
Kevään tunnelma vauhdittaa kummasti myös keskustelua Lahteen kaavaillusta uudesta monitoimiareenasta. Vaikka kuinka lätkän ystävä olenkin, siihen pohdintaan toivon sopivasti malttia. Yhden kevään huuman takia ei pidä lähteä virittelemään Lahden oloihin ylimitoitettua hanketta. Kaupungin taloustilanne tietäen hankkeeseen on löydettävä tavalla tai toisella merkittävä määrä myös yksityistä rahaa.
Mutta itse asiasta on vaikea olla eri mieltä. Lahden kokoiseen kaupunkiin kuuluu nykyaikaiset vaatimukset täyttävä areena. Hanke on pidemmän päälle välttämätön, jos haluamme edes säilyttää Lahden aseman urheilu- ja tapahtumakaupunkina. Monitoimiareena onkin mitä suurimmassa määrin elinvoimainvestointi.
Siinä sivussa areena voi toimia myös melkoisena paikallisen yhteisöllisyyden ja identiteetin kasvualustana. Aina ei tule tällaisia kausia, mutta puitteiden ollessa ajan tasalla niiden toteutuminen on mahdollista tulevaisuudessakin.