Eri uutisvälineet ovat kertoneet, kuinka tyytymättömyys rakentamisen laatuun laskee kuin lehmän häntä. Todellisia syyllisiä ei kuitenkaan ole löydetty.
Näin vanhan koulun rakennusmestareina sormi kuitenkin osoittaa 1990-luvun laman säästöihin. Silloin päätettiin lopettaa perinteinen, vuosikymmeniä kestänyt rakennusmestarien koulutus säästösyistä. Perusteltiin, että AMK-insinöörit kyllä korvaavat perinteiset, rakennuksilla toimivat työnjohtajat eli rakennusmestarit.
Kiertelin konsulttina kymmeniä rakennustyömaita 2000-luvun alkuvuosina. Kyselin siellä työnjohtajina toimivilta mestareilta, onko työmailla näkynyt insinöörejä. Kaikki kertoivat, ettei heitä ole näkynyt. Syystäkin oltiin yksimielisiä: ei insinöörin habitukseen kuulu rakennuksilla ulkoilmassa työskentely säällä kuin säällä. Heillä pitää olla iso työhuone ja liikennevalot ovella.
Tilanteesta hermostuivat rakennusliikkeet ja rakentajat ja saivat aikaan rakennusmestarien uudelleen koulutuksen. Teknilliset oppilaitokset, joissa perinteisesti olivat kymmeniä vuosia toimineet teknikko- ja insinöörilinjat, oli lopetettu, ja tilalle olivat tulleet ammattikorkeakoulut.
No tämä pulma ratkaistiin sitten niin, että alettiin kouluttaa AMK-rakennusmestareita. Rakennettiin tähän tarkoitukseen ihan uusi oma opetusohjelma. VTT antoi kuitenkin tästä opetusohjelmasta varsin murskaavan lausunnon, jossa se totesi, että tämä opetusohjelma ei vastaa vanhaa opetusohjelmaa, eikä pätevöitä AMK-rakennusmestaria edes omakotirakentamisen valvontaan.
Vanhassa mallissa opiskelemaan päästäkseen oli hankittava vähintään kahden vuoden kokemus rakennustöistä ja lisäksi oli pääsykoe. Viimeinen tarkistus oli ensimmäisen lukukauden jälkeen, jolloin ei tarvinnut palata joululomilta, ellei ollut pärjännyt riittävän hyvin.
Koulutus kesti kolme vuotta ja neljän kuukauden kesälomilla hankittiin kokemusta ja säästöjä rakennustyömailla talven opiskeluja varten. Nyt kuulemma ei tällaisia vaatimuksia ole ja voi jopa opiskella etänä kotitietokoneen avustuksella. Näin 1967 valmistuneena rakennusmestarina ei voi muuta kuin todeta, että tässäpä mainio esimerkki täysin mönkään menneestä säästöratkaisusta.
Eikä tässä kaikki. Samaan aikaan tuli muutos myös ammattikoulutukseen. Työnopetajien koulutusvaatimukseksi asetettiin AMK-insinööri, kuinkas muuten. Aikaisemmin opettajaksi kelpasi rakennusmestari, jotka usein olivat perustaidoiltaan timpureita, muurareita, maalareita jne. Kas, kun silloin tiedettiin, että kädentaitoja ei voi opettaa muutoin kuin kädestä pitäen eli näyttämällä itse omin käsin, kuinka työ tehdään.
Tästä selviää syy rakentamisen laadun heikkenemiseen. Koko rakentamisen arvoketju on pantu säästöliekille, jotka säästöt maksaa loppukädessä kuluttaja – toivottavasti ei hengellään. On välttämätöntä, että rakennuslaki päivitetään välittömästi pahempien vahinkojen välttämiseksi.
Rakennusmestari ja tekniikan tohtori. Tekstin allekirjoittavat myös samana vuonna hänen kanssaan valmistuneet rakennusmestarit Keijo Känkänen, Pekka Siivonen, Olavi Hellman ja Pekka Kuusisto.