”Korona tappoi yritystoiminnan enkä voi enää maksaa lasteni harrastusmaksuja”, ”Asuntolainani nollakorko pompsahti 700 euroon kuussa, enkä tiedä kuinka tästä perheemme selviää”, ”Olen hyvätuloinen, mutta palkkani ei enää riitä kustantamaan perheeni tavallista peruselämistä”, ”Eläkkeeni ei riitä elämiseen, olen jo käynyt sossun luukulla”. Tällaisia kommentteja olen kuullut viimeisten kuukausien aikana kiertäessäni ympäri Hämettä ihmisten parissa.
Yhä useammat ihmiset kamppailevat tällä hetkellä arjesta selviytymisen puolesta. Hätä ei ole vain vähävaraisten lapsiperheiden tai eläkeläisten, vaan se ulottuu myös työssäkäyviin keskiluokkaisiin perheisiin.
Me tarvitsemme EU:ta, mutta me emme voi katsella vain tyynenä myötäillen, kuinka uudet direktiivit ajavat maamme asukkaat ahdinkoon. EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on hyvä esimerkki, miksi Suomen eduskunnassa tarvitaan nyt päättäjiä, jotka ovat valmiit puolustamaan heikommassa asemassa olevia.
Pienellä eläkkeellä olevien ihmisten niskoille ei yksinkertaisesti voi sälyttää kymmenien tuhansien eurojen remonttikustannuksia, jotta omakotitalosta saadaan energiatehokas. Jos kaavailtu direktiivi astuu voimaan, meidän on pidettävä huolta, että EU korvaa remonttikustannukset täysimääräisesti. Vihreä siirtymä on vääjäämätön, mutta Suomi tarvitsee myös inhimillisyyttä hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseen.
Valtion taloutta tulee tasapainottaa ja meidän on kuljettava kohti vihreää siirtymää, mutta ei liian tiukalla aikataululla tai hinnalla millä hyvänsä. Olkoon tuleva eduskunta minkä värinen tahansa, se ei voi kääntää selkäänsä tämän maan kansalaisille.
Kirjoittaja on kansanedustajaehdokas (sd.)