ESS uutisoi 10.3. näyttävästi vuoden professoriksi valitusta hiihtointoilijasta Juha Malinista. Onnittelut hänelle! Hänen valintansa perusteina oli muiden hyvien asioiden lisäksi niitä ominaisuuksia, joita ainakin taannoin valtaosalta proffilta paljolti puuttui: vuorovaikutustaidot. Eipä heitä opiskelijoiden oppiminen juurikaan kiinnostanut. Opettaminen oli vain välttämätön paha ja oma tieteen teko se ehdoton ykkönen!
Vuoden proffa haluaa Lahteen urheiluteknologian keskuksen. Sellaista voi ja pitää haluta tosi paljon ja monen muunkin toimesta eikä sitä tänne Lahteen ihan helpolla saada. Ei ainakaan isosti yhteiskunnan varoin. Jos joku intialainen mesenaatti löytyy rahoittajaksi, niin siitä vaan!
Kun on tullut elettyä ja seurattua tuota liikunnan ja urheilun kenttää, on joutunut huomaamaan, että niukoilla mennään. Aikanaan Helsingin Yliopiston Voimistelulaitos lakkautettiin ja Jyväskylän yliopistoon perustettiin liikuntatieteellinen tiedekunta tehtävänään kouluttaa liikunnanopettajia ja muita yliopistotason ammattilaisia sekä tuottamaan liikuntatieteellistä tutkimusta.
Saattaa mennä jopa Skinnarin ja Timosen lobbaustaitojen yli!
Tampere sai osansa, kun sinne synnytettiin aikanaan UKK-instituutti. Sieltähän me olemme jo vuosikymmenten ajan saaneet monenlaista terveys- ja liikuntainfoa.
Aikanaan Jyväskylään perustettiin myös KIHU, jonka tehtävänä on ollut edistää ja tehdä kilpa- ja huippu-urheilun tutkimusta. On siellä ollut monenlaista urheiluteknologistakin tutkimusta ja kehitystyötä.
Maassamme on myös useampia liikuntalääketieteen yksiköitä kuten muun muassa Paavo Nurmi -keskus Turussa. Urheiluopistoilla , myös Pajulahdella ja Vierumäellä, on omia pieniä tutkimus- ja kehitysyksiköitään.
Tuohon varsin niukoin yhteiskunnan panoksin hoidettavaan pelikenttään on varsin haasteellista tuoda kokonaan uutta toimijaa. Saattaa mennä jopa Skinnarin ja Timosen lobbaustaitojen yli!
Kirjoittaja on LitM, liikunnanopettaja