Alueen kuntien ja Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän väliset rahaväännöt olivat vuodesta toiseen toistuva paikallisten uutisotsikoiden aihe siinä missä jäiden lähtö Vesijärvestä.
Kupletin juoni meni yleensä niin, että yhtymän näkemyksen mukaan kunnat olivat varanneet liian vähän rahaa paikallisten sote-palveluiden tuottamiseen ja loppuvuodesta sitten ihmeteltiin kunnille tulevia lisälaskuja. Meno rauhoittui vasta aivan viime vuosina, kun kunnat ja yhtymä tuntuivat pääsevän paremmin samalle kartalle taloussuunnittelussaan.
Vääntö ei tullut yllätyksenä, koska niiden tausta on jo ajassa ennen vuonna 2017 tapahtunutta hyvinvointiyhtymän perustamista. Vastaavia näytelmiä oli totuttu näkemään myös taannoisessa Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä, kun erikoissairaanhoidon kulut tulivat ”yllätyksenä” kerta toisensa jälkeen.
Kaiken tällaisen piti olla historiaa viimeistään vuodenvaihteessa. Tuolloin toteutui pitkään valmisteltu sote-uudistus, ja toimintansa aloitti uusi Päijät-Hämeen hyvinvointialue, joka saa rahoituksensa valtiolta.
Luulo ei kuitenkaan ollut tiedon väärtti. Helmikuun alussa hyvinvointialue ilmoitti, että toimintansa lopettaneen hyvinvointikuntayhtymän viime vuoden tilinpäätökseen tehdään 20 miljoonan euron varaus palkkojen yhtenäistämiseen eli harmonisointiin, jonka kustannukset jaetaan kunnille niiden lopullisten maksuosuuksien suhteessa.
Lahden tapauksessa se tarkoittaisi 10–12 miljoonan euron osuutta mainitusta 20 miljoonan euron summasta. Lopullinen summa voi olla pienempi tai suurempi riippuen neuvottelujen tai tuomioistuimen ratkaisusta. Jos palkkausta korjataan takautuvasti kolmelta vuodelta, puhutaan Päijät-Hämeessä peräti 60 miljoonaa euron potista.
Hyvinvointialueen vinkkelistä on tärkeää saada kyseiset harmonisointirahat kuntien maksettavaksi, koska muussa tapauksessa hyvinvointialueen pysyvä rahoitus uhkaa pienentyä harmonisointiin tarvittavan summan verran.
Alueen kunnissa esitystä ei purematta niellä. Esimerkiksi Hollolan kunnanjohtaja Päivi Rahkonen viittaa aihetta käsittelevässä blogikirjoituksessaan sote-uudistuksen voimaapanolakiin liittyvään pykälään muistuttamalla, että ”kuntayhtymän varat, velat ja sitoumukset liitetään siihen hyvinvointialueeseen, jonka alueeseen kuntayhtymän jäsenkunnat kuuluvat eli näistä mahdollisista kustannuksista vastaa hyvinvointialue”.
Sotkun taustalla ovat vuosien saatossa nähdyt erilaiset tulkinnat siitä, miten sote-uudistukseen liittyvä palkkaharmonisaatio toteutetaan. Paikallisen hyvinvointiyhtymän käynnistäessä toimintansa vuonna 2017 harmonisointia ryhdyttiin toteuttamaan keskiarvopalkkoihin, mille oli perusteensa silloisten ratkaisujen pohjalta. Sittemmin Työtuomioistuin teki erään sote-yhtymän osalta ratkaisun palkkojen harmonisoinnista ylimpään palkkaan, mikä luonnollisesti nosti kustannuksia.
Hollolan Päivi Rahkonen kiteyttää olennaisen hyvin blogissaan: ”Viime kädessä kysymys on siitä, keneen säästöpaineet kohdistuvat: kunnat kantavat päävastuu lapsista ja nuorista, hyvinvointialue sairaista ja vanhuksista. Tilanne on kohtuuton molempien osapuolten näkökulmasta”.
Ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on, että valtio ottaa hoitaakseen harmonisoinnin kustannukset. Muussa tapauksessa Päijät-Hämeen tapaista edelläkävijää käytännössä rangaistaan siitä, että se tuli yhdistäneeksi paikalliset sote-palvelut jo hyvissä ajoin ennen valtakunnallista sote-uudistusta.
”Tätä ei ajateltu selkeästi ennen sote-uudistusta. Yhteiskuntamoraalin kannalta on erittäin epäilyttävää, että edelläkävijä maksaa sellaisesta, mitä muut eivät joudu maksamaan”, huomautti Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen Yle Lahden haastattelussa.
Tulevilla kansanedustajilla on edessään yksi taistelu lisää tämän alueen puolesta.