Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka (sd.) piipahti viime viikolla Lahdessa ja kommentoi Itärata-hanketta täysin odotetulla tavalla. Hankkeen suunnittelua ei ole tarkoitus keskeyttää, vaikka sen kannattavuus näyttää entistäkin kyseenalaisemmalta viime aikoina julkistettujen uusien selvitysten perusteella (ESS 16.2.).
Varsinaisen rata-asian kommentointiin on tässä yhteydessä turha tuhlata enempää painomustetta. Ratahankkeen järjettömyys on puitu niin moneen kertaan ja niin monelta kantilta, että asia ei enää erikseen alleviivaamalla muuksi muutu. Valitettavasti faktoilla ei paljon ole painoarvoa, kun maan hallitus yrittää kosiskella äänestäjiä tasapuolisesti kaikista mahdollisista ilmansuunnista.
Sen sijaan suuremman huomion ansaitsee Harakan väite siitä, että Lahti olisi ollut passiivinen siinä vaiheessa, kun uusien ratayhtiöiden perustamisesta sovittiin nykyisen hallitusohjelman yhteydessä.
Tiedossahan on, että koko Itä-Suomi oli jo pitkään tehnyt massiivista lobbaustyötä uuden Porvoon kautta Kouvolaan menevän ratalinjauksen puolesta. Lahti oli kyllä koko ajan tuonut esille omia kriittisiä näkökantojaan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna näyttää siltä, että se on jäänyt tehottomaksi piipitykseksi isomman pelin rinnalla, kun pääministeriehdokas Antti Rinnekin (sd.) oli ehtinyt jo lupailla vaalikampanjassaan uutta rataa kymenlaaksolaisille äänestäjille.
Harakan kommentti vie huomiota pois kaikkein olennaisimmasta kysymyksestä. Onko todella niin, että isoista ratalinjauksista tosiasiallisesti päätetään kulissien takaisissa hallitusneuvotteluissa, joissa sumplitaan kovalla kiireellä valtava määrä muitakin todella suuren mittaluokan asioita? Mikä painoarvo silloin tosiasiassa on asiantuntijaselvityksillä, joissa on tarkasteltu ratahankkeiden vaikuttavuutta ja toteuttamismahdollisuuksia objektiivisesti monesta eri näkökulmasta?
Tiedämme jo etukäteen, miten tuollaisiin ihmettelyihin on tapana vastata: radan rakentamisesta ei ole vielä tehty päätöstä. Nyt vasta tehdään suunnitelmia, joiden valmistuttua on vasta varsinaisen rakentamispäätöksen aika.
Niinhän sitä luulisi. Mitä pidemmälle hankkeen valmistelu etenee, sitä vaikeampaa sitä on pysäyttää. Mitä järkeä olisi teettää ensin kymmeniä miljoonia euroja maksava suunnitelma ja peruuttaa hanke vasta sen jälkeen?
Nykyistä tilannetta voi pitää osin yllättävänäkin, sillä Päijät-Hämeellä pitäisi olla paremmat asetelmat valtakunnallisessa politiikassa kuin pitkään aikaan. Lahdesta on pääministeripuolueessa kaksi kansanedustajaa, joista toinen vieläpä ministeri ja puolueen varapuheenjohtaja.
Menneiden kaivelu ei kuitenkaan tässä vaiheessa tilannetta muuksi muuta. Nykyinen hallitus ei enää tee uusia päätöksiä rata-asioista mutta tulevaan hallitusohjelmaan on syytä saada järjen ääntä.
Hyväksi työkaluksi käy viime syksynä julkistettu Päijät-Hämeen liiton, Lahden ja Heinolan ansiokas selvitys jossa esitettiin vaihtoehtoa Itäradalle: sama aikasäästö olisi saavutettavissa huomattavasti halvemmalla nopeuttamalla nykyisiä ratoja. Selvityksessä väläytettiin myös nykyisen oikoradan jatketta eli Heinolan kautta menevää Savonrataa, joka olisi oikeasti merkittävä vaikutus Mikkelin ja Kuopion saavutettavuuteen.
Nyt näille näkemyksille tarvitaan mahdollisimman laajaa tukea, myös radan vaikutusalueelta Itä-Suomesta. Suurimman vastuun kantavat paikalliset johtavat virkamiehet ja poliitikot, joilla on asemansa puolesta verkostoja moneen suuntaan. Paras aika vaikuttamiselle oli eilen, seuraavaksi paras tänään, huomenna voi olla jo vähän myöhäistä.