Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa työn puolesta seuraamassa rakennushankkeiden perinteisiä juhlatilaisuuksia, työmaan aloitusvaiheessa tehtävää peruskiven muurausta ja loppuvaiheessa vietettäviä harjannostajaisia.
Viime viikolla nämä rituaalit toteutettiin hieman poikkeuksellisesti samana päivänä kaupungintalon työmaalla. Ennen harjannostajaisia talon pohjakerroksessa nähtiin peruskiven muuraus, jonka yhteydessä toteutettiin perinteinen aikakapseli: laastin alle jääneessä metallilieriössä oli muun muassa päivän lehti kertomassa ajankuvaa muuraushetkestä.
En ole ihan varma, kuinka tavanomaista peruskivien muuraus on perusparannushankkeiden yhteydessä, mutta ainakin tässä tapauksessa ratkaisu oli paikallaan. Onhan nyt käynnissä oleva perusteellinen uudistusurakka talon historian isoin rakennustyö sitten sen valmistumisen.
Historiallisessa arvorakennuksessa tehty peruskiven muuraus oli kaikessa poikkeuksellisuudessaan mielikuvitusta ruokkiva tapahtuma. Jäin miettimään, miten erilaiseen maailmaan talo onkaan valmistunut vuonna 1912. Mitä löytyisikään silloisesta aikakapselista?
En tosin tiedä, onko talon perustuksissa minkäänlaista kapselia noilta ajoilta. Oikeastaan sillä ei ole merkitystä. Aina voimme mielessämme tehdä pienen aikamatkan 121 vuoden taakse.
Nykyisessä maailmantilanteessa on jännä ajatella, että kaupungintalon valmistumisen aikaan Suomi oli vielä osa Venäjää ja Hennalaankin rakennettiin venäläistä varuskuntaa suunnilleen samanaikaisesti kaupungintalon kanssa. Perimätiedon mukaan kasarmin peruskivi laskettiin juhlallisuuksin lokakuussa 1911, jolloin maapohja siunattiin pyhitetyllä vedellä rukouksin.
Nyt itsenäinen Suomi on liittymässä länsimaiden yhteiseen puolustusliittoon Natoon, koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Viimeistä sinettiä jäsenyydelle joudutaan tosin vielä odottamaan Turkin ja Unkarin jarruttelun vuoksi. Juuri kaupungintalon uuden peruskiven muurauksen aikoihin Ankarassa olikin alkamassa tiedotustilaisuus, jossa Turkin ulkoministeri ja Naton pääsihteeri kommentoivat tuoreinta tilannetta.
Mitähän kaupungintalon alkuperäiset rakentajat ajattelisivat, jos heille kertoisi kaikki edellisessä kappaleessa mainitut asiat? Voi olla, että asiaa joutuisi selittämään ja vääntämään rautalangasta tovin jos toisenkin.
Aikakapseliin meni myös kaksi kankaista Lahti-kassia. Toinen niistä oli toteutettu viime vuosina käytössä olleella graafisella ilmeellä, toinen juuri julkistetulla uudella ilmeellä.
1910-luvun lahtelaiset saattaisivat kuoseja katsellessaan ihmetellä, mihin on hävinnyt kaupungin vaakuna, joka oli juuri silloin otettu käyttöön.
Toisaalta joskus 121 vuoden kuluttua tulevaisuudessa nyt upotettua lieriötä esiin kaivavilla arkeologeilla saattaisi olla äkkiseltään vaikea hahmottaa, kumpi on uudempaa ja kumpi vanhempaa kuosia. Siihen mennessä molemmat tyylit ovat todennäköisesti ehtineet jo muutaman kerran mennä pois muodista ja tulla jälleen uudelleen muotiin.
Peruskiven muurauksen yhteydessä tehtäviin aikakapseleihin on tapana laittaa myös kyseisen ajankohdan rahaa. Kaupungintalon seremoniassa tämä osuus toteutui talouden tasapainottamistavoitteisiin sopivalla tavalla, sillä lieriöön meni oikeiden rahojen sijaan tuloste, jossa oli kuvia nyt käytössä olevista seteleistä.
Olisi vuoden 1912 lahtelaisilla sulattelemista siinäkin tiedossa, että kyseiset setelit ovat käypä maksuväline yli 20 eurooppalaisessa maassa.
Rahasta puheen ollen, Lahden kaupungintalon historiasta puhuttaessa on tapana päivitellä, miten mittavaan hankkeeseen lahtelaiset lähtivät yli 120 vuotta sitten. Olihan kaupungintalon hintalappu lopulta enemmän kuin kaupungin silloinen vuosibudjetti. Tarkoittaisi nykyoloissa sitä, että nyt tehtäisiin yli 500 miljoonan euron talo.
Siihen suhteutettuna kaupungintalon peruskorjauksen 22–23 miljoonan euron hintalappu on hyvin maltillinen, vaikka siitäkin on riittänyt porua. Oikein mitenkään mielikuvitukseni ei riitä siihen, missä todellisuudessa peruskorjaus olisi jätetty tekemättä, kun sen aika on.
PS. Mielenkiintoista paikallista ajankuvaa tuonne metallilieriöön olisi saanut myös poimimalla sinne viime aikojen otsikoita valtakunnallisesta teemalla ”Lahti mainittu”.
Lahtelainen Markus vaihtoi television kanavaa iltapäivällä – järkyttyi eteen lävähtäneestä Antti Holman peniksestä: Sieltä tuli se pätkä, ja otin vielä nauhalle. (Iltasanomat 9.2.).
”Me halutaan olla...” – Lahtelaisessa yökerhossa soi kappale, josta repesi someraivo: Nyt puhuu dj. (Iltalehti 9.2.).
Lahtelainen kunnallispoliitikko johtaa aseellista kapinaa Nigeriassa (Yle 16.12.).
Kaikenlaista enemmän tai vähemmän erikoista. Tuollaisia asioita voisi tapahtua periaatteessa missä vaan, mutta jostain syystä ne nyt vaan sattuvat tapahtumaan Lahessa.
Ottamatta kantaa mihinkään tapaukseen erityisesti: satunnaisessa otsikkokoosteessa tiivistyy jotain, joka antaa yhden syyn lisää rakastaa tätä kaupunkia. Ikinä ei voi olla ihan varma, mitä tapahtuu ja juuri kun luulit nähneesi tai kuulleesi kaiken, huomaat olleesi väärässä.