Kaupunginarkkitehti Johanna Palomäki mainitsi ohimennen kaupungin tämän vuoden kaavahankkeita esitellessään, että satamassa sijaitseva entinen lasitehtaan savupiippu joudutaan todennäköisesti purkamaan sen huonon kunnon vuoksi. Ainoana vaihtoehtona olisi tiilien korvaaminen pakkasen kestävillä tiilillä, eli käytännössä piipun uudelleen muuraaminen.
Tältä pohjalta Etelä-Suomen Sanomat tekikin aiheesta uutista, jonka sisältö vastasi kyseisessä tiedotustilaisuudessa omin korvin kuulemaani. Tämän jälkeen kuvioon tui mielenkiintoisia käänteitä. Uutinen herätti sosiaalisessa mediassa tuoreeltaan kovaa kritiikkiä ja sitä väitettiin virheelliseksi. Kuulemma piippu onkin korjattavissa eikä sitä tarvitse purkaa.
Mistä oikein on kysymys? Eikö sen nyt pitäisi olla niin, että piippu on tai ei ole korjattavissa? Eihän se voi olla mielipidekysymys?
Tarkemman perehtymisen perusteella asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Piippu on elänyt viimeiset pari vuotta omaa elämäänsä byrokratian rattaissa, minkä seurauksena on syntynyt pienimuotoinen asiakirjojen ja lausuntojen tulva.
Papereita silmäilemällä tulee nopeasti selville, että sama asia voi näyttää hyvin erilaiselta riippuen siitä, mistä näkökulmasta sitä katsoo.
Pikainen kertaus tähän asti tapahtuneesta ja taustoista. Piipun nykyinen omistaja Kiinteistö oy Lahden Laiturikadun Pysäköinti haki vuonna 2021 lupaa piipun purkamiseksi turvallisuusnäkökulmiin vedoten.
Kyseisen parkkitaloyhtiön taustalta löytyy enemmistöomistajana Vaahdon suvun kiinteistöyhtiö, joka rakennutti piipun läheisyydessä sijaitsevan toimistotalon vuosituhannen vaihteessa. Osana taannoisia kiinteistökauppoja myös suojeltu piippu tuli nykyiselle omistajalleen.
Vähemmistöosakkaana piipun omistavassa parkkitaloyhtiössä on kaupungin yhtiö Lahden Asunnot oy, joka omistaa aivan piipun kyljessä olevan oppilastalon.
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana nykyinen omistaja on tehnyt piipulle useita kertoja tutkimuksia ja kunnostustöitä. Viime vuoden lopussa piipun juurelle rakennettiin omistajan kustannuksella myös suojakatos onnettomuuksien ehkäisemiseksi.
Pidemmän tähtäimen tavoitteena omistajilla on kuitenkin ollut piipun purku sen nykyisen kunnon vuoksi. Pari vuotta sitten tehdyn purkuhakemuksen jälkeen asiassa on riittänyt käänteitä lisäselvityksineen, kuntotutkimuksineen ja poikkeamislupahakemuksineen.
Eräänlainen välipäätös nähtiin viime viikolla, kun rakennus- ja ympäristölautakunta hylkäsi piipun purkuun tähtäävän oikaisuvaatimuksen virkamiesten esityksen mukaisesti.
Asia ei ole kuitenkaan vielä loppuun asti taputeltu. Suojelulle piipulle yritetään nyt saada purkulupaa kaavamuutoksen avulla, joka on poikkeamislupaa järeämpi hallinnollinen toimenpide. Tästä syystä asia oli esillä myös alkaneen vuoden kaavahankkeita käsitelleessä mediatilaisuudessa.
Ei ihme, että ihmisillä on ollut vaikeuksia hahmottaa, onko piipun kohtalosta vielä päätetty vai ei.
Byrokraattisen koukeroiden sijaan paljon kiinnostavampaa on itse asia. Onko piippu korjattavissa vai ei?
Piipun omistava kiinteistöyhtiö on tarkastellut asiaa omalta kantiltaan konsulttiyhtiö Rambollin toukokuussa 2022 tekemässä oikaisuvaatimuksessa. Siitä piirtyy kuva, jonka perusteella piippu olisi merkittävä turvallisuusriski ympäristölleen.
Oikaisuvaatimuksessa kritisoidaan päätöstä, jolla kaupungin rakennuslupapäällikkö hylkäsi purkamiseen tähtäävään poikkeamislupahakemuksen. Sanavalinnat ovat paikoin varsin syyttäviä: puutteellinen valmistelu, asianosaisten riittävän kuulemisen laiminlyönti ja kuntotutkimusten virheellinen tulkinta.
Mielenkiintoista luettavaa ovat kohdat, joissa kyseenalaistetaan piipun taannoinen suojelupäätös 1990-luvulla. Asiakirjassa muistutetaan, että piippu on rakennettu vuonna 1954 ja poistettu käytöstä 1960-luvulla. Samalla muistutetaan, että piippu on alun perin suunniteltu ja rakennettu lyhytaikaiseen käyttöön.
Oikaisuvaatimus antaa ymmärtää, että piippu olisi suojeltu lähinnä maisemallisilla perusteilla. Tekstissä vilahtaa maininta, jonka mukaan rakennussuojelun tavoitteet olisivat sekoittuneet maisemallisiin, osin nostalgisiinkin tavoitteisiin.
Paikallisesta rakennussuojelusta vastaava Lahden museo ei jää sanattomaksi tämän vuoden tammikuussa antamassaan lausunnossa: ”Hakijan toimittama uusi materiaali sisältää asiavirheitä, sekä esimerkiksi piipun arvottamiseen liittyviä väärinkäsityksiä, joita tässä lausunnossa esiintuodut tiedot korjaavat. Kulttuurihistoriallisen arvottamisen määrittäminen ei kuulu konsulttien tehtäväkenttään. Museoviranomaiset tekevät arvotusta selkein etukäteen määriteltyjen kriteerien mukaan. Maisema-arvo on yksi tärkeistä kriteereistä”.
Museo on omassa lausunnossaan käsitellyt myös piipun maisemallista merkitystä ja historiallista arvoa: ”Piippu ei ole jäänyt irralliseksi muistumaksi, kuten hakijan materiaalissa väitetään, vaan alueella on tietoisesti haluttu säilyttää muistumia sen aikaisemmasta käytöstä ja historiasta liittämällä vanhoja teollisuusrakennuksia uudisrakentamiseen, tekemällä rekonstruktioita tehdasrakennuksista tai uusiokäyttämällä niitä”.
Lausunnon mukaan alueesta onkin muodostunut Lahden varhaisinta historiaa huokuva kokonaisuus, joka on kaupunkilaisten vilkkaassa käytössä: ”Ympäristön alkuperäisyys on vain yksi arvo rakennussuojelussa”.
Asiakirjat käyvät keskinäistä taisteluaan myös siitä, missä kunnossa piippu oikeasti on ja onko se korjattavissa. Kiinteistönomistajan oikaisuvaatimuksessa on vaatimuksen tiivistämä loppuhuipennus: ”Sään hapertaman piipun purkaminen osittain kokonaan sivullisille aiheutuvan turvallisuusvaaran poistamiseksi muodostaa erityisen syyn, joka ei koskaan ole rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden vastaista. Vaikka suojelu Suomessa toteutetaan rakennuksen omistajan kustannuksella, sitä ei voi toteuttaa sivullisten hengen ja terveyden kustannuksella”.
Museon lausunnossa tähänkin asiaan on otettu toisenlainen painotus: ”Laaja korjaustarve tai korjaamisen ja ylläpidon kustannukset eivät ole maankäyttö- ja rakennuslain mukainen peruste asemakaavalla suojellun rakennuksen purkamiselle”.
Piipun kuntoa kuvaillaan Rambollin syyskuussa 2021 tekemässä kuntotutkimuksessa sanatarkasti näin:
”Piippu on kokonaisuutena huonossa kunnossa. Piipun rakenteissa havaitut vauriot johtuvat pääosin rakenteiden ikääntymisestä, muurauslaastin sekä tiilien huonosta pakkasenkestävyydestä sekä piippuun kohdistuvasta voimakkaasta säärasituksesta. Säärasituksen vuoksi kylmän tiilipiipun Iaastien ja tiilien huokosverkostoon kertyy kosteutta keskimäärin aikavälillä syyskuu-maaliskuu.
Vasta tämän jälkeen alkaa rakenteen kuivuminen. Tutkimuksissa ei kuitenkaan havaittu sellaisia vaurioita tai muodonmuutoksia, joista olisi välitöntä vakavan sortumisen tai kaatumisen vaaraa. Piipun perustusten vaurioitumista ei pidetä todennäköisenä. Piippua on 2000-luvulla säännöllisesti korjattu paikallisilla korjauksilla, mutta korjaamattomien alueiden vauriot tulevat tulevaisuudessa etenemään ja tiili-laastikappaleita tulee irtoamaan niiden pakkasrapautumisen seurauksena”.
Tekstistä voi sopivasti valita omia tavoitteita tukevia kohtia. Ei ole välitöntä vaaraa, mutta korjaamattomien alueiden vauriot etenevät ja kappaleita tulee irtoamaan.
Sellaistakin vaihtoehtoa on mietitty, että piipun yläosa purettaisiin, minkä jälkeen se ulottuisi viereisten rakennusten räystäskorkeudelle. Tämä on kiinteistöyhtiölle toissijainen vaihtoehto kokonaan purkamisen sijaan ja museo vastustaa lausunnossaan myös osittaista purkua.
Eikä tässä vielä kaikki, kaavoituksesta vastaava kaupungin organisaatio eli kaupunkisuunnittelun palvelualue kääntyi omassa lausunnossaan viime vuoden lopussa purkamisen kannalle, vaikka oli aiemmin vastustanut sitä. Kannan muutosta perustellaan viime vuoden aikana tehdyillä lisäselvityksillä: ”Piipun elinkaaren pitkittäminen ja ympäristön turvallisuuden varmistaminen vaatisi jatkuvaa ylläpitoa ja toistuvia, kustannuksiltaan merkittäviä korjauksia. Tästä huolimatta piippu menetettäisiin pitkällä aikavälillä. On todettu, että piipun kohtalo on ratkaistu jo silloin, kun se on poistunut käytöstä”.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Nurin vai ei?
Suoraan sanottuna en tiedä. Lähtökohtaisesti liputan vanhan säilyttämisen puolesta, koska tässä kaupungissa on hävitetty aivan liikaa paikallista historiaa. Mutta mitä oikeastaan säilytetään, jos jotain rakennetaan käytännössä isolta osin uusiksi?
Toistuuko lopulta sama kuvio kuin taannoin Malskin alueella: vanha piippu on lopulta jossain vaiheessa kuitenkin pakko purkaa, kun se on päässyt riittävän huonoon kuntoon?