Valtion kannattaa tehdä isojen kaupunkien kanssa diili koko Suomen kasvun vauhdittamiseksi”.
Näin oli otsikoitu viime viikolla julkaistu tiedote, joka käsitteli Suomen kuuden suurimman kaupungin yhteisiä hallitusohjelmatavoitteita. Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Oulu ja Turku esittävät valtiolle uudenlaista allianssia eli kumppanuutta.
Käytännössä tämä tarkoittasi muun muassa kaupunkien ja valtion yhteisiä investointeja sekä korkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen määrää kasvukeskuksissa. Vilahtaapa kuusikon tavoitteissa myös maininta, jonka mukaan korkeakoulukentän pirstaleisuutta vähennetään.
Kuusikon tavoiteohjelma on lahtelaisnäkökulmasta katsottuna tylyn näköistä luettavaa. Siitä huokuu pyrkimys keskittää valtion rahavirtoja ja koulutuspanostuksia entistä enemmän maamme kaikkein suurimmille kaupunkiseuduille.
Tuollainen ajattelu olisi pitkälle vietynä hyvin vahingollista Lahden kokoiselle välimallin kaupungille, joka ei ole ihan suurimpien kasvukeskusten joukossa, mutta ei myöskään samassa sarjassa esimerkiksi Kouvolan, Hämeenlinnan tai Lappeenrannan tapaisten pienempien maakuntakeskusten kanssa.
Esimerkiksi puheet korkeakoulukentän pirstaleisuuden vähentämisestä voisivat pahimmillaan olla vakava uhka Lahden tapaiselle kehityksensä alkuvaiheessa olevalle yliopistokaupungille.
Lahti onkin tehnyt omat hallitusohjelmatavoitteensa yhdessä Päijät-Hämeen liiton ja eri sidosryhmien kanssa. Tavoitteet liittyvät elintarviketeollisuuteen, ympäristöedelläkävijyyteen, kansallisen talviurheilun keskukseen, keskuskaupunkien saavutettavuuteen sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukseen.
Kuuden suurimman kaupungin yhteistyössä ei ole mitään uutta, sillä kyseinen kuusikko on esittänyt yhteisiä kannanottoja ja tavoitteitaan jo vuosien ajan.
Kaupunkien keskuuteen onkin syntynyt erilaisia yhteenliittymiä, joiden avulla kaupungit yrittävät saada omaa ääntään yhdessä kuuluviin. Kokoonpanot vaihtelevat tilanteen mukaan ja menevät osittain limittäin.
Omana kuusikkonaan touhuavat isoimmat kaupungit kelpuuttavat välillä mukaan myös pienempiään: kaikki maamme yli 50 000 asukkaan kaupungit ovat järjestäytyneet pysyväksi C21-kaupunkien verkostoksi. Tämä kokoonpano julkisti omat hallitusohjelmatavoitteensa jo viime vuoden puolella.
Kuuden suurimman kaupungin ja 21 suurimman kaupungin hallitusohjelmatavoitteissa on paljon samankaltaisuutta ja paikoin jopa tismalleen samanlainen graafinen ulkoasu. Molemmissa pyritään myös korostamaan, kuinka merkittävä juuri kyseinen joukko on koko maan kannalta: kuudessa suurimmassa kaupungissa asuu 33 prosenttia koko maan väestöstä ja 21 suurimmassa 54 prosenttia.
Eikä tässä vielä kaikki. Paikallisesti mielenkiintoinen kokoonpano on Lahden, Kuopion ja Jyväskylän muodostama kaupunkikolmikko, joka on viime vuosina tiivistänyt yhteistyötään. Saman kokoluokan kaupungeilla on yhteisiä tavoitteita valtion suuntaan.
Joissakin asioissa yhteistyötä tekevät kaupungit saattavat tosin olla myös toistensa kilpailijoita. Esimerkiksi rautatieyhteyksistä puhuttaessa Lahti ja Kuopio ovat toistaiseksi olleet eri leireissä.
Pikkulinnut kertovat, että Kuopiossakin alkaa olla yhä enemmän ymmärrystä lahtelaisten ajamalle näkemykselle, jonka mukaan idän suunnan yhteyksien nopeuttaminen onnistuu kalliin itäradan sijaan paljon halvemmalla ja nopeammin parantamalla nykyisiä ratoja. Kaupunkien välinen yhteistyö on mielenkiintoista shakkia, jossa palaset ovat koko ajan liikkeessä.