Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Näkökulma | Mopo karkaa käsistä poliittisessa sirkuksessa – tuore valtuustokysymys koettelee sananvapautta kaikista vakuutteluista huolimatta

Maanantaina istutussa tämän vuoden ensimmäisessä valtuuston kokouksessa ei tehty vielä merkittäviä päätöksiä tai käyty erityisen vilkasta poliittista väittelyä.

Sitäkin mielenkiintoisempia asioita tapahtui kokouksen virallisen asialistan ulkopuolella. Valtuutettu Tapani Ripatti (sd.) keräsi allekirjoituksia valtuustokysymykseensä, joka kuului tarkalleen näin: ”Mihin toimiin kaupunginhallitus, valtuusto sekä konserni- ja tilajaosto aikovat ryhtyä konserni- ja tilajaoston puheenjohtaja Jorma Ratian lehtihaastattelussa 17.12.2022 esittämien kannanottojen vuoksi?”.

Siinä ei ole mitään poikkeuksellista, että joku tekee valtuustokysymyksen. Sen sijaan ei tule mieleen, että aiemmin tuollaiseen operaatioon olisi ryhdytty jonkun poliitikon antamien haastattelukommenttien vuoksi.

Mistä siis on kysymys? Valtuustokysymyksessä tarkoitettu haastattelu julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa 17.12. ja siinä Ratia esitti näkemyksiään muun muun muassa tapahtumayhtiö Koko Lahdesta ja sen tytäryhtiöstä Lahti Eventsistä.

Ratia totesi haastattelussa muun muassa näin: ”Lahti Events voitaisiin viedä vaikka heti konkurssiin ilman, että siitä koituisi kaupungille mainittavaa taloudellista vahinkoa tai edes merkittävää mainehaittaa”.

Lahti Eventsin hallituksessa itse istuva Ripatti kommentoi kysymyksessään kyseistä kohtaa huomauttamalla, että kaupungin tapahtumastrategian päivitystyö on kesken. Tähän liittyen hän esittääkin tarkentavan kysymyksen: ”Voivatko Ratian kannanotot vahingoittaa Lahden mainetta kunnioittavan ja johdonmukaisen poliittisen päätöksenteon kaupunkina, tapahtumakaupunkina tai kaupunkina, jossa on hyvä asua ja yrittää?”.

Ratia esitti haastelussa myös mielipiteensä, jonka mukaan Koko Lahti on turha väliporras kaupungin tilakeskuksen ja oman tapahtumatoiminnan välissä. Ripatti kysyy, edustavatko Ratian näkemykset konserni- ja tilajaoston mielipidettä.

Koko valtuustokysymys on lähtökohdiltaan kummallinen. Jokainen medialukutaitoinen ymmärtää, että Ratia väläytteli haastattelussa omia henkilökohtaisia näkemyksiään, ei esitellyt konserni- ja tilajaoston tekemiä virallisia päätöksiä.

Jos kaikkia haastatteluja luettaisiin tuolla tavoin kuin piru raamattua, julkisen keskustelun luonne muuttuisi täysin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja voisi sanoa vain jotain sellaista, jolle hän on saanut hyväksynnän kaupunginhallitukselta. Valtuuston puheenjohtaja joutuisi ehkä hakemaan kommentointiluvan koko valtuustolta. Pääministerin lausuntoihin lienee tarvittaisiin hallituksen siunaus.

Ei Ripattikaan ihan tuollaista tavoittele. Hän on erikseen maininnut, ettei halua kysymyksellään kyseenalaistaa Ratian demokratiaan kuuluvaa mielipiteen ilmaisun vapautta. Kuin sanomaansa korostaakseen Ripatti vielä toteaa, että ei hänellä ole siihen oikeuttakaan.

Kuvio vaikuttaa absurdilta, mutta kaikki on lopulta ihan järkeenkäypää, kun miettii taustoja.

Kaunis ajatus, mutta vaikutelma on kysymyksen perusteella täysin päinvastainen. Sitä on mahdotonta lukea mitenkään muuten kuin pyrkimyksenä puuttua Ratian julkiseen kommentointiin.

Siksi en voi suhtautua muuten kuin happamasti koko kysymykseen. Kyse ei ole nyt siitä, mitä mieltä olemme Ratian esittämistä näkemyksistä, vaan paljon isommasta asiasta: sananvapaudesta ja päätöksenteon avoimuudesta.

Kysymyksen voisi sivuuttaa olankohautuksella ja suhtautua siihen vastaavanlaisena kevennyksenä ja keskustelua herättävänä provokaationa kuin Ripatin taannoiseen esityksen, jonka mukaan Mannerheimin ratsastajapatsas pitäisi siirtää muualle nykyiseltä paikaltaan.

Tällä kertaa ollaan kuitenkin pykälää vakavamman asian äärellä. Ratian lehtihaastattelussa esittämiä kommentteja on tiettävästi kulissien takana kyseenalaistettu myös kaupungin johtavien päättäjien voimin. Ripatti ei ole ainoa, jonka mielestä Ratian ei pitäisi esittää tapahtumayhtiöitä koskevia näkemyksiään julkisuudessa viime aikoina nähtyyn tyyliin.

Koko kuvio vaikuttaa absurdilta, mutta kaikki on lopulta ihan järkeenkäypää, kun miettii Ratian kommentteihin johtaneiden tapahtumien taustoja.

Ratiahan on koko ajan arvostellut ennen kaikkea Lahti Eventsille kaavailtua toimintaa Kymiringin rata-alueen tapahtumatuottajana. Nyt tiedämme, että siinä kuviossa ei päästy alkua pidemmälle ja seikkailuista on tulossa miljoonien tappiot lahtelaisille veronmaksajille.

Tässä kaupungissa riittää korkeassa asemassa olevia päättäjiä, jotka haluaisivat Lahti Eventsin ja Kymiringin ympärillä vellovan kohun vaimenevan ja unohtuvan mahdollisimman nopeasti.

He tietävät, että sotkun taustalla on pandemian ja sodan tapaisten globaalien shokkien ohella myös ihan kotikutoista sähläilyä. Liiallista riskinottoa veronmaksajien rahoilla ja olematonta riskienhallintaa. Erityisesti siinä vaiheessa, kun Lahdesta lähti kaikessa hiljaisuudessa kaksi miljoonaa euroa Kymiringin ratayhtiölle ilman kunnollisia vakuuksia.

Kymiring-sotkun muistelu ja kaivelu on juuri nyt erityisen kiusallista monelle paikalliselle päättäjälle, koska he ovat pyrkimässä eduskuntaan kevään vaaleissa.

He myös tietävät varsin hyvin, että olisi moraalitonta ja käytännössä mahdotonta pestä kädet sotkusta heittämällä Helsingin musiikkitaloon siirtyvä tapahtumayhtiö Koko Lahden ja Lahti Eventsin toimitusjohtaja Emilia Mäki bussin alle.

Hänen toki kuuluukin asemansa puolesta ottaa kritiikkiä vastaan tapahtuneesta, mutta ei suinkaan yksinään. Onhan varsinaiset päätökset Moto GP -seikkailuun lähdöstä tehty Lahden poliittisissa elimissä ja kaupungin tapahtumayhtiö on vain tehnyt työtä käskettyä. Oma keskustelunaiheensa toki on, onko toiminta ollut riittävän huolellista ratayhtiön ongelmien pahentuessa.

Niinpä olemme nyt tyypillisessä tilanteessa, jossa vastuunkantajia ei näy missään. Ongelmavyyhdin tonkijana profiloituneeseen Ratiaan kohdistuva ryöpytys onkin yksi tapa kääntää huomiota sivuun itse asiasta.

Vaikutus saattaa vain olla päinvastainen, kun poikkeuksellinen valtuustokysymys nostaa keskusteluun entistä enemmän koko sotkun taustoja.

Valtuustokysymyksessä korostetaan, että se perustuu vain mainittuun lehtihaastatteluun. Ripatti kuitenkin pohtii, oliko haastattelu vain jäävuoren huippu, jonka alla on piiloon jäävä epäasiallisen käytöksen ja kielenkäytön vaiettu kulttuuri.

Sitä jää miettimään, mihin tuo liittyy. Onko kyseessä verhottu viittaus kulissien takaisiin keskusteluihin, joissa Ratian tiedetään esittäneen kriittisiä huomioita Koko Lahden osaamisesta isojen tapahtumien järjestäjänä? Ja kyseenalaistaneen Lahti Eventsin jatkon motocrossin MM-osakilpailun järjestäjänä Hyvinkäällä.

Keskustelut ovat olleet ilmeisen tiukkasanaisia, koska Helsinkiin lähtevä Emilia Mäki teki joulukuussa ilmoituksen Ratian epäasiallisesta käyttäytymisestä.

Tämä tieto lienee vaikuttanut myös valtuustokysymyksen sanamuotoihin, olihan ilmoitus tehty Lahti Eventsin hallitukselle, jossa Ripattikin istuu.

Jos epäasiallisuuksia oikeasti on tapahtunut, niihin on toki syytäkin puuttua jämäkällä kädellä. Siinä tapauksessa on syytä käydä läpi yksityiskohtaisesti, mitä on tapahtunut ja milloin. Muussa tapauksessa haiskahtaa pahasti siltä, että epämääräiset vihjailut ovat vain yksi tapa yrittää saada kiusallista kriitikkoa vaikenemaan.

Mielenkiintoista nähdä millaisen käsittelyn Ripatin kysymys saa. Maanantai-illan aikana siihen kertyi jo vaadittavat 14 allekirjoitusta ja muutama enemmänkin.