Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Aleksin kävelykadussa on enemmän ideaa kuin Liisussa

”Eikö Lahden kaupungin päättävissä elimissä ole rohkeutta Aleksanterinkadun muuttamiseksi kävelykaduksi? Kieltämättä asia on arka, mutta kokemukset muualta maailmasta osoittavat, että kävelykatuidea on todella hyvä. Nämä muutokset ovat aina aiheuttaneet voimakasta vastustusta, mutta myöhemmin on voitu varsin yksimielisesti todeta, että ajoneuvoliikenteen poistaminen tietyiltä katuosuuksilta on johtanut myönteisiin lopputuloksiin. Tällaisia esimerkkejä on niin isoista kuin pienistä kaupungeista”.

Kuten ehkä lainausmerkeistä hoksasittekin, en kirjoittanut yllä olevaa tekstiä itse. Kyseessä on alku pääkirjoituksesta, joka on julkaistu lehdessämme 12.11.1981. Niihin aikoihin Uusi Lahti oli ilmestynyt noin kuukauden ajan ja itse olin liikennekeskusteluista mitään tietämätön ekaluokkalainen.

Kaivoin tuon vanhan tekstinpätkän havainnollistamaan, kuinka Lahdessa on käyty keskustelua saman aiheen ympärillä yli 40 vuotta. Huvittavaa on, että arkistossa pölyttynyt teksti olisi lähes sellaisenaan käyttökelpoinen kannanotto tuoreimpaan keskusteluun. Lainausmerkit pois ja kukaan ei huomaisi mitään.

Mutta mitä mieltä itse oikeasti olen tuosta aiheesta?

Pitkälti samaa mieltä kuin vanhan pääkirjoituksemme tekijä. Alussa siteeraamani teksti voisi hyvin olla omasta kynästäni. Niinpä kannatankin esitystä Aleksanterinkadun kävelykatukokeilusta.

Viimeaikaisen keskustelun(kin) perusteella tiedän, että tämä on monen lahtelaisen mielestä erittäin typerä ja todellisuudesta vieraantunut mielipide. Jos tavoitteenani olisi vain yleisen suosion kalastelu, kaikkein helpointa olisi nyt käyttää oikein huolella painomustetta koko idean lyttäämiseen.

Kannanottoni saattaa myös tulla joillekin pienenä yllätyksenä, koska olen kirjoituksissani vastustanut jyrkästi keskustan liikennesuunnitelmaa Liisua, josta on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana tullut Aleksanterinkatuun verrattava lahtelaisen päätöksenteon ikiliikkuja. Kyseisen suunnitelman perusideanahan oli vähentää autoliikennettä Vesijärvenkadulta ja siirtää sitä uudelle Vuoksenkadun–Saimaankadun kehäreitille.

Liisua kritisoidessani olen kirjoittanut moneen kertaan, että ratkaisussa olisi kyse vain ongelmien siirrosta isolla rahalla paikasta toiseen ilman että saavutetaan mitään merkittävästi uutta. Siksi olen kannattanut Vesijärvenkadun pitämistä nykyisen kaltaisena keskustan läpikulkuliikenteen valtasuonena.

Tarkkaavaisimmat lukijat saattavat kuitenkin hyvin muistaa, että samaan hengenvetoon olen todennut, että Vesijärvenkadun ja Paasikivenaukion välistä aluetta eli perinteistä Lahden ydinkeskustaa voisi kaikin mokomin kehittää nykyistä kävelypainotteisempaan suuntaan. Niinpä en tietenkään ryhdy nyt kääntämään takkiani.

Aleksin kävelykadussa ja Liisussa on mielestäni yksi täysin oleellinen ero. Kävelykadun avulla olisi mahdollista tehdä riittävän iso ja konkreettinen muutos, ei vain puolivillainen, näpertelemällä tehty kompromissi.

Täysi kävelykatu antaisi pidemmällä aikavälillä mahdollisuuksia kehittää ydinkeskustasta uudenlaista lahtelaisten olohuonetta, jonne tullaan viihtymään. Vanhassa pääkirjoituksessamme on hyvin kiteytetty, kuinka vastaavat hankkeet ovat tyypillisesti herättäneet muualla ensin vastustusta ja jälkikäteen kiitosta.

Kuulen jo korvissani tutut vastalauseet: Lahden kokoisessa kaupungissa ei tarvita kävelykatua, keskustan liikkeiden pitää olla mahdollisimman helposti saavutettavissa autoilla, Suomen ilmastossa kävelykadulle suosiollista aikaa on vain muutama kuukausi vuodessa, kävelyalueille kasaantuu häiriökäyttäytymistä...

Ja niin edelleen, moni usein kuultu kävelykadun vasta-argumentti jäi varmasti mainitsemattakin.

Totta on, että idea kävelykatukokeilusta ei ole täysin ongelmaton ja yksinkertainen asia.

Moni hyvin olennainen kysymys vaatii vielä tarkempaa selvitystä. Miten Vapaudenkadun kokeiluun ehdotettu Vapaudenkadun kaksisuuntainen bussiliikenne aiotaan käytännössä toteuttaa? Entä miten Aleksanterinkadulta siirtyvä liikenne ruuhkauttaa muita samansuuntaisia keskustan katuja? Miten järjestyy Aleksin liiketilojen huoltoliikenne? Onko se niin vilkasta, että kävelykadun idea jää sittenkin puolitiehen?

Keskustan saavutettavuudesta en sinänsä ole erityisen huolissani. Aleksanterinkadun varrellahan ei tällä hetkelläkään ole pysäköintipaikkoja kuin korkeintaan pikku pysähdyksiä varten. Toriparkki ja muut pitkäaikaisempaan pysäköintiin tarkoitetut keskustan pysäköintipaikat ovat saavutettavissa muitakin katuja pitkin. Ja muille kaduille siirtyvästä keskustan läpikulkuliikenteestähän ei tässä yhteydessä tarvitse kantaa huolta, koska läpi ajava auto ei jätä alueelle euroakaan.

Yksittäisiä katuja enemmän asiassa mietityttää isompi kokonaiskuva. Onko idea Aleksin kävelykadusta sittenkin jo auttamattomasti myöhässä? Olisiko sen aika ollut jo tuon vanhan pääkirjoituksemme aikoihin tai viimeistään parikymmentä vuotta sitten?

Tässä välissä kun on tapahtunut kaikenlaista ”pientä”, joka on vaikuttanut oleellisesti keskustan kivijalkaliikkeiden näkymiin kaikissa kaupungeissa. Ensin kaupankäynnin painopiste siirtyi peltomarketteihin ja sitten nettikauppa tuli mullistamaan kuluttajatottumuksia.

Siksi joudummekin palaamaan keskustan kehittämiseen ja kävelykatuun liittyvässä keskustelussa sen oleellisimman kysymyksen äärelle. Mikä on lopulta se houkutin, joka saa ihmiset tulemaan entistä useammin keskustaan?

Päivänselvää on, että kukaan ei tule vain kävelemään kävelykadulle kävelemisen ilosta. Eikä kellon viisaria voi kääntää taaksepäin: keskusta tuskin palautuu takavuosikymmenten tapaiseksi ostosalueeksi millään tempulla.

Sen sijaan keskusta voisi parhaimmillaan olla houkutteleva ja kiinnostava alue monipuoliseen vapaa-ajanviettoon ja toisten ihmisten kohtaamiseen. Pessimisteille tulee nyt tästä mieleen kadulle kokoontuneet epämääräiset sekakäyttäjien porukat, mutta voisiko realistinen visio olla myös jotain muuta: ravintoloita, kahviloita, kulttuuria...

Muiden kaupunkien perusteella kyllä voisi, ja mielestäni myös Lahdessa on jo otettu askelia tuohon suuntaan.

Kävelykatu voisi parhaimmillaan olla kasvualusta entistä monipuolisemmalle ja vilkkaammalle kaupunkikulttuurille. Pidemmän tähtäimen visioita miettiessä on syytä kiinnittää huomiota myös ympärivuotisuuteen. Voisiko kadulla olla uusia kiinteitä rakenteita esimerkiksi pienten liiketilojen muodossa?

Tai olisiko peräti mahdollista ajatella, että osa kadusta olisi joskus katettu? Sekin toisi keskustaan jotain aidosti uutta, päinvastoin kuin esimerkiksi äskettäin torpattu kävelysilta Seurahuoneelta Sokoksen yläkertaan.

Tuollaisiin visioihin on vielä kuitenkin pitkä, pitkä matka. Sitä ennen on syytä ottaa pienempiä askelia. Tarvitaan siis tarkempaa tietoa nyt esitetyn kokeilun toteutustavasta ja kustannuksista.

Samalla on toki syytä pitää kirkkaana mielessä kaupungin talouden realiteetit. Vaikka kuinka kannatankin kokeilua, ymmärrän erittäin hyvin, jos sen toteuttaminen ei ole nykyisessä tilanteessa kiireellisyys- ja tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.

Mahdollinen aikalisä voisi muutenkin olla ihan hyvä juttu. Sen aikana olisi mahdollista hioa ideaa siten, että se kytkeytyisi mahdollisimman hyvin laajempaan kokonaissuunnitelmaan eikä jäisi vain irralliseksi palaseksi, joka on toteutettu puolivillaisesti. Huonosti tehdyllä kokeilulla saisi vain huonoja tuloksia.