Euroopassa riehuva sota, energiakriisi, Suomen turvallisuus, valtion ennätyksellinen velkaantuminen, taantuman uhka, inflaatio, hiipuva kasvu ja ikääntyvä väestö, nuorison pahoinvointi ja katuväkivalta, sote-uudistuksen onnistumiseen liittyvä epävarmuus, kotitalouksien pahenevat toimeentulo-ongelmat, ilmastonmuutos ja luontokato...
Poikkeukselliset ajat tuovat kevään vaalikeskusteluihin poikkeuksellisen järeitä teemoja. Monet niistä ovat merkittävyydeltään ja kokoluokaltaan sellaisia, että tavallinen ihminen tuntee helposti olonsa pieneksi ja voimattomaksi niiden edessä. Niinpä kyseisten aiheiden ympärillä pyörivä keskustelu saattaa jäädä myös etäiseksi, oli kyse kuinka tärkeästä asiasta tahansa.
Moni äänestäjä saattaakin mieluummin kiinnittää huomiota yksittäisiin konkreettisiin kysymyksiin, joiden avulla on helpompi hahmottaa ehdokkaiden ajattelua ja arvoja. Aina ei tarvitse kyse olla edes sellaisista asioista, joista vaaleilla valittavat päättäjät päättävät. Tästä saatiin yksi esimerkki viime viikon Lahden kuukausimarkkinoilla, kun ihmiset halusivat valtakunnallisten teemojen ohella kysellä eduskuntavaaliehdokkailta heidän näkemystään ehdotetusta Aleksanterinkadun kävelykatukokeilusta.
Asiastahan ei tunnetusti päätetä Suomen eduskunnassa pennin vertaa, mutta tuollaiseen paikalliseen kysymykseen annetut vastaukset saattavat parhaimmillaan antaa mielenkiintoista tietoa siitä, miten ehdokas hahmottaa kiistanalaisen asian eri näkökulmia ja argumentoi näkemyksiään. Se ei ole äänestäjän kannalta lainkaan huono asia, jos vaihtoehtona on eduskuntakampanjoinnin yhteydessä tyypillisesti kuultava ympäripyöreä puhe: ”Nyt on aika kääriä hihat, saada Suomi nousuun ja kaikki samaan veneeseen...”
Päätöksenteon tasot sekoittuvat vaalien alla perinteisesti myös toisinpäin: kunnallisvaalien lähestyessä vaalikojuilla riittää puhetta myös valtakunnallista kysymyksistä.
Sekoittumisilmiössä ei ole sinänsä mitään yllättävää: äänestäjän arki on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja päätöksentekokoneistojen rajat ovat vain veteen piirrettyjä viivoja.
Jokaisella on oikeus tehdä äänestyspäätöksensä tasan sillä perusteella kuin haluaa. On kuitenkin syytä toivoa, että jokaiselle äänestäjälle on selvää, mistä asioista missäkin vaaleissa on oikeasti kyse ja mistä ei. Muussa tapauksessahan päätös tulisi tehtyä erehdyksessä väärin perustein.
Tulevissakin eduskuntavaaleissa riittää myös näkökulmia, joissa valtakunnallisen tason päätöksenteko ja paikallinen näkökulma todellakin liittyvät oleellisesti toisiinsa.
Tulevalla hallituskaudella nykyisen hallituksen tekemiin raidelinjauksiin pitäisi saada tolkkua siten, että itärata kuopataan ja toteutetaan sen sijaan itäisen Suomen yhteyksien nopeuttaminen nykyisiä ratoja parantamalla. Maantieliikenteen puolella olisi puolestaan syytä muuttaa Lahden Uudenkylän ja Kouvolan välinen valtatie 12:n osuus todelliseksi valtatieksi nykyisen kylätien sijaan.
Koulutus- ja tutkimuspuolella kaikki mahdollinen valtion tuki ja panostus on tarpeen, jotta hyvässä nosteessa oleva paikallinen korkeakoulutoiminta voi jatkaa kasvuaan ja kehittymistään. Lahden kannalta täysin oleellista myös on, miten työllisyydenhoitoon liittyvät rahavirrat jakaantuvat tulevaisuudessa kaupungin ja valtion kesken.
Vain muutamia asioita mainitaksemme. Näistäkin voi tentata ehdokkaita, jos maailmanpoliittiset kuviot tuntuvat liian isoilta asioilta ja paikalliset katulinjaukset liian pieniltä. Näissä vaaleissa todellakin riittää näkökulmia ja teemoja.