Lahden kartalta on helppo poimia muutama alue, jotka ovat viimeisen noin 20–30 vuoden kuluessa muuttuneet merkittävästi ja olleet vauhdittamassa kaupungin kehitystä.
Tunnetuin ja ilmeisin esimerkkitapaus on ranta-alueen muutos teollisuusalueesta koko kaupungin olohuoneeksi ja suosituksi asuinalueeksi. Kariston metsät ovat puolestaan muuttuneet lahtelaisen pientaloasumisen voimakkaammaksi kasvualueeksi, joka on houkutellut muuttajia myös pääkaupunkiseudulta.
Tuorein iso muutos on käynnissä entisen Kujalan maatalousoppilaitoksen mailla, jonne on syntymässä vahva yritysalue kehätien vauhdittamana. Fazerin tehdaspäätöksen imussa sinne on tulossa vielä monia muita investointeja.
Mitä seuraavaksi? Missä päin Lahtea näemme seuraavat vahvat kehitysloikat?
Siinäpä kysymyksiä, joita sietää jokaisen tämän kaupungin tulevaisuudesta kiinnostuneen miettiä. Eteenpäin katsovalla kaupungilla kun pitäisi olla koko ajan putkessa uusia suunnitelmia ja kehityshankkeita jo toteutettujen ja käynnissä olevien lisäksi.
Äkkiseltään tulee mieleen pari ilmiselvää kohdetta, jotka ovatkin olleet paljon esillä paikallisessa julkisuudessa.
Jos harpin kärjen tökkää Ranta-Kartanon alueelle ja piirtää muutaman sadan säteellä ympyrän, sen sisäpuolelle jää keskusta, Kisapuisto, urheilukeskus, Pikku-Veskun alue ja Vesijärven ranta. Lahdesta saa hakemalla hakea vastaavaa solmukohtaa, jonka välittömässä läheisyydessä on iso osa kaupungin todellisista helmistä.
Toinen isojen mahdollisuuksien paikka on koko radanvarren alue, joka suurelta osin odottaa vielä rakentamistaan. Alueen kehittämisessä on nyt entistä enemmän pelivaraa, kun valtatie 12 on siirtynyt eteläiselle kehätielle. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että radanvarren tonteille on mahdollista tehdä entistä vapaammin uusia katuliittymiä.
Tulevaisuudessa radanvarsi saattaa olla jopa kansainvälisen lentokentän lähialuetta, jos kaavailtu lentorata toteutuu ja Lahdestakin pääsee nopealla junayhteydellä suoraan Helsinki–Vantaan lentokentälle.
Molemmat mainitut kohteet ovat toistaiseksi olleet houkuttelevia lähinnä paperilla, kummallekin alueelle on noussut vasta pari uutta asuintaloa.
Ranta-Kartanon saagan tietää jokainen paikallisuutisia seurannut: paljon puhuttu kylpylähotellin ja uimahallin kokonaisuus ei ikinä lähtenyt liikkeelle toivotussa aikataulussa ja viimeisimpien tietojen mukaan hanke vaikuttaa nyt kuopatulta.
Radanvarteen puolestaan piirrettiin jo yli 20 vuotta sitten usean toimistotalon kokonaisuus, josta on toteutunut kaksi taloa. Rautatieaseman viereen kaavailtu hotelli ei puolestaan koskaan lähtenyt vauhtiin.
Syksyllä Tampereella järjestetyssä Lahden valtuustoseminaarissa kuultiinkin mielenkiintoinen sanailu, kun lahtelaisille oli esitelty Tampereen rautatieaseman lähiseudulle toteutettua valtavaa kokonaisuutta, joka muodostuu Nokia-areenasta ja tornitaloista. Yksi lahtelaisvaltuutettu tuhahti, että meillä aseman viereen tulee vain Lahden talojen vuokrataloja. Siitä närkästyneenä kaupungin vuokrataloyhtiön hallituksen puheenjohtaja piti pienen esitelmän asuntojen korkeasta laadusta.
Tarkentavan keskustelun jälkeen molemmat olivat samalla aaltopituudella varsinaisesta pointista: kyse ei ole nyt kylpyhuoneiden kaakeleista tai keittiöiden varustuksesta, vaan laajemmasta kokonaiskuvasta. Missä meidän isot yksityiset investoinnit ovat? Miksi niitä ei näy kunnolla edes aseman seudulla, kuten esimerkiksi Tampereella?
Jokainen Tampereen valtuustoseminaarissa syksyllä hereillä ollut kuuli, että ei se yksityisen raha sinnekään ole sormia napsauttamalla tullut.
Tamperelaisten esitelmistä jäi mieleen, kuinka siellä on yhdistelty hyvin luovalla tavalla julkista ja yksityistä rahaa. On luotu melko mutkikkaitakin yhtiörakenteita, joiden kunnollinen ymmärtäminen vaatii melkoisesti liike-elämän, hallinnon ja juridiikan tuntemusta. Kokonaisen kaupunginosankin kehittäminen on saatettu antaa tarkoitusta varten perustetun yhtiön tehtäväksi.
Kaikesta monimutkaisuudesta huolimatta perusidea on yksinkertainen. Kaupunki sijoittaa tietyn määrän rahaa, mutta saa sen avulla liikkeelle moninkertaisesti isommat yksityiset investoinnit, kuten tapahtui esimerkiksi Nokia-areenan ja kannen alueen tapauksessa.
Tällaista toimintamallia kutsutaan vivuttamiseksi. Kaupungin raha on se vipu, joka saa ison kiven pyörimään haluttuun suuntaan.
Vivuttaminen on mahdollista silloin, kun yksityisille sijoittajille onnistutaan rakentamaan houkutteleva paketti, jossa yksittäisen sijoittajan riskit pysyvät kohtuullisella tasolla. Tampereella yhtälö on perustunut siihen, että hankkeisiin lähteneet sijoittajat ovat saaneet asunto- ja liikerakentamisoikeutta halutuilta alueilta. Näin toimittiin esimerkiksi Nokia-areenan tapauksessa.
Vivuttaminen helpottuu kummasti, jos kaupungin väestönkasvu on 3 000 asukasta vuodessa. Silloin rakentajat ja sijoittajat kilpailevat verisesti parhaista tonteista. Lahdessahan tilanne ei ole tällainen, kun väestönkasvu on pikemminkin polkenut paikallaan viime vuosina.
Olisiko Lahteen kuitenkin mahdollista luoda paketteja, joissa on isketty samaan kimppaan jokin puolijulkinen iso kehityshanke ja asuntorakentamista? Saataisiinko esimerkiksi uusi uimahalli tai Isku Areenan korvaava monitoimihalli toteutettua näin?
Kuinka paljon siinä tapauksessa vaadittaisiin kaupungin rahaa? Tarkkaa vastausta tietää tässä vaiheessa tuskin kukaan. Ranta-Kartanon tapaus oli esimerkki siitä, että julkisen ja yksityisen rahan yhdistäminen ei ole mikään autuaaksi tekevä taikatemppu, jos yhtälön luvut eivät näytä riittävän hyviltä.
Hanskoja ei kannata heittää tiskiin, vaan erilaiset vaihtoehdot on syytä kartoittaa ennakkoluulottomasti. Uusille ratkaisuille on ilmiselvä tarve, jos tänne halutaan saada esimerkiksi uusi monitoimihalli. Pelkällä kaupungin rahalla se ei toteudu, koska kaupungilla on muutenkin kova tarve karsia tulevien vuosien investointejaan uhkaavien alijäämien vuoksi.
Iso kysymys kuuluu, onko kaupungin organisaatiossa riittävää osaamista perinteisiä toimintatapoja ja organisaatiorajoja rikkovien mallien luomiseen. Jos ei ole, mistä sellaista saataisiin ja millä hinnalla? Tampereen tapauksista jäi vähän sellainenkin vaikutelma, että oikeat ihmiset oikeilla paikoilla voivat saada yllättävän paljon aikaan.