Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Koko sydän-Suomi Vesijärven helmen helmaan

”Ja luonnollisesti uudella voimalla sinä Lahden kaupunki alat ponnistella eteenpäin. Nuori mies, mene Lahteen! Tämä uusi kaupunki tarjoaa liiketilaisuuksia, joita harvassa muussa paikassa maassamme aseman puolesta on. Päijänteen pitkä, moniosainen vesistö rikkaine rantoineen tarjoaa muutakin kuin puupölkkyjä, vaikka niistä tosin liikemiehen rikkaus näihin saakka sekä kauvan jälkeenkin pääasiassa kokoontuu. Koko sydän-Suomi laskeutuu sinun helmaasi, sinä Vesijärven helmi, kunhan voit liike-etuuksilla muuten vetää sen puoleesi. Tervehdän sinua uutena, edistyvänä kaupunkina, sinä Lahti, sinä Suomen Chicago. Kukin on oman onnensa seppä. Niin se on Lahteenkin nähden. Mutta ei sitä ainakaan voida moittia, ettei luonto Lahdelle olisi tilaisuuksia tarjonnut.”

Kyllä voi olla teksti kaunista. Yllä olevan ajatuksenjuoksun on kirjannut nimimerkki Nyyrikki pakinapalstallaan Lahti-lehdessä 21.12.1905. Elettiin aikaa, jolloin Lahti oli juuri saanut kaupunkioikeudet ja tulevaisuus oli mahdollisuuksia täynnä.

Törmäsin tähän tekstiin ensimmäisen äskettäin Lahden museon järjestämässä kirjanjulkistustilaisuudessa kuunnellessani Lahden paikallishistoriaa käsittelevän kirjan tekijöiden puheita.

Monen muun paikalla olijan tavoin tulin höristäneeksi korvia ilmaisun Suomen Chicago kohdalla. Se on peräti noin vanhaa perua, enpä tiennyt. Ja merkitys on tosiaan täysin toinen kuin joskus myöhemmin.

Chigagon lisäksi nykyihmisen huomio kiinnittyy tekstin sävyyn. Jonkun mielestä se saattaa ehkä olla pateettista ja huvittavaa, mutta kenellekään ei jää ainakaan epäselväksi, etteikö kirjoittajalla olisi 110-prosenttinen luotto tuoreen kaupungin tulevaisuuden näkymiin.

Sitä jää miettimään, miten saisimme edes rahtusen tuosta asenteesta tähän omaan aikaamme. Onko se mahdollista, kun otsikot ovat päivästä toiseen täynnä kaikenlaista kriisiä ja ahdinkoa?

Suunnattomasta epävarmuudesta on vain lyhyt matka täydelliseen näköalattomuuteen.

Näin se menee myös Lahden tulevaisuudesta puhuttaessa. Työttömyys, ylisukupolvinen syrjäytyminen, päihdeongelmat, kuntatalouden krooninen alijäämä ... vain muutamia paikallisuutisten vakiosanoja mainitakseni. Niitä lukiessa on kiusallisen helppoa vaipua apatiaan ja todeta, että tuollaiset ikivanhat Nyyrikin haihattelut Lahden valtavista mahdollisuuksista eivät ole tätä päivää.

Tältä pohjalta johtopäätös vaikuttaa ilmeiseltä: kaupungin ei pidä päätöksenteossaan haihatella liian suuria, vaan keskittyä hoitamaan tärkeimmät perustehtävänsä mahdollisimman kustannustehokkaasti, koska rahat ovat tulevaisuudessa joka tapauksessa yhä tiukemmassa.

Luonteva ajatus, mutta mielestäni silti vahingollinen liian kirjaimellisesti otettuna. Jos kaupunki menettää tulevaisuudenuskonsa, voidaan käynnistää tosissaan keskustelu siitä, kuka sammuttaa viimeisenä valot.

Kaikista oman aikamme isoista vaikeuksista huolimatta on pakko etsiä koko ajan niitä keinoja, joilla kaupungin kehitykseen saadaan uutta potkua. On löydettävä tämän ajan liike-etuudet, joiden avulla koko Sydän-Suomi ja vähän laajempikin alue laskeutuu Vesijärven helmen helmaan.

Kuulinko tutun vastaväitteen? Että Lahden yksi perusongelma on isompien kaupunkien matkiminen. Ei uskalleta olla reilusti sitä mitä ollaan, vaan yritetään itsetuntoamme pönkittääksemme tehdä jotain paikallisiin oloihin aivan liian isoa, koska sellaista on tehty muuallakin.

Mielestäni tuollainenkin ajattelu on liiallista asioiden yksinkertaistamista. On mahdollista olla samaan aikaan kunnianhimoinen ja realisti.

Käytän esimerkkinä asiaa, jonka ehkä parhaiten tunnen. Tällaista pientä kaupunkilehteä tehdessä meille tekijöille on toki täysin selvää, että emme ole New York Times tai Helsingin Sanomat. Emme edes maakuntalehti.

Tarkoittaa väistämättä sitä, että pikkuriikkisessä toimituksessa pystymme julkaisemaan vain muutaman jutun viikossa ja niidenkin tekoon on käytettävissä rajallinen määrä aikaa.

Tämä ei kuitenkaan ole mikään este sille, etteikö meillä olisi mahdollisuutta tehdä yksittäisestä asiasta mahdollisimman kiinnostavaa ja ainutlaatuista juttua, joka tuo esiin täysin uusia näkökulmia ja palvelee paikallista lukijaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Samoja kirjaimia täällä kuitenkin laitetaan peräkkäin kuin New York Timesin toimituksessa. On meidän tehtävämme huolehtia siitä, että kirjaimet puhuttelevat mahdollisimman hyvin lahtelaista lukijakuntaamme. Se että lehti on pieni ja paikallinen ei ole mikään tekosyy laskea rimaa alas, päinvastoin.

Vastaava ajatusmalli pätee isommassa mittakaavassa, esimerkiksi kaupungin tasolla.

Lahti ei tietenkään voi kilpailla ihan kaikessa esimerkiksi paljon viime aikoina esillä olleen Tampereen kanssa. Joissakin asioissa voimme kuitenkin olla suunnannäyttäjiä.

Hyvästä esimerkistä käy ympäristöosaaminen ja Euroopan ympäristöpääkaupungin titteli. Tunnustivathan tamperelaisetkin syksyn valtuustoseminaarissa pormestarinsa suulla Lahden olevan näissä asioissa esikuva.

Tästä kannattaa jokaisen lahtelaisen olla ylpeä ja tyytyväinen, oli hän mitä mieltä tahansa ympäristöasioista. Vastuullisuus on aikamme isoin megatrendi, joka vaikuttaa aivan kaikkeen yritysten sijoituspäätöksistä alkaen. Vihreys on yhä enemmän keino tehdä euroja, ei kuluttaa niitä. Siksi niin kovin monen muun kaupungin päättäjät antaisivat vaikka toisen munuaisensa, jos saisivat omalle pitäjälleen Lahden nykyisen maineen ympäristökaupunkina.

Tämän kaupungin mahdollisuuksista on syytä ottaa irti se mikä otettavissa on. Toimitaan riittävän rohkeasti ja hyvällä itsetunnolla, sortumatta kuitenkaan täysin yltiöpäisiin riskeihin velkarahalla.

Samalla on syytä pitää mielessä, että me ihmiset olemme erilaisia, mikä näkyy myös yhteisistä asioista puhuttaessa. Kaikki eivät innostu jatkuvasta kehittämisestä, kasvun tavoittelusta tai omien rajojen hakemisesta.

Eikä siinä mitään, tasainen ja hyvä peruselämä on arvostettava asia, ellei jopa onnellisuuden salaisuus. On helppo ymmärtää, että se riittää monelle.

Sen sijaan on mahdotonta hyväksyä, että kaikkien muiden oletetaan ja vaaditaan ajattelevan samoin. Se johtaa pahimmillaan vain tympeään, kaiken kehityksen pysäyttävään latistamisen ilmapiiriin, jolla ei ole enää mitään tekemistä terveen realismin kanssa.

Kosketus arkitodellisuuteen on syytä säilyttää koko ajan, mutta tarvitaan muutakin: kykyä katsoa pidemmälle, uskoa entistä parempaan tulevaisuuteen ja ennen kaikkea tahtoa kääriä hihat.

Muutokset eivät tapahdu, ne tehdään. Olisiko siinä tulevan vuoden iso teema?

Kaiken pateettisuudenkin uhalla lopetan samassa hengessä kuin aloitin ja siteeraan rivin Päijät-Hämeen maakuntalaulusta, koska siinä on oikeastaan kiteytetty kaikki oleellinen: ”Huomiseen täällä taas uskon. On tärkeää rakkaus, työ.”

Näissä tunnelmissa hyvää joulua kaikille lukijoillemme! Seuraava lehtemme ilmestyy ensi vuoden puolella 4. tammikuuta.