Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Ensimmäiset eduskuntavaalien spekulaatiot uunista ulos

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää noin neljä kuukautta. Monet puolueet ovat saaneet jo ehdokaslistansa valmiiksi, joten on aika pyöräyttää ensimmäiset spekulaatiot käyntiin ja puida ehdokasasettelun taustoja. Edetään neljän vuoden takaisen vaalituloksen mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

SDP oli neljä vuotta sitten Hämeen vaalipiirin suurin puolue napaten neljä paikkaa. Niistä kaksi tuli Lahteen, Ville Skinnarille (8 319 ääntä) ja Mika Karille (5 676). Molemmat tavoittelevat jatkokautta, kuten tekevät myös Kanta-Hämeen puolelta valitut demareiden kansanedustajat Tarja Filatov ja Johannes Koskinen.

Molemmat lahtelaisedustajat ovat olleet näkyvillä paikoilla menneen kauden aikana. Skinnari ministerinä ja Kari puolueensa johtavana puolustuspolitiikan asiantuntijana. Hänestä tulikin keväällä A-studion vakiokalustoa.

Lahden istuvat kansanedustajat saavat haastajia kotikaupungistaan. Näkyvillä paikoilla paikallispolitiikassa olevat Sirkku Hildén ja Marju Markkanen olivat mukana jo neljä vuotta sitten. Tuolloin Hildén oli selvästi suositumpi äänin 4 077–2 527, mutta viime vuoden Lahden kunnallisvaaleissa ero näytti kaventuneen. Tuolloin keskinäinen kisa meni Hildénille tiukemmin lukemin 869–751.

Kaksikon keskinäistä kisaa on mielenkiintoista katsella myös Lahden tuoreen budjettiväännön näkökulmasta. Markkanen pystyi sivistyslautakunnan puheenjohtajana profiloitumaan koulutuksen puolustajana, kun taas Hildénin rooliksi kaupunginhallituksen puheenjohtajana jäi korostaa kaupunginhallituksen yhtenäisyyttä ja saavutettua neuvottelutulosta. Riippunee äänestäjästä, kumpaa näkökulmaa arvostaa enemmän

Samoista äänistä on kamppailemassa myös demareiden aluevaalien äänikuningatar, heinolalainen Kirsi Lehtimäki, joka peittosi kyseisessä kisassa Hildénin luvuin 1 735–1 474.

Ei olisi iso yllätys, jos näkyvät paikalliset naisehdokkaat syövät sen verran ääniä toisiltaan, että istuvat kansanedustajat saavat kuitattua jatkokauden. Asetelma toki muuttuu, jos puolue onnistuu nappaamaan viidennen paikan, kuten piirin puheenjohtaja Jarkko Nissinen väläytteli äskettäin (ESS 24.10.). Tällä hetkellä toive ei tosin vaikuta realistiselta valtakunnallisten galluppien perusteella.

Perussuomalaisille tuli neljä vuotta sitten Hämeen vaalipiirin toiseksi suurin potti ja kolme kansanedustajan paikkaa. Niistä kaksi tuli Päijät-Hämeen puolelle, lahtelaiselle Rami Lehdolle (7 297) ja hollolalaiselle Jari Ronkaiselle (6 038).

Puolueen ehdokaslistalla silmiinpistävää on, että se lyötiin kokonaan lukkoon jo elokuussa. Vaikuttaa ainakin päällisin puolin seesteiseltä ja sisäisiä vääntöjä rauhoittavalta ratkaisulta, mutta omat vääntönsä tässäkin tiettävästi on ollut taustalla.

Paikallispolitiikan huhumyllyssä kuului kesällä useammasta suunnasta kuiskutteluja, joiden mukaan puolueen kaupunginvaltuutettu Tuija Saloranta olisi siirtynyt Liike Nytin riveihin, kun ei päässyt perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi. Väitteen todenperäisyyttä ei kukaan tietenkään virallisesti ääneen myönnä, mutta äsken julkistetulla Liike Nytin listalla Salorannan nimi joka tapauksessa oli.

Perussuomalaisiin palataksemme, ehdokaslistalla on istuvien kansanedustajien lisäksi useita lahtelaisen kunnallispolitiikan nimiä: Mira Nieminen, Tuomas Sorsa, Ville-Veikko Elomaa ja Saija Granlund.

Paikallisista haastajajoukosta Nieminen oli mukana jo neljä vuotta sitten ja jäi varasijalle 4 820 äänellä. Sen jälkeen hän on siirtynyt Asikkalasta kirjoille Lahteen ja tullut näkyvästi mukaan maakunnan keskuskaupungin kunnallispolitiikkaan, mikä on helppo nähdä myös tietoisena siirtona tulevia eduskuntavaaleja ajatellen.

Perussuomalaisillakin on luvassa kovaa keskinäistä kilpailua. Puolue on ilmoittanut tavoittelevansa Hämeen vaalipiirissä vähintään neljää paikkaa nykyisen kolmen sijaan. Tässäkin tapauksessa toiveen realistisuus riippuu pitkälti siitä, miltä valtakunnalliset kannatuslukemat näyttävät kevättalvella.

Kokoomus sai viimeksi läpi Hämeessä kolme kansanedustajan paikkaa, joista kaksi meni Kanta-Hämeen puolelle. Lahti oli edelleen puolueelle todellinen musta aukko Suomen isojen kaupunkien joukossa, sillä täältä ei edelleenkään mennyt läpi yhtään ehdokasta.

Tällä kertaa paikallisilla ehdokkailla on perusteltu syy uskoa, että asiat voisivat mennä toisin. Puolue on ollut valtakunnallisissa gallupeissa tukevasti kärkipaikalla ja vaalipiirissä on nyt paljon ääniä etsimässä uutta kotia, kun kansanedustaja Kalle Jokinen (5 934 ääntä) ja Hollolan ääniharava Kristiina Hämäläinen (4 649 ääntä) eivät tällä kertaa ole mukana.

Niinpä listalla on Lahden seudulta ehdokkaita, jotka ovat joutuneet aiemmin pettymään isojen kampanjoiden jälkeen ja yrittävät nyt tosissaan revanssia.

Lahden valtuuston puheenjohtajanakin toiminut Milla Bruneau jäi viimeksi vajaan 800 äänen päähän kansanedustajan paikasta 4 857 äänellään, joka on ensikertalaiselle hyvä potti. Asikkalassa nykyisin asuva entinen kansanedustaja ja Lahden kuntapolitiikan konkari Ilkka Viljanen puolestaan hakee hyvitystä vuoden 2011 vaaleille, jolloin hän tippui eduskunnasta äänipotin jäätyä alle 5 000:n. Paluun politiikkaan hän teki viime vuoden aluevaaleissa.

Viimeisenä ehdokkaana kokoomuksen listalle valittu hyvinvointiyhtymän hallituksen puheenjohtaja Sari Niinistö puolestaan yritti eduskuntaan vuosina 2011 ja 2015. Ensimmäisellä kerralla hän sai yli 4 000 ääntä, mutta toisella potti kutistui noin 1 500 äänellä.

Paikallisten ehdokkaiden keskinäinen kilpailu on jälleen kova. Nähtäväksi jää, kirittääkö se jonkun maaliin asti vai sataako kamppailu lopulta naapurimaakunnan laariin.

Viimeisen ehdokkaan valinta oli todellinen jännitysnäytelmä, sillä Sari Niinistö tuli valituksi arvalla. Hänen vastaehdokkaansa oli päihdetarinansa johdosta viime aikoina esillä ollut ex-kiekkoilija Marko Jantunen, joka sai ehdokkaiden valintakokouksessa yhtä paljon ääniä kuin Niinistö.

Kokoomuksen ehdokasasettelun puinti vaatiikin hieman keskimääräistä enemmän palstatilaa, koska puolueen sisältä kuuluu sen verran mielenkiintoista tarinaa viime viikkojen tapahtumista. Niiden mukaan Jantunen oli puolueen taustavaikuttajan Jouko Kempin idea. Samaisen lähteen mukaan järjestelyn tarkoituksena olisi ollut estää Niinistön ehdokkuus, mikä olisi tasoittanut Bruneaun tietä. Samalla Jantunen olisi saanut myös kiekkopiirien ääniä, jotka muuten olisivat menossa Pelicansin puheenjohtajanakin aikoinaan toimineelle Viljaselle.

Kieltämättä vaikuttaa loogiselta kuviolta kylmän pelitaktisesti ajateltuna.

Erikoista tuossa valintakuviossa oli kuulemma myös se, että piirin puheenjohtajana toiminut Miia Antin saatiin tukemaan Jantusen valintaa poikkeuksellisin keinoin: ensimmäinen valintakokous keskeytettiin, kun Jantunen näytti häviävän, minkä jälkeen seurasi neljän päivän tuumaustauko suostuttelupuheluineen.

Kaiken tämän arvioidaankin johtaneen siihen, että Antin joutui lopulta väistymään piirin puheenjohtajan paikalta hävittyään äänestyksen luvuin 28–26 sysmäläiselle Mika Järviselle.

Keskusta koki neljä vuotta sitten valtakunnallisesti veret seisauttavan rökäletappion, minkä jäljitä puolueelle jäi Hämeessäkin vain yksi kansanedustajan paikka entisen kolmen sijaan. Sen nappasi ehkä hieman yllättäenkin Hilkka Kemppi. Hän tiputti eduskunnasta Juha Rehulan, jolle oli ehtinyt kertyä ministerikokemustakin. Keskinäinen kisa ratkesi lopulta vajaan 400 äänen erolla.

Tippuminen oli kova pettymys Hollolan miehelle ja hän ehtikin välillä katsella myös politiikan ulkopuolista elämää Pukkilan kunnanjohtajan ja Farmasialiiton toiminnanjohtajan jakkaralta.

Nyt Kemppi hakee jatkokautta ja Rehula yrittää paluuta teemalla ”kokemuksellakin on väliä”. Mukana listalla on myös Lahden kuntapolitiikasta tuttu Kaarina Suhonen.

Puolue on arvioinut, että sillä olisi mahdollisuus saada Hämeestä kaksi paikkaa, mutta vain siinä tapauksessa, jos kannatus nousee selvästi edellisistä vaaleista. Valtakunnallisten galluppien perustella suunta on edelleen päinvastainen

Tarkkaavaisimmat huomasivatkin, että kaikkia ensi kevään kisassa mukana olevia puolueita ei mahduttu vielä käsittelemään. Onneksi lehti ilmestyy myös ensi viikolla.

2.4.

on tulevien eduskuntavaalien vaalipäivä keväällä 2023.