Lahden valtuusto käväisi viime viikolla hakemassa vaikutteita Tampereelta järjestämällä siellä valtuustoseminaarinsa.
Muilla paikkakunnilla järjestettävät seminaarit jakavat perinteisesti mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta yhdestä asiasta on helppo olla samaa mieltä: jos Lahden kannattaa hakea ideoita ja inspiraatiota jostain muualta, Tampere ei ole yhtään hassumpi vertailukohde.
Onhan siellä tehty kiistatta jotakin oikein, koska kaupunki on nykyään maan johtava kasvukeskus, jonka silhuetti on täyttynyt nostureista, uusista tornitaloista ja massiivisesta keskusta-areenasta.
Omassa elämässäni olen harrastanut Lahti–Tampere-vertailua vähän pidempään. Lähdin täältä kotikaupungistani heti armeijan käytyäni opiskelemaan Tampereelle syksyllä 1994.
Niiltä ajoilta minulle on jäänyt mieleen muistikuva, että Tampere oli kooltaan suunnilleen kaksinkertainen Lahteen verrattuna. Se näkyi monella tavoin myönteisessä mielessä: lahtelaispojan silmin Mansessa oli juuri sopivasti isomman kaupungin tunnelmaa. Ei liikaa, kuten Helsingissä.
Pieni vilkaisu tilastoihin vahvistaa mielikuvan oikeaksi. Vuonna 1994 Lahdessa oli 94 706 asukasta ja Tampereella 179 251. Toisin sanoen Lahti oli noin 53 prosenttia Tampereesta.
Pikakelaus tähän päivään. Elokuun lopussa meitä lahtelaisia oli 119 943 ja tamperelaisia 247 120. Lahti oli siis enää vajaat 49 prosenttia Tampereesta. Hieman on siis tiputtu kyydistä, mutta ei mitään dramaattista?
Ensivaikutelma hämää. Lahti ja Nastolahan yhdistyivät vuonna 2016, mutta Tampereen rajat ovat pysyneet ennallaan sitten vuoden 1994. Toisin sanoen Lahti on tippunut Tampereen kyydistä siitä huolimatta, että saimme kuntaliitoksen myötä kertarysäyksellä noin 15 000 asukasta.
Kaupunkien ero tulee selvästi esille, kun tarkastelemme muutosta nykyisten kuntarajojen mukaisesti. Lahden ja Nastolan yhteenlaskettu asukasluku vuonna 1994 oli 109 767. Toisin sanoen nykyisen Lahden kaupungin rajojen sisäpuolella on nähty noin 10 000 asukkaan kasvu 28 vuodessa. Yhdeksän prosenttia plussaa.
Samanaikaisesti Tampereen väkiluku on kasvanut 65 000 asukkaalla, mikä tarkoittaa prosenteissa peräti 36 prosentin ponkaisua ylöspäin.
Tuskin tarvitsee enää hirveästi enempää rautalangasta vääntää: Tampere on mennyt menojaan ja Lahti on siihen verrattuna jäänyt polkemaan hyvin kituliaan kasvun uralle.
Otetaan kuitenkin kerta kiellon päälle: vertailukelpoinen kasvu on Tampereella ollut vuosina 1994–2022 noin 55 000 asukkaan verran isompi kuin Lahdessa. Se on aavistuksen verran isompi kuin koko Mikkelin nykyinen väkiluku. Jokainen voi nyt mielessään kuvitella, kuinka sellainen karavaani tulisi vitostietä pitkin tänne, mutta ei pysähtyisi, vaan jatkaisi matkaansa vielä noin 130 kilometriä länteen.
Vuosi 1994 osui nyt sattumalta lähtökohdaksi näihin vertailuihin, kun verestin omia muistoja opiskelemaan lähdöstä. Kyseessä ei kuitenkaan ole lahtelaisittain mikä tahansa vuosi muiden joukossa, sillä juuri tuolloin tämä kaupunki oli syvimmässä montussa 1990-luvun lamassa. Kaupungin työttömyysaste kipusi peräti 27 prosentin lukemaan.
Idänkaupan romahdus ja teollisuuden rakennemuutos osui tänne kovempaa kuin mihinkään muuhun isoon suomalaiskaupunkiin, mikä on näkynyt näihin päiviin asti. Tuon selityksen taakse ei voi kuitenkaan loputtomiin piiloutua, kun vertailemme itseämme muihin kaupunkeihin. Olisiko sittenkin mahdollista, että muualla on hoksattu jotain sellaista, mihin täälläkin olisi pitänyt havahtua paljon aiemmin?
Valtuustoseminaarissa lahtelaiset päättäjät saivat pintaraapaisun siitä, mitä Tampereella on tehty kasvun eteen. Lahtelaiset saivat kuulla strategiasta nimeltä Tekemisen kaupunki ja kehityshankkeesta nimeltä Vetovoimainen elämyskaupunki.
Mitään strategiaa tai hanketta ei tietenkään voi kopioida Tampereelta Lahteen sellaisenaan. Sitäkin oleellisempaa on miettiä, olisiko tamperelaisten asenteessa jotain opiksi otettavaa ja kopioitava.
Tarkoittaa käytännössä sitä, että tehdään itsellemme sopivia asioita riittävän ennakkoluulottomasti ja eteenpäin katsovalla otteella. Ei tyydytä vetoamaan vain siihen, että kyllähän väkiluvultaan kaksinkertainen kaupunki voi tehdä vaikka mitä sellaista, mikä ei ole meille mahdollista.
Se ei riitä selitykseksi, koska Tampereen panostukset ovat olleet kaupungin kokoon suhteutettuna huomattavan isoja.
Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että ei se tamperelainenkaan päätöksenteko ole pelkkää yksimielistä kasvun rakentamista ja loputtomaan itseluottamukseen pohjautuvaa suurisuuntaista visiointia.
Moni teistä varmasti muistaakin, kuinka nykyinen pääministeri nousi netti-ilmiöksi ja valtakunnallisesti tunnetuksi hahmoksi siinä vaiheessa, kun hän Tampereen valtuuston puheenjohtajana joutui pitämään kurissa ja nuhteessa sikäläisiä ratikkahankkeen vastustajia.
Valtuustokokouksen levottomat puheenvuorothan olivat karkaamassa pahemman kerran sivuraiteelle, mutta Sanna Marin (sd.) onnistui pitämään kokouksen kiskoillaan jämäköillä otteillaan. Viimeistään siitä hetkestä alkoi hänen nosteensa kirkkaampiin valoihin. Hyvällä syyllä voidaan spekuloida, olisiko Marin nykyisessä asemassaan ilman tamperelaisia ratikkaänkyröitä.
Samanlaista kunnallispolitiikan peruskauraa ja vääntöä se on ollut Tampereella aiemminkin. Muistan hyvin opiskeluajoilta sikäläistä keskustelua: osa paikallisista päättäjistä oli huolissaan siitä, että kaupunki oli hylkäämässä teollisia duunarikaupungin juuriaan ja keskittymässä liikaa vain trendikkäille nörttialoille. Suomalainen it-sektori oli huimassa Nokia-vetoisessa kasvukiihdytyksessä, mikä näkyi ja tuntui myös Tampereella.
Vastaava keskustelun sävy on sittemmin tullut kovin tutuksi, kun olen seurannut työkseni lahtelaista päätöksentekoa. Siksi onkin ihan hyvä verestää opiskeluajan muistoja ja palauttaa mieliin, että ei se sen ihmeellisempää muuallakaan ole.
Erilaiset tulevaisuushankkeet ja visioinnit jakavat aina mielipiteitä ja herättävät myös soraääniä kaikkialla, kuten pitääkin. Tällaisiin puheenvuoroihin suhtautuminen on aina tasapainoilua. Joukossa on usein aiheellistakin kritiikkiä, joka on syytä ottaa vakavasti huomioon, mutta nostalgian varjolla ei voi loputtomiin pullikoida maailman muutosta vastaan.
Menneisyyden panttivangiksi ei pidä jäädä, jos kaupungille halutaan myös tulevaisuus.
Lahtelaisten päättäjien viisaita linjauksia odotellessa on syytä ottaa ilo irti pienistä mutta sitäkin tärkeämmistä asioista kaupunkien välisissä vertailuissa. Tampereen kasvuvauhti saattaa olla isompi, mutta niin vaan ovat kaupungin molemmat liigajoukkueet käyneet tänä syksynä häviämässä Lahdessa.
Olkoon se muistutus meille kaikille vähän laajemminkin, että pelkät taloudelliset resurssit eivät ratkaise kaikkea kaupunkien välisessä kisassa. Yllättäviäkin asioita voi tapahtua, kun henki ja yhteispeli ovat kunnossa.