”Voitaisiinko ottaa Tampereen virkamiehet Lahteen, vaikka tuplapalkalla?”
Tampereella järjestetyn Lahden valtuustoseminaarin kahvitauolla kuultu lohkaisu tiivisti monen lahtelaisen päättäjän tunnelmia, kun he olivat kuunnelleet sikäläisten virkamiesten esityksiä kaupunkinsa kehittämisestä.
Mitä niin erikoista tamperelaiset onnistuivat sitten puhumaan, että he saivat lahtelaiset noin innosta soikeiksi?
Siinäpä se, mielestäni ei oikeastaan mitään täysin tajunnanräjäyttävää ja poikkeuksellista.
Älkää käsittäkö väärin, Tampereen toiminta ja kehitysvauhti on vaikuttavaa, siitä ei ole kahta sanaa. Nokia-areena, raitiovaunut, uudet asuinalueet ja valtavat kasvuluvut ovat lahtelaisittain pökerryttävää katseltavaa ja kuunneltavaa. Reilun 130 kilometrin siirtymä länteen vastaa henkisesti pientä ulkomaanmatkaa.
Konkreettisesti asia havainnollistui valtuutetuille esitetystä Tampereen keskustan laajasta havainnekuvasta, johon piirretyistä kullanhohteisista rakennushankkeista iso osa on jo toteutettu tai vauhdissa.
Kasvuihmeen takana ei kuitenkaan ole mitään yhtä yksittäistä viisastenkiveä tai isoa salaisuutta. Päinvastoin, tamperelaistenkin strategiakalvot ovat rehellisesti sanottuna isolta osin yllätyksetöntä ja puuduttavaa sanahelinää kuin kaikkialla muuallakin: kaupunki haluaa uudistua rohkeasti, olla vetovoimainen työnantaja ja asiakaskokemukseenkin kiinnittävät huomiota...
Mainitakseni vain muutamia tavoitteita, jotka toistuvat korkeintaan hieman eri sanoin kaupungissa kuin kaupungissa.
Tamperelaisten isoin ansio taitaakin olla siinä, miten he muuttavat tavoitteet teoiksi. Se tuli esille yksityiskohtaisemmissa esityksissä. Asia oli nostettu esille mielenkiintoisella sanavalinnalla myös strategiaesittelyssä: aikaansaamiskyky.
Sana oli mainittu yhtenä Tampereen vahvuuksista. Paha mennä kiistämään.
Aikaansaamiskyky kuulostaa yksinkertaiselta sanalta, mutta sen taakse kätkeytyy monta yksityiskohtaa, joista lahtelaisillakin on opiksi otettavaa.
Esimerkiksi Tampereen isoja kehityshankkeita esitellyt hankejohtaja Tero Tenhunen kuvaili paljon huomiota saaneen kansiareenan toteutustapaa havainnollisella tavalla.
Tampere yritti ensin saada hanketta liikkeelle siten, että kaupunki ei sijoita siihen itse euroakaan. Tuloksetta. Sittemmin kuvio ajateltiin uusiksi, jotta siihen saadaan myös yksityistä rahaa mukaan.
Hanke paketoitiin isommaksi kokonaisuudeksi, johon liittyi areenan lisäksi myös rakennusoikeutta niin aseman seudulta kuin uudelta Ranta-Tampellan alueelta.
”Tehtiin iso paketti, jossa oli neljä hyvää omenaa ja yksi vähän haastavampi kuvio”, Tenhunen kuvaili.
Haastavammalla kuviolla hän tarkoitti areenaa. Se ei lopulta ollut ongelma, kun yhteenliittymään saatiin riittävästi isoja sijoittajia, jolloin kenellekään ei tullut kovin isoa areenariskiä. Kaupunki onnistui lopulta saamaan 60 miljoonan euron omalla panostuksella liikkeelle noin 600 miljoonaan euron hankekokonaisuuden.
Kansiareena oli vain yksi esimerkki siitä, miten Tampereella tehdään luovasti erilaisia yhtiöjärjestelyitä, isoja hankekokonaisuuksia ja tavanomaisesta kaupungin organisointitavoista poikkeavia yhteistyökuvioita. Tuollaiset järjestelyt vaativat toteutuakseen vahvaa hallinnon, liike-elämän ja lainsäädännön asiantuntemusta.
Saivatpa lahtelaisen katsauksen myös siitä, miten kokonaisen asuinalueen kehittäminen on annettu tarkoitusta varten perustetun hankeyhtiön tehtäväksi. Kuulemma se on myös keino saada hankkeisiin sellaisia osaajia, jotka eivät tulisi suoraan kaupungin palvelukseen.
Kaikki tämä tuntui kovasti kiinnostavan lahtelaisia päättäjiä, joten nähtäväksi jää, tuleeko meillekin uudenlaisia kehitysviritelmiä esimerkiksi Ranta-Kartanon suunnalle.
Aivan kaikkea tamperelaiset eivät kuitenkaan yhtiöitä. Tampereen tapahtumatoiminnasta puhuttaessa lahtelaiset puolestaan saivat kuulla, kuinka suurtapahtumien haku on tuotu nykyään kaupungin organisaatioon, lähelle kaupungin konsernihallintoa ja poliittisia päättäjiä. Aiemmin se oli paikallisen matkailumarkkinointiyhtiön sisällä, mikä ei kuulemma ollut toimiva malli, koska tapahtumatoiminta jäi liiaksi erilleen kaupungin muusta toiminnasta.
Tuollainen viesti antoi varmasti ajattelemisen aihetta lahtelaisille päättäjille, jotka miettivät Lahden tapahtumatoiminnan organisoimista. Lahti Eventsin äänekkäimpiin kriitikoihin kuulunut Pertti Arvajakin (kd.) oli heti kyseisen esityksen jälkeen sitä mieltä, että lahtelaisten kannatti pelkästään sen takia tulla Tampereelle.
Tulin kiinnittäneeksi huomiota siihen, miten tamperelaiset luokittelevat tapahtumatoimintaa miettiessään erilaiset tapahtumat niiden koon mukaan kuuteen eri luokkaan.
Skaala ulottuu kaupunginosatapahtumien kaltaisista pientapahtumista aina globaaleihin tapahtumiin. Jälkimmäiseen luokkaan lasketaan kuuluvaksi esimerkiksi olympialaiset. Sen sijaan esimerkiksi jääkiekon MM-kisat ovat vasta toiseksi isoimpien tapahtumien kategoriassa, megatapahtumissa.
Kertoo aika paljon kunnianhimon tasosta, että asia on katsottu aiheelliseksi kirjata noin.
Lukuisissa muissakin asioissa tamperelaisten tekemiselle leimallista on isosti ajattelu, pitkälle tulevaisuuteen katsominen ja ennakkoluulottomuus.
Tampereen pormestari Ikonen mainosti puheensa lopuksi Särkänniemen kauhukarnevaaleja, jotka olivat käynnissä lahtelaisten seminaaripäivän iltana. Lahtelaisilla ei kuitenkaan ollut erikseen tarvetta hakea kauhukokemuksia, sillä seminaarin ohjelmassa oli myös kaupungin taloustilannetta ja ajankohtaisiin uhkakuviin varautumista.
Paluu arkeen tapahtuu aina nopeasti innostavimpienkin seminaaripuheiden jälkeen. Jälleen kerran päättäjillä on edessään tuttu haaste: miten katsoa samanaikaisesti lähelle ja kauas. Nykyisen maailmantilanteen sumussa se on entistä vaikeampaa, mutta sitäkin tärkeämpää.