Lehtitietojen mukaan Lahden kaupunginvaltuusto kävi pitämässä vuotuisen valtuustoseminaarinsa Tampereella. Siellä valtuutetut saivat omien jupinoidensa lisäksi kuulla myös tamperelaisnäkemystä kaupunkikehittämisestä.
Aiemmin Lahdessakin työskennellyt, nykyisin Tampereen kaupungin suunnittelujohtajana toimiva Jukka Lindfors valaisi Lahden päättäjille kaupunkien eroja ja Lahden mahdollisuuksia. Toivottavasti meni jakeluun.
Liikenneratkaisut nousevat kaupunginjohtaja Timosen mukaan taas uuteen pohdintaan. Syytä onkin. Minun vähäinen ymmärrykseni ei riitä tajuamaan sitä, miksi Lahden sisäisen työ- ja asiointiliikenteen pitää kulkea ydinkeskustan kautta mentiinpä sitten etelästä pohjoiseen, idästä länteen tai päinvastoin.
Liian monen ”kantalahtelaisen” mielestä mitään ei saa muuttaa.
Näinhän se on nyt. Noista autoillaan liikkuvista työ- ja asiointimatkustajista vain pieni prosenttiosuus edes pysähtyy keskustassa. Toki liikennevaloissa punaisten palaessa, toivottavasti.
Aiemminkin tuli jo kirjoiteltua Aleksanterinkadun paremman tulevaisuuden puolesta. Sitä se olisi, jos se saataisiin kävelykaduksi Rauhankadun ja Kauppakadun väliseltä osalta.
Eipä sellaisen päätöksen jälkeen tarvitsisi enää tapella Seurahuoneen kävelysillastakaan. Hämeenmaan asiakkaat ja toki muutkin voisivat rauhassa, ilman autojen väistelyä, vetää matka-arkkujaan kävelykadulla mihin suuntaan hyvänsä.
Lahden yksi ongelma on se, että liian monen ”kantalahtelaisen” mielestä mitään ei saa muuttaa. Olisi kannattanut silloin vuosikymmeniä sitten olla tuolla kannalla, kun puu-Lahti surutta purettiin. Nyt monia asioita vastustetaan sillä perusteella, että kaupunkikuva muuttuu. Ja paskat! Saa muuttua ja pitääkin.
Toinen ongelma on asioiden jahkaaminen, päättämättömyys. Jos asioissa ei riittävän monen napapoliitikon osalta toteudu ne vanhat päätöksenteon perusteet (oma etu, perheen etu, rotary- tai vapaamuurariveljen, naapurin, urheiluseuran tai puolueosaston etu), niin päätöksiä ei synny. Sitten vaan vatkataan, valtuustokausi jos toinenkin.
Sitä parempaa huomista toivoen
Kirjoittaja on LitM, Lahden keskustassa kävelevä, pyöräilevä ja autoileva veronmaksaja.