Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | 2020-luvun luterilaisuus on muutakin kuin avioliitto

Seurakuntavaalit lähestyvät. Omilla vaaliviestisivuillaan Suomen evankelis-luterilainen kirkko ilmoittaa jokaisen seurakuntalaisen olevan uskottu, toivottu ja rakastettu. Kirkko haluaa kannustaa eri-ikäisiä ja myös eri tavoin ajattelevia jäseniään käyttämään äänioikeuttaan marraskuisissa seurakuntavaaleissa ja rakentamaan yhdessä tulevaisuuden kirkkoa.

Kirkon sisällä vuosikausia jatkunut kiistely samaa sukupuolta olevien parien vihkioikeudesta ja kirkon avioliittokäsityksestä on näyttäytynyt riviseurakuntalaiselle aluksi kirkon liberaali- ja konservatiivisiiven välisenä ratkaisemattomana köydenvetona, joka on vähitellen eskaloitunut asemasodaksi, jossa kumpikin osapuoli makaa jääräpäisesti poteroissaan yrittämättäkään rakentaa rauhaa tai edes keskusteluyhteyttä.

Polarisoituneessa avioliittokäsityskeskustelussa on ajoittain molemmin puolin sorruttu epäasialliseen kielenkäyttöön ja argumentointiin, joka on kaukana kristinuskon opettamasta tavasta kohdella toista ihmistä.

Kirkon 3,7 miljoonan seurakuntalaisen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka eivät ole mielipiteissään yhtä jyrkkiä, vaan edustavat keskitien kulkijoita. Kirkossamme on paljon hyvää ja säilyttämisen arvoista, mutta myös uudistustarpeita on rutkasti. Kirkon päätöksenteon tulisi olla avointa ja aidon demokraattista.

Kumpikin osapuoli makaa jääräpäisesti poteroissaan yrittämättäkään rakentaa rauhaa.

Tie tähän on, että päätöksiä tekevät luottamushenkilöt edustavat laajemmin kirkon jäsenistöä. Tämän uudistustarpeen vuoksi myös me olemme suostuneet seurakuntavaaliehdokkaiksi. Tehtäköön tässä kohdin selväksi, että toivomme tulevaisuudessa kirkon vihkivän samaa sukupuolta olevia pareja riippumatta seurakunnasta. Kirkon tulisi kohdella jokaista seurakuntalaistaan samanarvoisesti: kristilliseen avioliittoon riittää konfirmaatio ja kirkon jäsenyys.

On aika kääntää keskustelun suuntaa. 2020-luvun luterilaisuus on muutakin kuin avioliitto. Uskallamme jopa väittää, ettei avioliitto ole edes valtaosalle kirkkoon kuuluvista seurakuntalaisista luterilaisuuden keskeisin sisältö.

Kirkon on aika mennä eteenpäin ja puhua muustakin. Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen nostaa mielipidekirjoituksessaan esille nuorisomme väsymisen ja ahdingon tehokkuutta ihailevan yhteiskunnassamme puristuksissa. Yhä useammat nuoret voivat huonosti ja uupuvat paineiden alla (HS 11.10.2022). Nuorten hätä ja tulevaisuuden toivon menettäminen ovat asioita, joihin kirkon tulisi laajamittaisemmin tarttua ja etsiä keinoja niiden torjumiseksi. Älkäämme unohtako, että tämän päivän nuoret muodostavat huomisen kirkon.

Tulevaisuuden toivoa tarvitsee meistä jokainen: ilmastonmuutos ja Ukrainassa käytävän sodan vaikutukset näkyvät kotimaassammekin. Toimintaympäristö muuttuu ja haluamme myös kirkomme elävän tässä ajassa.

Kaikkia perustuksia ei tarvitse purkaa: kristillisyyteen on liitetty alkukirkon ajoista asti heikoimmassa asemassa olevien auttaminen. Lähimmäisen hätä on jokaisen kristityn hätä. Sille on tilausta nyt enemmän kuin koskaan.

Haluammeko olla riidankylväjiä vai sillanrakentajia? Sinä päätät. Äänestä.

Kirjoittajat ovat Tulkaa kaikki-liikkeen seurakuntavaaliehdokkaita Salpausselän seurakunnasta.