Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Käännösvirheestä alkanut ystävyys uudelleen henkiin

Muutama viikko sitten julkistetun tiedon mukaan Lahti on elvyttämässä ystävyyskaupunkisuhdettaan ukrainalaiseen ystävyyskaupunkiinsa Zaporižžjaan. Asiaa koskeva tiedote oli pysäyttävyydessään jotain muuta kuin rutiininomainen kaupungin tiedote. Lahden kaupunginjohtaja oli ollut videoyhteydessä ukrainalaiseen neuvotteluhuoneeseen, jossa hänen keskustelukumppaninsa olivat istuneet turvassa, mutta vain 40 kilometrin päässä rintamalinjasta.

Tilanteeseen on helppo samaistua. Lahtelaisissa oloissa se voisi tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että rintamalinja menisi jossakin Kymijoen seutuvilla. Suunnilleen siellä, missä Ruotsi-Suomen ja Venäjän välinen raja kulki 1700-luvun lopulla.

Eipä tuolla etäisyydellä tosin niin isoa merkitystä tämän päivän sodankäynnissä ole, kun ohjukset lentävät paljon pidemmällekin. Tämä tiedetään liiankin hyvin Zaporižžjassa, joka on jälleen viime aikoina ollut Venäjän raukkamaisten iskujen kohteena. Uutisissa on näkynyt kuvia kerrostalosta, jonka keskelle ohjus on räjäyttänyt usean huoneiston kokoisen aukon. On turhankin helppo kuvitella mielessään vastaava näky vaikkapa Liipolaan, Tonttilaan tai Mukkulaan.

Mitä enemmän kaikkea tätä ajattelee, sitä paremmalta ajatus ystävyyskaupunkisuhteen elvyttämisestä tuntuu. Oman taloutensa kanssa tasapainoileva Lahti ei todellakaan kykene auttamaan Helsinkiä suuremman Zaporižžjan asukkaita kaikissa heidän nykyisissä ja tulevissa ongelmissaan, mutta pelkkä ajatuskin on tärkeä.

Taloudellinen niukkuutemme ei kuitenkaan ole yhtään mitään verrattuna siihen, mitä ukrainalaiset joutuvat kokemaan taistellessaan meidän kaikkien puolesta idän pimeyttä vastaan. Talven lähestyessä Zaporižžjassakin on iso huoli energian ja lämmön riittämisestä. Oma miettimisensä ja käytännön järjestelynsä aiheutuu myös siitä tosiasiasta, että Zaporižžjan alueelle on jäänyt noin 125 000 maan sisäistä pakolaista – hieman enemmän kuin koko Lahdessa on asukkaita.

Niinpä Lahtikaan ei aio jättää zaporižžjalaisten tukemista vain ajatuksen asteelle. Alustavia keskusteluja on käyty muun muassa sikäläisten koulujen tukemisesta, kun tilanne on rauhoittunut. Voisi kuvitella, että tuossa on saavutettavissa aika paljon hyvää varsin kohtuullisilla panostuksilla.

Koulutusyhteistyö olisi mitä luontevinta jatkoa nykyiselle tilanteelle, jossa Lahti on vastaanottanut noin 1 500 ukrainalaista pakolaista ja tarjoaa sieltä tulleille lapsille opetusta lahtelaisissa kouluissa ukrainankielisen avustajan tuella.

Äskettäisen videoyhteyden aikana zaporižžjalaisen neuvotteluhuoneen väki oli kuulemma liikuttunut, kun kuuli näistä faktoista. Kiitokset olivat vuolaita.

Lahden ja Zaporižžjan vuonna 1953 alkaneen ystävyyskaupunkisuhteen historia on värikäs ja monivaiheinen.

Kyseessä oli aikoinaan ensimmäinen suomalaisen ja neuvostoliittolaisen kaupungin välille solmittu suhde sotien jälkeen. Tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin Suomen valloitusta yrittänyt diktaattori Josif Stalinkin oli hengissä, muutaman viikon enää tosin.

Zaporižžja tunnettiin ystävyyskaupunkisuhteen alkaessa Suomessa venäjänkielisellä kirjoitusasullaan Zaporožje. Kaupunkien välinen yhteistyö sai alkunsa hassun käännösvirheen myötä. Kerroimme kömmähdyksen taustoista lehdessämme jo keväällä 2014, kun Ukraina oli joutunut maailmanpolitiikan polttopisteeseen Venäjän vallattua Krimin: ”Lahti haki Neuvostoliitosta ystävyyskaupungiksi puuseppien kaupunkia. Venäjän kielessä puuseppää ja metallivaluria tarkoittavat sanat kuitenkin muistuttavat toisiaan, mikä oli sekoittanut kääntäjää. Niinpä Lahti sai ystävyyskaupungikseen merkittävänä metalliteollisuuden keskittymänä tunnetun Zaporožjen” (UL 4.3.2014).

Samassa jutussa Lahden entinen kaupunginsihteeri Timo Pohjansalo muisteli ystävyyskaupunkityön vilkkaita vuosia: Monenlaisia valtuuskuntia vieraili suuntaan ja toiseen, mutta ihan kaikki ideat eivät toteutuneet: ”Joskus he myös kysyivät meiltä soittimia Zaporožjen sinfoniaorkesterille, ohjasimme pyynnön musiikkiliikkeille, eikä siitäkään sitten kuulunut mitään. Heidän ajatuksenaan oli, että olisimme saaneet vaihtokauppana metalliraaka-ainetta”.

On helppo kuvitella, kuinka taannoisilla vierailuilla on kohoteltu malja jos toinenkin ystävyydelle. Sivumennen sanottuna sitä jää vain ihmettelemään, miten ihmeessä lahtelaiset ovat onnistuneet lausumaan varsinkaan parin terävän paukun jälkeen tuon niin monella eri tavoin kirjoitetun ystävyyskaupunkinsa nimeä, joka on suomalaiseen suuhun varsin haastava. Todennäköisesti erilaisia ääntämistapoja on kuultu varsin paljon.

Kahdeksan vuoden takaisen juttumme mukaan Lahden ja Zaporižžjan välinen yhteistyö oli kuihtunut lähinnä joulukorttien vaihtamisen tasolle. Sikäläinen kaupunginjohtaja oli nähty täällä viimeksi vuonna 2005, kun Lahti täytti sata vuotta.

Yhteistyön hiipuminen ajoittuu Neuvostoliiton romahdukseen. Konsernimme arkistosta löytyy vielä 1990-luvulta juttuja, joiden perusteella kaupunkien välille on yritetty viritellä yhteistyöprojekteja EU-rahoituksen turvin. Tuolloin puhetta oli muun muassa yhteisen kauppakillan perustamisesta edistämään kaupunkien liike-elämän yhteistyötä.

Kaikesta päätellen nuo ideat eivät kuitenkaan edenneet juuri ajatusta pidemmälle, mihin on ymmärrettävät syynsä. Pelkästään matkustaminen oli muuttunut aiempaa hankalammaksi.  ”Neuvostoliiton aikaan se oli melko yksinkertaista. Menimme yöjunalla Moskovaan ja zaporožjelaiset olivat järjestäneet sieltä lennon perille. Neuvostoliiton hajottua tilanne mutkistui, sinne piti lentää esimerkiksi Wienin ja Kiovan kautta. Muistan yhdenkin kerran, kun matkatoimistosta ilmoitettiin, että lento on Kiovasta Zaporožjeen, mikäli polttoainetta on riittävästi”, Timo Pohjansalo muisteli kahdeksan vuotta sitten lehdessämme.

Nyt maailmanhistorian iso pyörä on pyörähtänyt siihen asentoon, että on tullut aika elvyttää vanhaa kumppanuutta, vaikka matkustusyhteydet olisivatkin vähän hankalat. Tiedä vaikka ukrainalaiseen metalliteollisuuskaupunkiin avattaisiin taas jonakin päivänä Lahti-ravintola, jonka sikäläiset kuulemma edelleen muistavat hyvin.