Vuosi sitten näihin aikoihin nykyinen valtuusto oli vasta aloittelemassa arkista toimintaansa vaaleja seuranneen paikkajakodraaman jälkitunnelmissa. Valtuutetuille tarjoutui nopeasti tilaisuus nostaa katse ylös paikallispoliittiselta hiekkalaatikolta ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, kun he pääsivät valmistelemaan kaupungin uutta strategiaa skenaariotyöskentelyn avulla.
Valtuusto istutettiin strategiaseminaarissa pienryhmiin, jossa oli pohdittu kaupungin näkymiä konsulttiyhtiön esittelemien erilaisten skenaarioiden eri tulevaisuuskuvien kautta. Vaihtoehtojen joukossa oli myös todellinen maailmanlopun skenaario. Siinä oli muun muassa oletettu, että USA ja EU ovat suunnilleen romahtaneet ja totuttu yhteiskuntajärjestys on mennyt uusiksi.
Lennokkaiden skenaarioiden kanssa työskentely herättikin valtuutetuissa tuoreeltaan myös hilpeyden sekaista kritiikkiä. Yliampuvalta tuntuvien uhkakuvien kanssa askartelu tuntui helposti ajan ja energian tuhlaukselta, kun Lahden todellisessa tilanteessakin olisi ollut ihan riittävästi miettimistä.
Nyt tiedämme, että eivät ne kaikkein synkimmätkään skenaariot sittenkään olleet niin kaukaa haettuja kuin olisi voinut luulla.
Tätä kirjoitettaessa elämme todellisuudessa, jossa spekuloimme ihan perustellusti, onko Itämeren kaasuputkiräjähdyksissä kyse oman aikamme Mainilan laukauksista. Samoin joudumme miettimään, onko Venäjä valmis käyttämään ydinasetta jouduttuaan sotilaallisesti ahdinkoon Ukrainassa. Se, mikä vähän aikaa sitten kuulosti harhaiselta tuomipäivän horinalta, onkin nyt täysin vakavasti otettavaa pohdiskelua.
Nykyinen kriisitilanne on vielä pahasti kesken, mutta on siinä jo paljon opiksi otettavaa. Viimeistään nyt olemme nähneet, että päätöksenteossa on syytä ottaa huomioon erilaisia vaihtoehtoja ja näkemyksiä, myös niitä mahdottomilta tuntuvia. Riippumatta siitä, kuka niitä näkemyksiä esittää.
Tällainen ajatus tulee väistämättä mieleen, kun katselee suomalaisen kaasuputkikeskustelun jälkipyykkiä, johon tuli uusia kierroksia äskettäisten räjähdysten myötä.
Sosiaalisessa mediassa on kiertänyt viime aikoina video vuonna 2019 järjestetystä paneelikeskustelusta, jossa Nord Stream -kaasuputki oli esillä. Jussi Halla-aho (ps.) esitti huolensa siitä, että Euroopassa on entisiä valtionpäämiehiä, jotka lobbaavat Venäjän kaasuteollisuuden ja Kremlin asiaa. Korrektisti hän jätti mainitsemalta nimeltä Paavo Lipposen (sd.).
Yhdessä vanhassa skenaariossa oli ennakoitu Krimin valtaus.
– Minusta se on pelottavaa, se lisää Euroopan energiariippuvuutta Venäjästä, ja näin ollen lisää Venäjän poliittista vaikutusvaltaa Euroopassa.
Kaasuputkea kannattanut Eero Heinäluoma (sd.) sai tästä syyn ripittää Halla-ahoa ylimieliseen tyyliin.
– Tämä alkaa nyt mennä aika mahdottomille urille tämä keskustelu, täällä heitetään ihan mitä tahansa, Heinäluoma läksytti ja sai tukea Mauri Pekkariselta (kesk.).
Nyt on helppo sanoa, kumpi oli oikeassa. Eikä siinä mitään, tulevaisuutta koskevat arviot ovat aina epävarmoja ja lopulta jokin niistä osuu paremmin kohdalleen kuin jokin toinen. Olennaista on, että emme ummista silmiämme miltään vaihtoehdoilta omien lukkiintuneiden ennakkokäsitystemme vuoksi.
Vastaava ilmiö pätee yhtä hyvin paikallisessa päätöksenteossa.
Mitkä ovat niitä Lahden tulevaisuutta koskevia näkymiä, joihin kieltäydymme uskomasta?
Moni on varmasti sitä mieltä, että nykyisessä Venäjä-keskustelussa on pahasti jälkiviisastelun makua. Ehkä niin, mutta kyllä ne yllättävätkin vaihtoehdot saattavat nousta esille jo etukäteen, kun skenaariotyötä tehdään ennakkoluulottomasti.
Lahtelaiset valtuutetut saivat tästä mielenkiintoisen näytteen valtuustoseminaarissaan vuonna 2017 legendaarisen Hotelli Vantaan kokoustiloissa. Tuolloinkin tehtiin skenaariotyötä ja pohdittiin, millainen voisi olla 2020-luvun Lahti.
Työskentelyä oli sparraamassa konsulttifirma Capful, jonka edustajat näyttivät valtuutetuille myös takavuosina laatimiaan skenaarioita.
Yksi niistä oli kieltämättä hätkähdyttävän vakuuttava. Vuonna 2009 tehdyssä skenaariossa nimeltä ”Stimulus ja romahdus” oli muun muassa maininta, jossa oli ennustettu Venäjän valloitusretki Krimin niemimaalle ja Kreikan talouden romahdus. Skenaario oli tosin tuolloin näyttänyt niin synkältä, että asiakkaat eivät kuulemma olleet innostuneet käyttämään aikaansa sen pohdintaan.
Kaikesta edellä kuvaillusta saattaa saada helposti sen käsityksen, että kannattaa esittää mahdollisimman synkkiä arvioita tulevaisuudesta, koska ne osuvat hyvällä todennäköisyydellä oikeaan. Sitten on hyvä esiintyä jälkikäteen suurena tietäjänä.
Ei se ihan noinkaan yksinkertaista ole. Kaikki sodat loppuvat joskus, minkä jälkeen alkaa uudenlainen vaihe historiassa.
Kaikessa karuudessaan sodalla voi olla myös positiivisia talousvaikutuksia, mistä tunnetuin esimerkki on Korean sodan käynnistämä kansainvälinen noususuhdanne 1950-luvulla. Siitä pääsi osalliseksi myös omista sotavuosistaan toipuva Suomi. Sopivasti juuri samoihin aikoihin, kun sotakorvaukset saatiin selätettyä.
Ukrainan jälleenrakentaminen on aikanaan valtava urakka, joka vauhdittaa taloudellista toimeliaisuutta koko Euroopassa. Sota myös vauhdittaa väistämättä luopumista venäläisestä fossiilienergiasta, mikä tarkoittaa entistä isompia investointeja uusiutuvaan energiaan. Siinäkin urakassa monelle suomalaisyritykselle riittää paljon työmaata.
Tarjolla olevat mahdollisuudet pitää kuitenkin osata ottaa riittävän ajoissa huomioon tulevaisuutta hahmoteltaessa. Muussa tapauksessa jäämme nousun joskus alkaessa telineisiin, ja kilpailijat menevät menojaan. Näinkin voi käydä, jos sorrumme jälleen yhteen virhearvioon liian kapea-alaisen ajattelun vuoksi.
Mitä epävarmemmalta tulevaisuus näyttää, sitä tärkeämpää on ottaa huomioon erilaiset vaihtoehdot ja katsoa riittävän pitkälle. Tämä on syytä muistaa myös Lahden skenaarioita ja strategioita hahmoteltaessa.