Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Lahden seutu ei enää ruikuta ruosteisuuttaan – nyt rahaa yritetään saada olemalla edelläkävijä

Vielä muutama vuosi sitten Lahden seutu yritti lobata tänne lisää aluekehitysrahoja muistuttamalla rahojen jaosta päättäviä ministereitä, että olemme osa Suomen ruostevyöhykettä.

Kielikuvan alkuperäinen esikuva oli USA:n ruostevyöhyke, joka on ollut paljon esillä maan presidentinvaalien yhteydessä. Maan koillisosassa sijaitseva perinteinen teollisuusalue on kokenut kovia teollisuuden isossa rakennemuutoksessa, kun tuotanto on siirtynyt halvempiin maihin ja robotit ovat tulleet ihmisten tilalle. Työpaikat ovat kadonneet ja teollisuuslaitokset ovat kirjaimellisesti päässeet ruostumaan, mikä on näivettänyt koko alueen elinvoimaa ja tulevaisuudennäkymiä.

Suomessa kehitys ei ole ollut yhtä dramaattista, mutta suunta on ollut sama. Taannoisen kielikuvan ideana olikin muistuttaa, että myös meillä on kovia kokenut, perinteinen teollisuuden ydinalue, joka ulottuu karkeasti ottaen Porin seudulta Hämeen kautta Kymenlaaksoon.

Vyöhykkeen ytimessä sijaitseva Lahti oli oikein malliesimerkki siitä, mistä ruostevyöhykeilmiössä on kysymys. Osuihan 1990-luvun lama ja idänkaupan romahdus tänne kovemmin kuin mihinkään muuhun isoon suomalaiskaupunkiin.

Kielikuvan käytölle oli vankat perusteensa muutaman vuoden takaisessa tilanteessa. Tuolloin oli käynnissä iso vääntö, jossa eteläisen ja läntisen Suomen maakunnat vaativat korjausliikettä aluekehitysrahojen jakoperusteisiin rahoituskaudelle 2021–2027. Vastapuolella oli Itä- ja Pohjois-Suomi, joka on imenyt isoimmat tukirahat EU-jäsenyytemme alusta asti.

Ruostevyöhykevertauksen ideana oli korostaa ja alleviivata, että tuen tarve ei riipu vain maantieteellisestä sijainnista. Eteläisemmässäkin Suomessa on alueita, jotka tarvitsevat EU:n ja valtiovallan tukea siinä missä idän ja pohjoisen maakunnat. Tämä selviää vastaansanomattomasti vaikkapa työttömyyslukuja vilkaisemalla.

Molli on vaihtunut duuriksi.

Taannoisen väännön lopputulos oli kompromissi, jonka myötä kukaan ei menettänyt euroja ja rahanjaon painotus siirtyi hieman etelään, mutta iso kokonaiskuva ei muuksi muuttunut. Viime vuonna julkistettujen laskemien mukaan Päijät-Häme saa vuoteen 2027 asti ulottuvalla kaudella aluetukia 28 euroa asukasta kohden, kun esimerkiksi Pohjois-Savossa vastaava luku on 116 euroa ja Pohjois-Pohjanmaalla 86 euroa. Tarkempaa taustatietoa kaipaaville kerrottakoon, että työ- ja elinkeinoministeriön julkistamat luvuissa on laskettu yhteen niin sanottujen ESR-, EAKR- ja JTF-rahojen EU-osuudet.

EU-byrokratiaa vilisevää lyhenteitä olennaisempaa on iso kokonaiskuva. Rahanjaon perusasetelma on kerrassaan härski, koska huomattava osa potista menee esimerkiksi Kuopion ja Oulun tapaisiin porskuttaviin yliopistokaupunkeihin, jotka eivät tosiasiassa ole niin kovasti tuen tarpeessa kuin suurten kaupunkien työttömyystilastojen kärkipaikoilla kuukaudesta toiseen pysyvä Lahti.

Tuo rahapotti meni miten meni, joten tässä vaiheessa olennaisempaa on pyrkiä vaikuttamaan sellaiseen rahanjakoon, mistä ei ole vielä tehty päätöksiä. Erityisen tärkeää on saada alueen ääni kuuluviin seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa.

Lahti ja Päijät-Häme ovatkin ottaneet nyt uudenlaiseen otteen lobbaustyössään. Puheet ruostevyöhykkeestä ovat jäänet taka-alalle ja sen sijaan korostetaan alueen vahvuuksia ja eritysosaamista. Molli on vaihtunut duuriksi, kuten eräs asian hyvin tunteva virkamies totesi äskettäin taustakeskustelussa.

Tieto herättää äkkiseltään ristiriitaisia ajatuksia. Positiivisuus ja tulevaisuudenusko ovat aina kannatettavia, mutta onko tuossa se riski, että alueen todellinen tilanne ja tuen tarve tulevat entistä heikommin huomioiduksi niissä pöydissä, joissa päätetään rahojen kohdentamisesta eri alueille?

Kuulemma näin ei ole. Paikallista edunvalvontatyötä tekevät ovat huomanneet, että valtakunnalliset päättäjät ovat kyllästyneet kuuntelemaan, kuinka jokaisen alueen karvalakkilähetystö käy vuorollaan valittamassa omaa kurjuuttaan. Sen sijaan halutaan toimivia ratkaisuehdotuksia. Mieluiten sellaisia, joita voisi hyödyntää myös valtakunnallisesti.

Tällä ajatuksella Lahden seutu on laatinut omat tavoitteensa maan päättäjien kanssa käytäviin keskusteluihin. Niistä on tehty parin A4-paperin mittainen tiivistelmäesite, otsikolla ”Lahti ja Suomi rakentavat vihreän ja kestävän Suomen tulevaisuutta”.

Varsinaisesta tekstiosiosta puoli sivua on käytetty isolla kirjasinkoolla korostetusti esille nostettuihin johdantolauseisiin, joiden sisältö kuuluu tarkalleen näin: ”Lahden seudulla tapahtuu asioita, jotka tukevat koko Suomen ja Euroopan menestymistä globaalissa kilpailussa. Toteutamme onnistuneesti positiivista muutosta. Tämä tarjoaa ainutlaatuisia mahdollisuuksia uudistua, kasvaa ja kehittyä kansainvälisesti”.

Ei kovin ruosteista. Esitteen lukija oppii, että Lahden seutu on Suomen elintarviketeollisuuden kansainvälinen huippukeskittymä, sähköisen liikenteen kansainvälinen kiihdyttäjä, kestävien kiertotalousratkaisujen rohkea toteuttaja sekä liikunnan ja hyvinvoinnin kansainvälinen kehitysympäristö. Jokaista edellä mainittua otsikkoa on perusteltu useammalla ranskalaisella viivalla.

Samalla sivulla kuitenkin muistutetaan, että Lahti tarvitse tukea vauhdittaakseen kehitystä.

Esimerkiksi koulutus- ja tutkimustoiminnasta on esitetty konkreettisia tavoitteita. Elintarvike- ja prosessikoulutuksen ratkaisuja paikalliseen ammattikorkeakouluun ja yliopistoon, hintalappu arviolta kolme miljoonaa euroa. Laboratorioanalyytikon tekniikan ammattikorkeakoulututkinto, kolme miljoonaa euroa. Sähkö- ja automaatiotekniikan, kiertotalouden ja elintarviketeollisuuden laboratorioinvestoinnit korkeakoulujen ja yritysten yhteiskäyttöön, neljä miljoonaa euroa.

Lisäksi rahaa halutaan muun muassa valtatien 12:n parantamiseen Lahdesta itään, Lahden kansainvälisen talviurheilukeskuksen tukemiseen valtion rahoituksella ja Lahden hiilineutraaliustavoitteiden vauhdittamiseen.

Perusteltuja toiveita kaikki. Ongelmana vain on, että muidenkin maakuntien karvalakkilähetystöt ovat panneet parastaan laatiessaan toivomuslistojaan ja valtion rahatilanne ei ole ainakaan paranemaan päin. Juuri siksi lobbauksen pohjatyötä on tehtävä jo nyt.