Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Ämpärillinen | Vanha kunnon torikampanjointi elää ja voi hyvin

Perinteinen turuilla ja toreilla tapahtuva kampanjointi on vanhanaikaista, tämän päivän poliitikko on äänestäjiensä tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa. Näin on hoettu jo ties kuinka monen vaalikauden ajan.

Pari viikkoa sitten järjestetyt elokuun markkinat olivat jälleen kerran yksi osoitus siitä, että väitteet toripolitikoinnin kuolemasta ovat kovasti ennenaikaisia. Ensi vuoden eduskuntavaaleihin tähtäävillä ehdokkailla riitti juttuseuraa puolueesta riippumatta.

Viime viikon lehdessämmekin oli aiheesta juttu, jossa poliitikot kertoivat, millaisia asioita ihmisten mielessä oli ollut. Vastaukset olivat odotettuja: inflaatio, sote-palvelut, energian hinta, Ukrainan sota...

Ei siinä kuitenkaan kaikki. Juttua tehdessä en voinut olla kuulematta sivukorvalla, miten erilaisista asioista politiikoille tullaan puhumaan. Hyvän toripoliitikon pitää olla kaikkien alojen asiantuntija tai vähintäänkin kykeneväinen puhumaan uskottavan oloisesti aiheesta kuin aiheesta.

Osa kuulemistani keskustelunavauksista oli hyvinkin tuttuja: ”Mistäs ne rahat pakolaisille otetaan?”, aloitti eräs kansalainen kysymyksensä poliitikolle ja taustoitti asiaa kertomalla naapuriin muuttaneesta Lähi-idästä kotoisin olevasta henkilöstä, joka ei silmämääräisten havaintojen perusteella näyttänyt paljon käyvän töissä.

Poliitikko tarjosi alkuun sympatiaa toteamalla, että kyllähän tuollaista varmasti miettii veroja maksaessa. Loppuosa keskustelusta jäi poliitikon ja äänestäjän kahdenkeskiseksi asiaksi, mutta rohkenen epäillä, että tuskinpa missasin mitään täysin uutta ja mullistavaa näkökulmaa tähän aiheeseen jatkaessani jutuntekokierrosta eteenpäin.

Eräälle päättäjälle eläkkeellä oleva poliisi tulee kesken haastattelutuokion kertomaan huolensa siitä, kuinka kadulla näkyvien poliisipartioiden määrä on vähentynyt Lahdessa. Sen sijaan poliisilaitoksella on kuulemma jos jonkinlaista komisariota ja ylikomisariota tekemässä toimistotyötä.

Tilanteesta huolestunut eläkeläinen pohti sarkastisesti, pitäisikö vielä saada vielä vähän lisää uusia titteleitä, jotta saadaan jonkun asemaa nostettua. Lyhyehkön tapaamisessa ongelmaa ei saatu ratkaistua, mutta ainakin puheiden perusteella asiaan palataan ja se on päättäjän mielessä.

Joku käy tenttaamassa päättäjää tuulivoimaloiden sijoittamisesta. Toinen kysyy miehensä puolesta, mitä mieltä poliitikko on ”piikkihuoneista” eli valvotuista huumeiden käyttöhuoneista.

Monessa kansalaisten esille nostamassa huolenaiheessa on taustalla yksi ja sama taustasyy: Venäjän hyökkäys Ukrainaan kaikkine heijastusvaikutuksineen.

Kahdenkeskisissä katukeskusteluissa poliitikotkin pystyvät puhumaan asiasta niin kuin ihmisten kesken on tapana, hieman erilaisilla sanankäänteillä kuin julkisuuteen annettavissa lausunnoissa. ”Tulis nyt se Putinkin saatana joskus järkiinsä”, tuhahtaa eräskin päättäjä epävirallisen analyysinsa päätteeksi.

Siinä vain pieni ja hyvin satunnainen otanta kaikesta siitä puheenporinasta, jota paikallisten päättäjien ympärillä kuulee markkinapäivänä. Mutta mistä siinä kaikessa oikeastaan oli kyse? Ei ainakaan vaalikampanjan käymisestä, jos uskoo poliitikkojen puheita sellaisenaan.

Tämä näkemys tuli lähes toistui yhden jos toisenkin ehdokkaan suusta, kun pyysin heitä arvioimaan, mikä merkitys elokuun alkupäivinä tapahtuvalla kampanjoinnilla on ensi vuoden huhtikuussa järjestettäviä vaaleja ajatellen.

Yksi jos toinenkin korosti tapaavansa äänestäjiä säännöllisesti koko vaalikauden ajan. Toisistaan tietämättä annetut vastaukset olivat hyvinkin samansisältöisiä. Parikin tulevien eduskuntavaalien ehdokasta totesi, että jotkut äänestäjät käyvät tapaamassa heitä säännöllisesti joka kuukausi torilla.

Ei ole syytä epäillä, etteikö näin olisi. On makuasia, kutsuuko tällaista kuukausittain toistuvaa toimintaa kansalaisten kohtaamiseksi vai jatkuvaksi kampanjoinniksi. Sitä on kuitenkaan turha kenenkään yrittää kiistää, etteikö tuollaisilla torikohtaamisilla olisi merkitystä tulevien vaalien äänipotteja ajatellen.

Ehdokkaiden ympärillä pyörivät ihmiset ovat pääosin varttuneempia kansalaisia, mikä tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, joka on käynyt torilla markkinapäivänä.

Torilla päivystäminen on ennen kaikkea keino kohdata kaikkein uskollisimpia äänestäjiä, jotka lähtevät uurnille tilanteessa kuin tilanteessa. Markkinapäivänä pidetään kunnossa ennen kaikkea kannatuksen vankkaa kivijalkaa, jonka päälle sitten rakennetaan tarvittava lisäpotti houkuttelemalla riittävä määrä liikkuvia äänestäjiä.

Kaikesta päätellen tulevan kahdeksan kuukauden aikana liikettä ehtii tapahtua vielä paljon suuntaan jos toiseenkin. Tarkempien arvioiden aika on syksymmällä, kun ehdokaslistat alkavat täydentyä ja muotoutua.