Ämpärillinen | Hennalan vedenpullottamo on mielenkiintoinen farssi, mutta tästä sotkusta en päättäjiä syyttäisi

Hennalaan valmistuneesta 20 miljoonan euron hintaisesta vedenpullottamosta on tullut surkuhupainen farssi, joka herättää myös valtakunnallista kiinnostusta. Suurin toivein perustetusta tehtaasta ei ole vielä viety litraakaan vettä maailmalle, yrityksen omistajat ovat ajautuneet riitoihin ja nyt tehtaan omistajayhtiötä on haettu konkurssiin.

Uutiset tehtaan vaikeuksista ovat poikineet myös varsin erikoista kommentointia. Yllättävänkin paljon on näkynyt sellaista näkemystä, jonka mukaan sotku kertoo jälleen kerran ennen kaikkea lahtelaisten päättäjien kyvyttömyydestä. Että päättäjät olisivat jotenkin tulleet höynäytetyiksi hyväksyessään tehdashankkeen ja nyt heidän tulisi kantaa vastuu asiasta.

Kuulostaapa äkkiseltään pontevalta ja ihanan kriittiseltä kannanotolta. Mutta onko siinä oikeastaan päätä tai häntää?

Kerrataanpa lyhyesti, mitä hankkeessa on tapahtunut ennen kaikkea veronmaksajien rahojen käytön näkökulmasta.

Kaupunki myi pullottamoyhtiölle tontin normaalien teollisuustonttihinnastojen mukaisesti 600 000 eurolla ja on saanut rahat.

Kaupungin vesiyhtiö Lahti Aqua teki sopimuksen vedentoimittamisesta tehtaalle normaalin hinnastonsa mukaisesti ja rakensi tehdastontille liittymän, minkä pullottamayhtiö on myös maksanut normaalin käytännön mukaisesti.

Nämä molemmat faktat tarkistin omatoimisesti kirjoittaessani aiheesta viime viikon lehteen.

Toisin sanoen veronmaksajien rahoja tehtaan vaikeuksiin ei ole tärvääntynyt. Kyse on ollut hyvin rutiiniluonteisista päätöksistä, teollisuustontin myynnissä tai vedentoimitussopimuksen teossa ei ole mitään kovin ihmeellistä.

Ainoaksi rahalliseksi pettymykseksi voidaan korkeintaan todeta se tosiasia, että Lahti Aqua ei ole saanut oletettuja noin puolen miljoonan euron vuosituloja pullottamolle myytävästä vedestä.

Tässä tapauksessa kaikki ”päitä vadille” -kommentit kertovatkin ennen kaikkea kommentin esittäjän perehtymättömyydestä asiaan ja hyvin vahvoista ennakkoasenteista. Jos et ole ihan varma, kenen syy jokin asia on, niin aina voi syyttää paikallisia päättäjiä.

Epäileville ja kriittisille kommenteille on ymmärrettävät perusteensa.

Ymmärrän kyllä, miksi vesitehdasprojekti herätti alusta asti enemmän tunnetta kuin keskiverto uusi teollisuuskiinteistö. Moni tuntui pelkäävän, että ulkomaalaiset tulevat ja ryöstävät meiltä kansallisaarteemme pilkkahintaan. Taidettiinpa hurjimmissa spekulaatioissa maalailla suunnilleen Salpausselän pohjavesivarantojen hupenemistakin.

Nämäkään kommentit eivät oikein kestäneet kriittistä tarkasteltua. Tehtaan ajateltu tuotantomäärä vastasi vajaata prosenttia Lahdessa ja sen lähialueilla muodostuvasta vuorokautisesta pohjavesimäärästä. Vettä riittää myytäväksi, sillä muutaman vuoden takaisten tietojen mukaan Lahti Aquan vedenotto oli alle puolet siitä, mitä yhtiön vedenottolupa mahdollistaisi.

Tehtaan perustamisen aikoihin törmäsi myös sellaisiin näkemyksiin, joissa kyseenalaistettiin ulkomaalaisten sijoittajien roolia. Ihmeteltiin, miksi emme itse kääri rahoja veden myynnistä maailmalle.

Vastaus tähänkin on yksinkertainen: kansainvälisille markkinoille murtautuminen vaatii huomattavaa riskinottoa ja pääomia. Siinä leikissä jos missä olisi ollut mahdollisuus polttaa veronmaksajien rahoja oikein kunnolla. Esimerkiksi Helsingin Vesi joutui maksamaan kalliit oppirahat yrittäessään veden vientiä Saudi-Arabiaan.

Juuri tästä syystä Lahden hanke oli lähtökohdiltaan hyvä. Kaikki riskit olivat yksityisten sijoittajien harteilla ja kaupungilla oli viime kädessä vain voitettavaa. Jos kaikki olisi mennyt toivotulla tavalla, tehdas olisi työllistänyt 20–30 henkilöä ja kaupungin vesiyhtiö olisi saanut noin puolen miljoonan euron vuotuiset myyntitulot.

Tätä taustaa vasten olisikin ollut hyvin kummallista, jos paikalliset päättäjät eivät olisi antaneet vesitehtaalle mahdollisuutta yrittää. Se jos mikä olisi ollut älämölön ja ihmettelyn paikka.

Joku on myös verrannut pullottamoa Hämeenlinnan surullisenkuuluisaan autokauppakeskushankkeeseen, josta jäi lopulta muistomerkiksi iso mainostolppa pellolle eikä mitään muuta. Ontuva vertaus tämäkin. Lahden tapauksessahan sanat muuttuivat teoiksi ja tehdas todella rakennettiin yksityisellä rahalla viittä vaille valmiiksi.

Täysin selvää on, että tämänkin kirjoituksen sävy olisi nyt tyystin toisenlainen, jos kaupunki olisi lähtenyt osakkaaksi pullottamoyhtiöön ja sijoitus olisi nyt vaakalaudalla konkurssihakemusten vuoksi.

Niin kauan kuin pelissä on millään tavoin veronmaksajien rahaa, kriittinen tarkkailu on enemmän kuin paikallaan ja toiminnan on oltava mahdollisimman läpinäkyvää.

Hyvä esimerkki tästä on kaupungin tapahtumayhtiö Lahti Events ja sen ottamat liiketoimintariskit Kymiringin Moto GP -kilpailun järjestelyissä. Lahden tarkastuslautakunta olikin täysin oikealla asialla vaatiessaan tuoreessa arviointikertomuk-sessa avoimuutta yhtiön riskeistä tehdyn kartoituksen käsittelyyn.

Vedenpullottamossa tilanne on toinen, koska yhtiön sotkut ovat ennen kaikkea sen yksityisten omistajien murhe.

Kaikesta edellä kerrotusta huolimatta vedenpullottamohankkeessakin on omat irvailun aiheensa. Itselläni särähti hankkeen yhteydessä eniten korvaan puheet siitä, kuinka hyvin hanke vahvistaa Lahden ympäristökaupungin profiilia. Melkoisia korulauseita. On vaikea hyvällä tahdollakaan nähdä mitään kovin ekologista siinä, että vettä rahdataan toiselle puolelle maapalloa.

Vastaavaa höttöistä ympäristöpuhetta tosin näkee tänä päivänä siellä sun täällä, joten kaikessa noloudessaan lausunnot eivät olleet edes kovin poikkeuksellisia.

Kokonaan oman keskustelunsa aihe on, kuinka realistisella pohjalla pullottamon liiketoimintasuunnitelmat alun alkaen olivat. Tässäkään ei ole tosin mitään täysin tavatonta. Uuteen liiketoimintaan liittyy aina riskejä, ja isoihin investointeihin isoja riskejä.

Tehdashankkeen yhteydessä on myös esitetty epävirallisia epäilyjä hyvinkin vakavista väärinkäytöksistä. On puhuttu rahanpesuepäilyistä hankkeen viivästyessä ja onpa myös sana korruptio mainittu varsin usein.

Varmuudella tiedämme, että yhtiön pankkitilit on jäädytetty rahanpesun torjuntaan liittyvien pankkikäytäntöjen takia. Kuulostaa epäilyttävältä, mutta tuon perusteella ei pysty vielä sanomaan, että rahanpesusta olisi saatu näyttöä.

Epäileville ja kriittisille kommenteille on ymmärrettävät perusteensa. Vedenpullottamon taustalla on ollut sekava vyyhti monimutkaisia omistusketjuja, ties millä nimellä toimivia yhtiöitä ja vaihteleva joukko ”liikemiehiä” meiltä ja muualta. Siinä ei ole vielä mitään laitonta, mutta eiväthän tuollaiset yrityshärdellit luottamustakaan herätä. Tyypillisesti kun saamme lukea vastaavista viritelmistä talousrikoksista kertovissa uutisissa, joissa kupletin juonena on ollut omistussuhteiden ja rahan liikkeiden häivyttäminen.

Olennaista kuitenkin on, että epäilysten todellinen selvittäminen on mahdollista ainoastaan viranomaisten valtuuksilla ja resursseilla. Kaikki muu on tässä vaiheessa tuuleen huutelua ja spekulaatiota. Asia ei muuksi muutu pätkän vertaa sillä, että huutaa pää punaisena ja caps lockit pohjassa rahanpesua ja korruptiota.

Voi olla, että taustalta lopulta paljastuu väärinkäytöksiä, tai sitten ei. Mikäli jotain paljastuu, viranomaiset ja oikeusjärjestelmä ryhtyvät tarvittaviin toimenpiteisiin. Siinäkään tapauksessa mielikuvitukseni ei riitä siihen, miten syyllistäisin asiasta paikallisia päättäjiä, jotka ovat menneet hyväksymään yhden teollisuustontin myynnin.

Tätä en sano mitenkään erityisestä halusta puolustella päättäjiä, vaan peräänkuulutan asioiden laittamista tolkullisiin mittasuhteisiinsa ja energian keskittämistä oleelliseen. On niin valtavasti kaikenlaista, josta paikallisia päättäjiä on oikeastikin syytä kritisoida ja haastaa.